Featured image

Vietin sunnuntaista Lukurauha-päivää hieman epäortodoksisesti. Matkasin nimittäin Helsinkiin katsomaan Apassionata-hevosesitystä lapseni, hänen ystävänsä ja puolisoni kanssa.

Upeita eläimiä katsellessani muistin, että minähän olen hevostyttö. Kaivoin kotiin tultuani esiin vanhan päiväkirjani ja siellä se oli, todistuskappale. 12.5.1981 kirjoitin: ”Minusta on tullut horsecrazy!” Tuona päivänä kävin elämäni ensimmäisen kerran ratsastamassa.

Featured image

Päiväkirjani lukija kiinnittää kenties huomiota siihen, että hevosia ei mainita enää koskaan. Hulluuteni näyttäytyy oudon pidättyvänä.

Minulle tuo maininta kertoo hevosia enemmän siitä, miten yritin selvitä vakavasta kiusaamisesta pyrkimällä sellaiseksi kuin muutkin. Ajattelin, että hevoshulluna minut hyväksyttäisiin paremmin. Niin osin kävikin.

Kun jo ensimmäisellä tallikerralla ymmärsin pelkääväni hevosia, aloin lukea maanisesti heppakirjoja. Luin, jotta sain tietoa ja jotta voisin keskustella toisten heppatyttöjen kanssa ja jotta olisin niin kuin toiset. Innostuin lukemastani. Opin termit, aloin ymmärtää hevosia ja etenkin heppahulluja. Polkupyörästäni tuli uljas ratsu, jonka kanssa kokemistani seikkailuista kerroin tarinoita muille hevoscrazyille.

Tallille en enää koskaan palannut.

Usein puhutaan, että harrastusmaailmaan sijoittuvat kirjat ovat niitä varten, jotka itsekin harrastavat kyseistä lajia. Vähintään yhtä suuri osa niiden viehätystä on mielestäni se, että niiden kautta pääsee kurkistamaan maailmaan, jota ei ennestään tunne. Hetken voi kuvitella itsensä laukkaamassa parhaan ystävänsä selässä auringonlaskuun.

Mitkä harrastusten maailmassa liikkuvat kirjat ovat avanneet teille näköaloja uusiin lajeihin?

Johanna

Mainokset