Tervehdys Oravanpolulta! Ja hyvää vuotta 2015, vaikka vuotta on kulunut jo kolmisen viikkoa.

Ylen stressaantuneena mietin aihetta ruoan jälkeen. Makasin sängyllä hämärässä ja rapsutin keltaista kangasnorsua. Eräs ystäväni lähetti samassa tekstarin, että ottaa yhteyttä saunan jälkeen. Sauna, siinähän on oma teemani tällä kertaa!

Ensimmäiseksi muistelen lapsuuden lauantaita 1960-luvun lopulta Pohjanmaalta.

Lauantai-ilta, mummu hämmentää riisipuuroa.
Minä olen varannut sokerin ja voin lautaselleni
ennen saunanlämmittämistä.
Mummu selaa Valittuja Paloja, lue!
– Skorppiooni, tappavan myrkyllinen pikku pistäjä…
Minä kopistelen kumisaappaitani,
mummu kerää hymyillen jyvät matolta.
Hotkin puuroa kukkuralautasellisen,
röyhtäisen ja otan omenan saunaan.
Kiuas sähisee, omena ruttaantuu ja haisee joululta.
Kulkuri kurkistaa räppänästä ja virnuilee,
sama, joka öisin koputtaa ikkunaani.
Lisään löylyä, kuumaa se säikähtää.

(Esikoiskokoelmastani Sataa lapsuuteen, Weilin + Göös, -87)

Kokeilkaa ihmeessä omenan paistoa kiukaalla, se ei ole vitsi. On ainakin vaihtelua makkaralle.

Lastenkokoelmassani Nukunausta Nekkulaan (Elävien Runoilijoiden Seura, -94) possukin kylpee.

Kylpemistä rakastava possu

Pauli astelee possulaan,
täyttää sinisen pikku ammeen.
Nasu, kylpysi on valmis!
Nasu loiskii innoissaan,
rallattaa: Rakastan elämää ja vettä!
Pauli suihkuttaa vaahtoisen Nasun
ja käärii sen pehmeään pyyhkeeseen.
Lätti tuoksuu kuin omenatarha.

Kokoelmassani Peikkovaara (Tammi, -10) leikittelin Satu meni saunaan-lorua mukaillen. Runo on myös ironinen omakuva.

Hajamielinen saunoja

Peikko meni saunaan,
pisti vihdan naulaan,
vesikiuluun makkaran,
kiukaalle takin upean.
Vuoti silmät, paloi palttoo,
surkuhupaisaa, joopa joo!

Haikukokoelmassani Sinioranssi (Elävien Runoilijoiden Seura, -96), jopa Näkki hiippailee rantasaunaan.

Näkin hupsukka
rentukoita hiuksissaan
kevättä juhlii!

Rantasaunassa
koivuntuoksuinen näkki
kylpee ja laulaa.

Veden tytärtä
valkojuova vatsallaan
näkki ikävöi.

Hulluna, välillä raisunakin tyyppinä ”saunoin” joskus töissäkin kollegan kanssa. Parila toimi kiukaana, muhkeat tillikimput vihtoina. Muisto löytyy lyhytproosaa sisältävästä murrekokoelmastani Näläkä ja jano (Edico, -06).

Sauna keittiösä

Heitän parilalle vettä, se sihahtaa ku kiuas. Me hakataan tillipunteilla ihtiämmä, kyllä on hyvät vihtat! Me mennään kyykkyyn ja nauretaan: ”Ompa makiat löylyt! Otetaan saunakalijat päälle!”

No, Jelenan kanssa leikisti saunoessamme kokin vaatteet olivat päällä, kaljapullotkin olivat tyhjiä, meillä oli joku roti sentään!

Sääli, että minulla ei ole kirjaani Ulijasta väkiä (Sammakko, -03), siinäkin saunotaan ainakin jossain runossa.

Lopuksi mennään hieman haikeampiin tunnelmiin.

Kotiinjäänyt

Iloa on saunoa viimeisenä,
vaihtaa vaatteet
ja selvittää tukka.

Iloa on jäädä kotiin
kun toiset lähtevät lavoille
prinssien narrattavaksi.

Iloa on mennä hakaan
viisaan mietiskelijän tykö,
ihailla sitä hiljaa.

(Kokoelmastani Balladi kuultavasta pojasta, ntamo, -12)

Sauna vilahtaa myös kokoelmassani Keskiyön pysäkki (ntamo, -14).

Lumikuu

Yksinäinen, sinertävä talvi.
Mietin kuinka sinun on kylmä,
kun tulit saunassakin kainaloon.

Päätän tämän kirjoitukseni kuitenkin harmoniaan ja kesään. Koivuntuoksuinen rauha viittaa tässä saunaan. Runo on kokoelmastani Balladi kuultavasta pojasta.

Suolaheinää, savukalaa.
Sydämissämme koivuntuoksuinen rauha.

Terveisin saunavuoronsa (riiustelun takia) perunut
Heikki

Mainokset