Tuoreet Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintoehdokkaat on juuri julkistettu. Paikoillenne, valmiit, hep!
TOPELIUS-EHDOKKAAT (alla raadin perustelut)
Markku Karpio: Selviytymispeli, Tammi.
”Pienellä paikkakunnalla kaikki ovat olleet kavereita, mutta tehtaan lopettaminen on jakanut niin nuoret kuin aikuisetkin. On töihin jääneitä, työttömiksi joutuneita ja potkujen antajia. Enää on jäljellä vain menestyjiä ja luusereita, ja kaverisuhteet menevät uusiksi samoja rajalinjoja pitkin. Kun partiolaiset lähtevät perinteiselle talviselviytymisretkelle, he huomaavat, että entinen ryhmähenki on mennyttä ja tunteet kuumenevat räjähdysherkiksi.”
*
Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta, WSOY.
”Kaksi sateenkaarta kertoo inkerinsuomalaisen paluumuuttajaperheen 15-vuotiaan Innan ajatuksista ja ahdistuksesta suurten mullistusten keskellä. Latvus kuvaa asiantuntevasti 1990-luvun venäläisnuorten elämää ja uuden identiteetin etsintää. Vanhempi sukupolvi on innoissaan muutoksesta, mutta Inna on identiteetiltään venäläinen ja haluaa asua kotimaassaan. Sopeutuminen Suomen oloihin on vaikeaa, varsinkin kun hän ikävöi Pietariin jäänyttä poikaystäväänsä.”
*
Laura Lähteenmäki: Karrelle polttava helle, WSOY.
”Karrelle polttava helle kertoo ajasta, jossa rajusti vaihtelevat sääolosuhteet ovat tuoneet mukanaan köyhyyden ja vaikeat ajat. Kirja kertoo myös teini-ikäisten elämästä ja sen vaikeuksista muuttuvassa yhteiskunnassa. Lähteenmäen tarkka kerronta tuo esille niin yksilön kuin yhteiskunnankin ongelmia, joiden keskellä nuoret etsivät ratkaisuja toisiinsa tukeutuen.”
*
Linnea Parkkonen: 112 – vihaan itseäni, Myllylahti Oy.
”112 – vihaan itseäni on syväluotaava kertomus anoreksiaan sairastumisesta ja siitä toipumisesta. Kirjaan tuovat syvyyttä sairaalassa syntyvät ystävyyssuhteet sekä loppu, jossa ei kuvata kaiken olevan taas hyvin. Kirja on todentuntuinen ja mieleenpainuva kertomus sairaudesta, joka koskettaa liian monia nuoria.”
*
Kalle Veirto: Säbätalvi, Karisto.
”Kirja on 19-vuotiaan nuoren vahva kasvutarina. Hän haluaa itsenäistyä ja ottaa ohjat omasta elämästään ja valinnoistaan itselleen. Kirjassa korostuvat ennakkoluulottomuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja toisesta välittäminen. Säbätalvi on kirja, joka kuvaa aidosti urheilumaailman henkeä. Kirjan kieli on lennokasta nuorten kieltä ja tarinaan on helppo sukeltaa sisään katsojaksi ja kuulijaksi.”
*
*
ARVID LYDECKEN -EHDOKKAAT
*
Sini Ezer: Aavikkohaukka, Karisto.
”Aaro on kalastajan poika, joka näkee eräänä päivänä taivaalla haukan ja siitä hetkestä levottomuus valtaa pienen pojan. Hän lähtee seuraamaan haukkaa ja astuu samalla seikkailuun, joka vie hänet mereltä aavikolle ja opettaa hänelle kuinka vahva voima ystävyys voi olla. Aavikkohaukka on tarina ystävyydestä, uskollisuudesta ja rohkeudesta.”
*
Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli, Tammi.
”Zaida on adoptoitu pienenä Suomeen ja joutuu koulussa kiusatuksi erikoisen ulkonäkönsä vuoksi. Lohtua tuo kuitenkin salaperäinen vaalea tyttö, jonka Zaida tapaa puistossa, mutta jonka olemassaolosta kukaan muu ei vaikuta olevan tietoinen. Kirja on mukaansatempaava sekoitus seikkailua, fantasiaa ja kummitustarinaa. Teemoina ovat erilaisuus, ystävyys ja toisista välittäminen.”
*
Maija ja Anssi Hurme: Lepakkopoika, Schildts & Söderströms.
”Perheen äidin työpäivät ovat pitkiä ja isän aika kuluu pikkusiskon ja kaksosten kanssa. Ilmari leikkii itsekseen ja muuttuu verhon takana Lepakkopojaksi. Hän pakenee sarjakuvamaiseen maailmaan, jossa esimerkiksi päiväkoti näyttäytyy vankilana. Seikkailujen jälkeen Ilmari voi kuitenkin ripustaa viittansa naulaan ja saa kokea kotinsa
turvan.”
*
Tittamari Marttinen: Ikioma perheeni, kuvitus Aiju Salminen, Pieni Karhu.
”Kuulla on kaksi äitiä ja kaverina myös sateenkaariperheessä asuva Kim. Kuun elämässä on kaikki samat ilot ja surut kuin kenen tahansa muunkin lapsen elämässä. Kirja on tärkeä kannanotto myös yhteiskunnallisesti; teemana on toisista välittäminen ja rakkaus, oman perheen tärkeys myös sateenkaariperheen lapsille sekä muiden hyväksyminen sellaisina kuin he ovat.”
*
Kalle Veirto: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Sherlock Holmesin jalanjäljet. Karisto.
”Kirjassa on poikiin vetoavaa jännitystä ja rikasta mielikuvitusta. Kirjan 11-vuotias päähenkilö on paitsi utelias myös rohkea. Hänellä on oikeudentajua, josta hän ei tingi, vaikka joutuu laittamaan itsensä peliin vaarallisissakin tilanteissa. Kirja on lennokas tapahtumasarja, siinä mennään eikä meinata. Kaikkea voi matkalla sattua ja tapahtua huolimatta siitä, että isä on mukana.”
*
Topelius-palkinto myönnetään ansiokkaalle nuortenkirjalle ja Arvid Lydecken -palkinto ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnot jakaa vuosittain Suomen Nuorisokirjailijat ry:n nimeämä riippumaton asiantuntijaraati, johon kuuluvat kriitikko ja kirjastovirkailija Marja Welin (raadin pj.), erityiskirjastonhoitaja Markku Kesti, äidinkielenopettaja Marja Rikaniemi ja kriitikko Emma Saure. Palkintojen saajat julkistetaan Sakarin päivänä 14.1.2015, molempien palkintojen summa on 2015 euroa. Kopiosto tukee palkintoja.
Grafomania toivottaa paljon ja tasaisesti onnea kaikille ehdokkaille!
Kirsti
19 kommenttia
Comments feed for this article
8 joulukuun, 2014 klo 12:02 pm
kirsti k
Juu, piti olla vasta huomenna julkivapaata, mutta Yle intoili, kerran näinkin päin.
8 joulukuun, 2014 klo 12:39 pm
milateras
Onnea ja ilon päivää kaikille upeille ehdokkaille!
8 joulukuun, 2014 klo 12:55 pm
Johanna Hoo
Mahtavaa, paljon onnea ehdokkaille!
8 joulukuun, 2014 klo 3:18 pm
anuh
Mukavaa että uutinen on poltellut niin kovasti, että ei maltettu odottaa huomiseen! 😀 Paljon onnea kaikille ehdokkaille! ❤
8 joulukuun, 2014 klo 3:41 pm
annelitre
Ja taas kilpaillaan…
8 joulukuun, 2014 klo 4:41 pm
kirsti k
Ja ensimmäisenä maaliviivan ylittää…
8 joulukuun, 2014 klo 8:36 pm
Sisko
En väitä, etteikö olisi kivaa päästä ehdokkaaksi, mutta jotenkin haikeana muistelen nuoruusvuosiani, jolloin palkinnot vain yksinkertaisesti ANNETTIIN. Itse tosin en niitä koskaan saanut, vaan sellaiset vanhat ja arvokkaat kirjailijat kuin Kaija Pakkanen, Irja Lappalainen, Asko Martinheimo ja Lasse Raustela. Niistä ei millään lailla kilpailtu, jotkut viisaat vain jossakin tekivät päätöksiä. Nyt joutuu/pääsee ns. kilpailemaan ehdokkaana, joksi ei ole edes pyrkinyt. Ymmärrän, että tämä auttaa kustantajia markkinoinnissa, mutta kun ehdolle asettajat ovat samoja kuin lopulliset ratkaisijat, en oikein tiedä, miten he tällaisen kilpailun ratkaisevat. Juu Kirsti, juosta kai pitäisi. Kiitos silti kaikille onnittelijoille myötäelämisestä ja myötätunnon osoitukseni kaikille, joiden kanssa kilpailen! Iloitaan nyt ainakin siitä, että nuortenkirjat saavat tälläkin tavalla julkisuutta.
8 joulukuun, 2014 klo 9:11 pm
Nimetön
Heh, Sisko!
Tuostapa muistui mieleen tapaus varhaisilta vuosilta, jolloin minulle ANNETTIIN Topelius-palkinto toisesta kirjastani vuonna 1978.
En edes tiennyt silloin, että on olemassa jotain palkintoja. Saati, että sellaisen saisin.
Ja jottei heti olisi menestys noussut hattuun, sain välittömästi kuulla luottamuksellisen tiedon, että Tärkeä Kriitikko, lie ollut ihan raadissakin (juu, en sano kuka, rauha hänen sielulleen), oli EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että karmea virhe oli tehty, kun semmoinen kauhea kirja oli menty palkitsemaan.
Muistan sen kutistumisen tunteen, kun hetken olin onnekseni sentään ehtinyt hämmentyneenä tunnustuksesta iloita.
Terveellisiä ovat sellaiset pudotukset. Ei pääse ylpistymään.
Tuula
9 joulukuun, 2014 klo 9:53 am
milateras
Vau, meillä on täällä Topelius-palkittu vuodelta 1978. Ihailen pitkiä urianne, Tuula ja Sisko.
Ja Sisko, kirjasi elävöittää hienosti historiaa alueilta, jotka ovat olleet otsikoissa viime aikoina.
9 joulukuun, 2014 klo 10:54 am
kirsti k
Miten virkistävää lukea muisteluitanne, Sisko ja Tuula, kuningattaret!
Topelius-palkinnolla on tosiaan pitkät perinteet, se on Suomen vanhimpia ellei jopa vanhin kirjallisuuspalkinto, jaettu ensimmäisen kerran vuonna 1946. Tuulan lisäksi palkinto on annettu mm. Aale Tynnille, Marjatta Kurenniemelle, Merja Otavalle (x2), Tove Janssonille, Rauha S. Virtaselle, Asko Martinheimolle (x2), Uolevi Nojoselle (x2), Kirsi Kunnakselle, Kari Hotakaiselle, Riitta Jaloselle, Leena Krohnille, Jukka Parkkiselle, Raili Mikkaselle, Marja-Leena Tiaiselle… Huh, onpa kunnioitettava lista! Kenenhän nimellä palkittujen lista täydentyy 14.1.2015? Jännittää.
9 joulukuun, 2014 klo 2:25 pm
Markku Kesti
Kun Sisko ihmetteli, että miten ne päätökset oikein tehdään kun raati ja diktaattori ovat samat, niin kerronpa sen: Äänestämällä. Yllättävää, eikö totta? Käytännössä kaikki raatilaiset ehdottelevat omia suosikkejaan voittajaksi ja sitten niistä harvennetaan ensin ehdokkaat ja lopulta vain se voittaja. Ja voo, voitaisiinhan se tehdä kuten vanhoina hyvinä aikoina ja vain ilmoittaa voittaja, mutta minä, meidän raati ja melkein kaikki tuntemani kirjailijat ovat sitä mieltä, että se ehdokkuus on se tunnustus hyvästä työstä ja palkinto annetaan yhdelle, jotta se tyhmä julkisuus osaisi nostaa ne ehdokkaat sen yhden kellokkaan vanavedessä esille hetkeksi. Omasta ja Topelius ja Arvid Lydecken -raatien puolesta myös onnea kaikille kirjailijoille ja myös teille, joita emme nostaneet nyt ehdolle. Nyt teillä on enää reilun kuukauden odotus jäljellä ennen kuin pääsette arvioimaan oliko oikein valittu 😉 (Ja ei oteta tätä liian vakavasti. Joku kirjailija saa kerrankin leivän päälle muutakin kuin ylähuulen.)
11 joulukuun, 2014 klo 10:06 am
kirsti k
Kiitos Markku selvityksistä.
Olen tosikko, otan kaiken vakavasti, myös kirjoittamisen ja siihen liittyvät lieveilmiöt, kuten kilpailun millä ei pitäisi olla mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. En kiellä, etteikö tunnustus maistu makealta, kanssailoitsen myös muiden saamasta huomiosta, mutta silti olisin valmis hautaamaan taiteeseen liittyvät kilpajuoksut. Tosin en tiedä, miten silloin saataisiin esille edes ne vähät kirjat, jotka ehdokkuuksien kautta nousevat näkyviin.
Haaveeni on perustaa kirjakauppa, joka rummuttaa vähälevikkistä kirjallisuutta, se jää aina paitsioon vaikka olisi kuinka kiehtovaa, uudenlaista ja tasokasta. Monet kirjastot muuten nostavat hetkeksi hienosti framille kaikki uutuuskirjat (myös runot, esseet, novellikokoelmat), siinä osuu lainaajan silmiin vaikka mitä ennenkuulumatonta aarretta.
11 joulukuun, 2014 klo 2:57 pm
Nimetön
No niin, Ansu täällä taas. Laitoin tuonne edelliseen kilpailua käsittelevään ketjuun kommentin ja saman nyt tänne: ”Minusta jo kirjoittamalla julkaistavaksi aiottua kaunokirjallisuutta, jolla on tarkoitus myös mahdollisesti elantonsa ansaita, kirjailija osallistuu kilpailuun oikeastaan jokaisessa työvaiheessa, halusipa tai ei. Ensin kustantamossa teos kisaa muiden vaihtoehtojen kanssa jukaisumahdollisuuksistaan, sitten kilpaillaan myynnistä, hyllypaikasta kirjakaupassa, kirjastossa. Otetaanko yksi vai montako kappaletta, tarttuuko joku kirjaan vai sen vieruskaveriin. Ja jos oikein hyvä mäihä käy, saattaa kirja päästä ehdokkaaksi johonkin kisaan. Myös se kaikkein vaatimattomin kirjailija tulee saamaan huomiota, halusi tai ei, ainakin enemmän kuin lajitoveri, joka sai jo startissa hylsyn. Luulen, että ehdokas on tällöin melko onnellinen.” ( Näin – siteerasin siis itseäni, itsekeskeisyyden huippu. 🙂 )
Niin, siis olen ainakin itse iloinnut ollessani ehdokkaana, minulle se on merkinnyt paljon, kannustanut jatkamaan ja jaksamaan.
Tuohon edelliseen vielä sellainen lisäys, että ainoa työvaihe jolloin kirja ei ehkä vielä ”kilpaile” lienee varsinainen kirjoitusvaihe. Sen sijaan kirjailija saattaa joutua samaan aikaan täyttelemään apurahakaavakkeita, joissa se mahdollinen ehdokkuus on kuitenkin jonkinlainen näyttö, ja jälleen on kilpailua ilmassa. Samoin tavoittelua.
T. Ansu
12 joulukuun, 2014 klo 8:44 am
kirsti k
Ansu, ymmärrän että olet oikeassa, mutta en halua ymmärtää, koska mielen tasapainoni ja kirjoittamisrauhan takia minun on pakko pullikoida kilpailuhenkisyyttä vastaan. Kirjoitat, että ”ainoa työvaihe jolloin kirja ei ehkä vielä ”kilpaile” lienee varsinainen kirjoitusvaihe”. Tasan samaa mieltä, aiempaa kommenttiani lainaten: ”kirjoittamisprosessin ajan hiihtelen jäällä, mutta valmis kirja sivakoi muiden joukossa purtsilla”. Jäällä ei kisailla, pururadalla jo hiki otsalla.
10 joulukuun, 2014 klo 12:21 pm
Sisko
Kirsti, älä unohda omaa nimeäsi kunnioitettujen listalta!! Milalle kiitos kauniista sanoista. Ja Markulle kiitos selonteosta. Olen itsekin ollut muinoin Vuoden kristillinen kirja -raadissa, ja jotenkin noinhan sen täytyy mennä. Iloitsen tunnustuksesta ja kuten aina muillekin sanon, ehdokkuus on jo palkinto.
10 joulukuun, 2014 klo 2:44 pm
Nimetön
Heh, googlasin, että Topelius-palkinto 1978 on myönnetty Tove Janssonille. Kirjoittelee tänne nimimerkillä Nimetön ja allekirjoituksella Tuula?
11 joulukuun, 2014 klo 9:52 am
kirsti k
Tarkasti googlailtu Nimetön, Kallioniemen Tuula näyttää muistaneen vuoden väärin, hänelle myönnettiin Topelius 1979. Täältä löytyvät kaikki palkitut.
11 joulukuun, 2014 klo 11:13 am
Nimetön
Kääk, arwoisa Nimetön-kaima. Tosi on, vuosi olikin 1979, Toivoton tapaus? ilmestyi -78. Voi minua, Tove Janssonin alter egoa. =))))))
Nimeni on Tuula Kallioniemi. Olen siis grafomaanikko, mutta kun niin tumpula, että vaatii ponnisteluja laatia postaukset oikeaoppisesti, sujahdan aina helpoimman reitin kautta. Olen pahoillani. Yritän opetella toimimaan.
Tuula Toopeniemi
11 joulukuun, 2014 klo 2:59 pm
deleted
Lämpimät onnittelut ehdokkaille! T. Ansu