”Jos sinulla ei ole aikaa lukea, sinulla ei ole aikaa eikä työkaluja kirjoittaa”, sanoo Stephen King.
Totta.
Lapset kyselivät taas hiljattain koulukeikalla, mitä ohjeita antaisin sellaiselle, joka haaveilee kirjailijan ammatista. Ei tarvitse kauan miettiä, kun ensimmäiseksi ohjeeksi pulpahtaa: Lue! Lue paljon ja kaikenlaista.
Meitä kirjoittajia on moneen lähtöön. Muistan joskus kuulleeni lausahduksen: Kirjoittaessani en lue mitään, koska pelkään vieraita vaikutteita.
Minulle ajatus on outo. En voisi kuvitella kirjoittavani ellen lukisi samalla vaikka mitä.
Tänään on ollut Lukurauhan päivä. Hyvä niin. Mutta yhtä hyvin kuin päivästä täytyisi löytyä hetki ulkoilulle, täytyisi kyllä löytyä myös hetki lukemiselle. Toisaalta tuntuu jopa vähän surkuhupaisalta, että lukemista varten täytyy erikseen julistaa lukurauha. Mutta näinä aikoina se taitaa olla ihan vakavasti otettava julistus.
Kirjavuosi jatkuu. Jatkukoon myös lukurauha!
Tuula
Grafomania 
9 kommenttia
Comments feed for this article
8 helmikuun, 2015 klo 5:51 pm
Nimetön
Mitä olette lukeneet tänään, lukurauhan päivänä? Minä olen lukenut Marina Tsvetajevan Sonetskaa (vink vink, Johanna!) ja Suze Ormanin opaskirjaa The 9 Steps to Financial Freedom. Ehkä se vielä koittaa.
8 helmikuun, 2015 klo 5:52 pm
Nimetön
Anneli siis kirjoitti.
8 helmikuun, 2015 klo 6:21 pm
Terhi
Minä olen nautinnolla aloittanut tänään Täällä Pohjantähden alla -luku-urakan. ❤ Eilen luin erään K. Kurosen Pahan puuskan ja haltioiduin siitä (ja kyynelehdinkin). Lisää runomuotoista kerrontaa, kiitos! Toimii, pitää pihdeissään, loistoidea. Jaksan ihailla kollega Kurosen rohkeaa monipuolisuutta.
Hah! Sattuneesta syystä myös minä olen lukenut Ormania… Olemme Annelin kanssa samassa porukassa, jossa tiistaina keskustellaan taloudesta (Ormania ei tosin ollut sovittu, mutta telepaattinen yhteys ei ole Annelille ja minulle aivan vieras ilmiö…)
8 helmikuun, 2015 klo 6:41 pm
kirsti k
Ihailu on molemminpuolista, T. Rannela! ❤
8 helmikuun, 2015 klo 6:37 pm
kirsti k
Tietämättä Lukurauhan päivästä olen lukenut tänään jo kaksi ja puoli kirjaa:
1. Kreetta Onkelin kirjoittaman ja Jussi Kaakisen kuvittaman Ahmattien yö – kekriseikkailu. Vivahteikas, jännittävä ja kulkeva tarina suomalaisesta kekriperinteestä. Suosittelen kaikille, joita ei päätön kekripukki pelota.
2. Stephan Pastis: Timi Möhläri – yritänyttä ei laiteta, sarjan toinen osa. Kuvaa ja sanaa, hulvatonta vauhtia ja sekoilua. Helmiä sioille -sarjakuvan huumori tunnistetavissa (sama tekijä).
3. Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjan 8. osa Kolmas pyörä on menossa puolivälissä. Miksi ihmeessä tutustun tähän ilmiöön vasta nyt? Kun Neropatti oli vielä äitinsä vatsassa, äiti luki pojalle ääneen puoli tuntia joka päivä. ”Herra Limbkins, suokaa anteeksi, mutta Oliver Twist saa syyttää itseään!” Myöhemmin Neropatti katuu, ettei sikiönä keskittynyt luentaan: ”Olisi kyllä kantsinut kuunnella, kun äiti luki. Meillä oli viime viikolla pistarit yhdestä kirjasta, enkä mä ollut vielä lukenut sitä. Mä olin melko varma, että äiti paasasi sitä mulle ääneen ennen mun syntymää, mutten muistanut pätkääkään.” Kuvassa Neropatti istuu pulpetissa ja yrittää miettiä vastausta kysymykseen ”Mistä Oliver Twist saa syyttää itseään?”
8 helmikuun, 2015 klo 7:03 pm
Nimetön
Olipas nopeat kommentit.=)) On ilmeisesti ollut rauhan päivä.
Mä luin eilen Modianon Kehäbulevardit. Huikea. Tykkäsin enemmän kuin Hämärien puotien kujasta.
Tänään (nyt on pakko osallistua k.k. kerhoon) luin uudestaan T. Rannelan Yhden promillen jutut (oli oma lehmä ojassa).
Ja illalla panostan Robet Calbraithin Silkkiäistoukkaan (jonka olen jo muutaman kerran siirtänyt takaisin hyllyyn, mutta nyt en.) Kestona yöpöydällä Raamattu. Nyt hitaasti. Eka kerta meni läpilukuna.
Mutta että on ihanaa, kun on kirjoja.
Tuula
9 helmikuun, 2015 klo 8:37 am
milateras
Kiva, kun on päivä, joka on pyhitetty rauhassa lukemiselle. Ainakin se muistuttaa, että hyvään elämään voi kuulua rauhallisia hetkiä kirjojen parissa.
9 helmikuun, 2015 klo 8:41 am
Raili
Jahas, luin niin kiinteästi, että en ehtinyt tänne kommentoimaan. Kirja on A S Byattin Riivaus Romanttinen kertomus. Sen tiukkatekstistä 709 sivua ei hetkessä lukaista, mutta suositella voin.
Toitotin jossain vaiheessa jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, että jos kerran kaikki ovat oppineet harjaamaan hampaansa iltaisin, eivätkö kaikki voisi oppia myös lukemaan joka päivä edes viisitoista minuuttia. Voisivathan?
Raili
9 helmikuun, 2015 klo 10:00 am
Johanna Hoo
Minä luin Säbätalvea. Hieno kirja! Haaveeni on, että joka viikko olisi yksi lukupäivä. En ole vielä päässyt sinne asti, mutta se on pyhä pyrkimykseni.