Kirsti Kuronen, Raili Mikkanen, Minna Mikkonen, Mila Teräs
Grafomania kehottaa kaikkia osallistumaan Salla Simukan käynnistämään mainioon nuortenkirjahaasteeseen!
Osallistun malliksi Terhi Rannelan Läpi yön -nuortenromaanilla, joka sykähdytti, nosti pintaan muistoja, vaati samastumaan – ja välillä jopa olemaan hengittämättä.
*
Kirsti
 | kirsti k: Elämänvalheita ja totuuksia, j… |
 | minnaeveliina: Elämänvalheita ja totuuksia, j… |
 | milateras: Elämänvalheita ja totuuksia, j… |
| kirsti k: Palkintoehdokkuuksia grafomaan… |
 | Raili Mikkanen: Palkintoehdokkuuksia grafomaan… |
5 kommenttia
Comments feed for this article
24 marraskuun, 2014 klo 9:46 pm
Mila
Vaikuttava ”Läpi yön” on kirja matkasta yöstä valoon ja rankasta teini-iästä aikuisuuteen. Se on kannustava kertomus siitä, kuinka unelmasta voi tulla totta, kun siihen tarpeeksi uskoo. Koska kirjan Maria tavoittelee kirjailijan ammattia, löysin tarinasta paljon tuttuja tunteita omasta nuoruudestani – ja kun satuin vielä opiskelemaan kirjallisuutta Tampereella, tarinassa vilisi myös tuttuja maamerkkejä ja paikkoja. Teos herätti muistot, osui sydämeen. Kiitos, Terhi!
Aion huomenna vinkata tätä yläkouluvierailulla. Muun muassa. 🙂
25 marraskuun, 2014 klo 10:16 am
Nimetön
Onko neljä vuotta sitten ilmestynyt kirja vielä olemassa?
Toivon todellakin, että on. Siksi osallistun haasteeseen Maria Vuorion kertomuskokoelmalla Eräänä valtavana maanantaina.
Houkuttavissa ja koukuttavissa tarinoissa asuu vintillä apina, äiti on mahdollisesti kyklooppi ja pihalle putkahtaa ananaspuu!
Samasta syystä heitän kehiin toisenkin vinkin: Levolan Karin Suorin mutka ikinä. Loistavia, humoristisia, viisaita stooreja, jotka eivät ole VOINEET kadota kolmessa vuodessa. Eläkööt lyhyet stoorit!
Tuula
25 marraskuun, 2014 klo 12:00 pm
annelitre
Olisin kehunut Terhin Läpi yön, mutta Kirsti ehti ensin. Kehuttavia olisi paljon, mutta nostan pinon päälle kaksi novellikokoelmaa. Antologiaa Etsijät etsin turhaan kirjahyllystäni – olen näköjään lahjoittanut sen eteenpäin. (Kun koululuokassa esittelee kirjaa ja huomaa innostuksen palon syttyvän, ei oikein muuta voi kuin jättää kirjan luettavaksi. Silloin kirja on oikealla tiellä.) Vielä en ole ehtinyt antaa eteenpäin Karo Hämäläisen ja Salla Simukan Luokkakuvaa viiden vuoden takaa.
Molemmat kirjat ovat erinomaisen korkeatasoisia. Näitä voi myös lykätä lukijoille, jotka empivät kokonaiseen romaaniin tarttumista.
1 joulukuun, 2014 klo 2:13 pm
Johanna Hoo
Kaksi sateenkaarta. Kaunis ja viisas. Kiitos, Sisko Latvus!
3 joulukuun, 2014 klo 10:21 pm
Sisko
Kiitos Johannalle. Marja-Leena Tiainen on aina uskaltanut tarttua vaikeisiin aiheisiin, mutta pelkäsin etukäteen, että hänen viimevuotinen tsunami-kirjansa Khao Lakin sydämet pursuaisi liian vahvaa tunnetta. Hän käsitteli aihetta kuitenkin hienosti ja sai surulliseen kirjaan viritetyksi toivon: elämä jatkuu.