Kesä – ihana. Syksy – ihana. Talvi – ihana. Kevät – kokopaska.
Nyt on helmikuu ja pitäisi näyttää esimerkiksi tältä:
*
Ei näytä, sataa vettä. Hiihtele siinä sitten. Hankikanto, etäisesti tuttu sana, ehkä joku ruokalaji.
Jos kevät alkaa keskellä talvea, muutan Grönlantiin. Vihaan kevättä, aina vihannut. Ei, en liioittele. Kevät on julma, raaka, ruma, kirkas ja armoton. Kevät ei tee muuta kuin kirkuu. Keväällä kaikki alkaa kasvaa, herätä ja vihertää niin nopeasti että sattuu, kuka siihen ehtii mukaan.
Olen keväisin paitsi umpiväsynyt myös alavireen riivaama. En kestä kevään räikeää valoa. Kesävalo on pehmeä, talvella puhdas ja viaton, syksyllä hyssyttelevä. Pidän pimeän tiheästä, silloin voi rakentaa hoitavia pesiä, möllötellä, piilotella. Kevätaurinko tunkeilee ja vaatii liikaa.
No sitten, vuodenkierto ja kalenteri. Elän edelleen koulun lukuvuotta: vuoteni päättyy kevätjuhlaan eli uudenvuodenaatto on 31. toukokuuta. Siitä herää uusi, alkaa loma. Syksyllä taas tuore mieli ja verekset ideat, malttamattomina. Parhaat kirjoittamiskuut ovat loka-marras.
Entäpä te, mihin vuodenaikaan työ luistaa ja pää tulvii?
(Otan myös vastaan neuvoja perkeleellisestä keväästä selviämiseen.)
Kanssanne,
Kirsti
Grafomania 
23 kommenttia
Comments feed for this article
23 helmikuun, 2015 klo 6:29 pm
Susanna
Nyt on pakko esittää vastalause: missä on se Kirsti, joka aina mainostaa rakastavansa kevättä ulkosaaristossa?
Ei lunta täälläkään, ei ole koko talvena ollut kuin muutaman lumipallon verran – jos koko saaren koululaiset ovat yhteistuumin jaksaneet raapia härmettä apilikon päältä.
Ja tämä h****tin tuuli! Kun meri on avoinna niin tuulee koko ajan. Se ei ole enää eksoottista, se on yhtä stressaavaa kuin valtatien varrella asuminen. Saarella ei varmasti asuu enää yhtäkään ihmistä, joka kestäisi yöt ilman korvatulppia. Syksyisin myrskyt tulevat ja menevät. Niiden välillä on edes hetken rauha.
Siispä tervetuloa kerhoon!
T. Ulkosaariston syksyihminen
P.S. Ja ihan samaa mieltä tuosta lukuvuosi-ajattelusta!
23 helmikuun, 2015 klo 6:51 pm
kirsti k
Heh-heh Susanna, en rakasta ulkosaariston kevättä, koska en tunne sitä, rakastan vain yhden ulkosaaren yhtä huhti-toukokuun viikkoa ilman mitään velvoitteita. Lähden ulkosaaristoon pakoon tätä sisämaan kevätkurjuutta. Vappuviikoksi taas. Eikä tulisi mieleenikään käyttää korvatulppia pohjoisrannan myrskyaaltojen soidessa päin kallioita. Mutta kestäisinkö sitä päivät pääksytysten – tuskin.
23 helmikuun, 2015 klo 7:04 pm
Susanna
Se piste, jossa aallot eivät enää ”soi” on saavutettavissa melko nopeasti näillä leveysasteilla. Ja kun täällä Utö Cityssä soivat niin katot kuin tutkat ja veneet ja ties mitkä… Idylli on idylli, ja siitä on toki lupa nauttia.
Tarkoitukseni oli oikeastaan vain kompata. Minäkin pidän enemmän syksystä. Kyllä me tämäkin kevät silti kestetään, eikös juu?
23 helmikuun, 2015 klo 7:08 pm
kirsti k
Syystytöt selviävät mistä tahansa, jopa keväästä!
23 helmikuun, 2015 klo 8:17 pm
annelitre
Oi kevät! Tuo sieluni vuodenaika! Rakastan kevättä, eniten huhtikuuta. Maaliskuukin menettelee. Kaikki muuttuu. Talvi on jähmeä, paikallaan seisova, pitkäpiimäinen. Keväällä valo lisääntyy pyörryttävällä nopeudella. Sulavan lumen tipahtelu, pitsiksi hapertuneet lumipenkat, purot! Ja linnut! Ensimmäisinä talitintit, sitten varpuset, äänien määrä lisääntyy viikko viikolta. Lintujen jäljestä tulevat kasvit. Helsinkiin mennessä junanikkunasta leskenlehtiä (niille kevät tulee viikkoa aiemmin, helsinkiläisille). Maan haju. Välillä myös ällöttävä, imelä mädäntyneen haju, joka ei lähde koirankakasta vaan jääpoltteen alle kuolleesta ruohosta. Mutta se on pian mennyttä elämää. Uusi ruoho nousee. Silmut turpoavat. Sinivuokkoja. Valkovuokkoja, keltavuokkoja. Krookukset, scillat, helmihyasintit takapihalla. Kesäkin on kiva, mutta niin ylenpalttinen – ja kulkee kohti syksyä. Kevät tanssii kohti kesää. Ensi viikolla se alkaa! Maaliskuu! Oi onnea!
23 helmikuun, 2015 klo 8:44 pm
Mimmu
Minusta kevät on pakahduttavan ihana! Rakastan erityisesti sitä kun puihin puhkeaa lehdet. Kun ensin on aavistus vihreää ja sitten kaikki hulmahtaa auki. Ja kuten Anneli, tykkään sulavan maan hajusta, vaikka se on kalmahtava. Parasta ovat kukkivat puut! Puita ei enää tunnista kesällä kun ne ovat kaikki vain vihreitä, mutta keväällä kaikki ovat yksilöllisissä asuissaan.
Kevät tuntuu aina voitolta. On voitettu talvi. On voitettu pimeys. On voitettu lumen vankeus. Keväällä vesisadekin on suloinen.
Ehkä parasta kaikista kuitenkin on muuttolintujen paluu. Riemukas laulu. On selvitty muuttomatkasta! Kesä on tulossa! Kaikki on pakahduttavan täynnä riemua ja elämää.
Tule Kirsti tänne Rovaniemelle! Täällä on talvi. Täällä on lunta.Täällä voi hiihtää.
Ja Rovaniemen lumethan menevät minulta hiihtotaidottomalta hukkaan.
terveisin Mimmu kevättyttö
23 helmikuun, 2015 klo 8:46 pm
kirsti k
Kyä sää olet pimee, Anneli. Jotain siäniä vetäny?
Huhtikuu, häijyin kaikista.
Mimmu, kiitos kutsusta. Harkitsen vakavasti matkaa Rovaniemelle.
23 helmikuun, 2015 klo 10:10 pm
annelitre
Syssymmällä veretään siäntä että napa paukkuu.
24 helmikuun, 2015 klo 10:32 am
Johanna Hoo
Kesä ja valo. Ehdottomasti. Ja pohjoisen talven korkea pimeys.
24 helmikuun, 2015 klo 1:20 pm
Markku Kesti (@markkuseta)
Liityn Annelin kevätpuolueeseen ja tunnustan, että ainoa joka voittaisi kevään olisi puolen vuoden mittainen kevät.
24 helmikuun, 2015 klo 2:08 pm
Leena
Kirsti, etkö aio tänä vuonna paeta toukokuuta sinne…
Keväästä en sano mitään, mutta hiihtokelien häipyminen harmittaa vietävästi.
24 helmikuun, 2015 klo 5:06 pm
Terhi
Rakastan valoa ja kevättä. Olen aivan eri ihminen kuin marraskuussa. Sen oivaltaminen on myös järkyttävää: miten zombiena sitä laahustaakaan kuukausia… Nyt taas on sellainen olo, että voisi supernaisena taikaviitta selässään lentää sinne ja tänne! (ja itse asiassa…)
Voimia häikäisevään kirkkauteen, Kirsti! ❤ Tulppaaneja & teetä!
24 helmikuun, 2015 klo 8:03 pm
Jenna
Voi niin tuttuja fiiliksiä. Minullakin tarinat kulkevat parhaiten syksyllä kun alkaa pimetä ja jalkaan pitää kiskoa villasukat. Tähän aikaan vuodesta olo on zombie ja tekisi mieli laittaa verhot kiinni ja kiskoa peitto pään yli. Toukokuussa sitten jo osaa nauttia vihreästä, lintujen äänistä ja siitä miltä metsä tuoksuu kun kaikki alkaa kasvaa…
24 helmikuun, 2015 klo 10:17 pm
endorfiininmetsastaja
Miten mahtavaa löytää joku, joka on samaa mieltä keväästä ja uskaltaa kirjoittaa sen julkisesti! Kiitos! Kevään ehkä vielä kestäisin, mutta en sitä, että jo keskellä talvea kaivetaan suurennuslasin kanssa keväänmerkkejä esiin: ”On tässä ilmassa jo kevääntuoksua!” ”Tänään on jo valoisampaa kuin eilen!” ”Jaksetaan, jaksetaan – kyllä se kevät sieltä tulee.” ja sitten kaikki nyökyttelevät hymyillen. Kun jotain kamalaa on vastassa, onko ihan pakko joka päivä muistuttaa?
24 helmikuun, 2015 klo 11:11 pm
mimmu
Tunnustan kuuluvani noihin kevään merkkien etsijöihin. Jos en niitä suurennuslasilla löydä, niin sitten lasken almanakasta kuinka monta minuuttia päivä on eilisestä pidentynyt.
Vuoden vaihtuminen kesken talvea on tosiaan aika kummallinen päätös. Minun mielestäni uusi vuosi alkaa kevätpäiväntasauksena.
Minä en kestä ihmisiä jotka sanovat juhannuksena, että kesä on ohi. Hirveää synkistelyä. Vaikka tästä keskustelusta päätellen se taitaa olla joillekin positiivinen toteamus 🙂
25 helmikuun, 2015 klo 9:54 am
J.S. Meresmaa
Ihana postaus ja kommentit! Minuakin kevät viiltää, talitintit ovat kovaäänistä sakkia ja aurinko kaiken pimeyden jälkeen liian kirkas. Sisällä on tunkkaista ja likaista, pimeyden suojissa pöly on pesinyt rauhassa. Ja sitten se hiekoitushiekasta nouseva tomu…
Mutta samaan aikaan kasvava valo saa minutkin kasvamaan, voimat enenevät ja rintaan syttyy toivo. Yleensä huhtikuussa on se lyhyt hetki vuodesta, kun lumet ovat sulaneet mutta mikään ei vielä viherrä. Jos on ollut tarpeeksi kuivaa, eivätkä ojat tulvi, kaikkialle pääsee. Ryteikköihin, jotka niin lumessa kuin kesäviidakossa ovat mahdottomia kulkea. Värien puute on tuolloin häkellyttävä ja hieno. On vain ruskean ja harmaan eri sävyjä, ehkä vähän punerrusta lehdettömien oksien kaarnassa. Ensimmäinen lämmin tuuli kun osuu kasvoille, kun kuulee kiurun talven jälkeen…
25 helmikuun, 2015 klo 3:14 pm
milateras
Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan kauniita. Pitkäpiimäisimmät minulle tosin ovat tammi- ja helmikuu, jolloin todella alan kaivata valoa, lämpöä ja värejä. Onneksi valo lisääntyy koko ajan huimaa vauhtia.
Kevät on ihana, täynnä maagisia hetkiä kuten ensimmäiset lintujen äänet, jäiden sulamiset ja tuomenkukat.
Kesä on upea ja uljas, silloin valo antaa virtaa kokea, nähdä ja reissata. Silloin elämä kohisee, on paljon meneillään – esimerkiksi aika hoitaa puutarhaa.
Syksy on hyvä ja armollinen. Silloin vetäydyn taas kolooni kirjoittamaan. Ja marraskuu, se on hiljaisuuksineen ja pehmeine väreineen suorastaan upeaa aikaa.
25 helmikuun, 2015 klo 5:26 pm
kirsti k
Leena, toki pakenen taas Sinne. Miten voisin olla ilman Sen Paikan auvoa, lepoa ja villisikoja. Vaikka nyt näyttää pahasti siltä, että pääsen Sinne vasta kesäkuun alussa, toukokuulle näet osunut muutama vastustamaton riento kotimaassa.
Terhi-taikaviitta, kiitos voimista. Teetä kuluu, ja suklaata. Seuraavaksi luultavasti popsin tulppaanit.
Jenna, endorfiininmetsästäjä ja J.S. (puoliksi): jihaa, en ole yksin kevätkurimuksessani! Vertaistuki tuntuu hyvältä, joku sentään jakaa ja ymmärtää.
Ison avun, oivalluksen ja lempeää valoa kevääseeni tarjoaa J.S. toteamalla että ”kaikkialle pääsee”. Todellakin! Tästä lähtien keskityn keväällä pelkästään kaikkialle pääsemiseen: tungen läpi lehdettömien pusikoiden, tutkin jokaisen lepikon ja ryteikön, työnnän nenäni lumesta vapautuneeseen sammalmättääseen, kävelen kaikki pellonreunat, nostan soutuveneen vesille HETI kun jäät sulavat. J.S., tarjoan tästä hyvästä leivoksen kun nähdään.
Te epäilyttävät kevätpuoluelaiset, kiitos kommenteista myös teille. Kohtuuden nimessä kuitenkin toivon, ettei puolueohjelmanne sisällä suunnitelmaa kevätkuukausien määrän lisäämiseksi.
Ja mitä hittoa, karhutkin jo heräävät, jotain rajaa.
25 helmikuun, 2015 klo 10:39 pm
annelitre
Myös siilit. Niillä menee huonosti. Se on murheellista.
27 helmikuun, 2015 klo 9:03 pm
Än
Tähän oli pakko linkata 🙂
28 helmikuun, 2015 klo 12:38 pm
kirsti k
Kiitos sielunsisko Än linkkauksesta, yritetään jaksaa, toivotaan että kesä alkaa viimeistään pääsiäisenä.
Ja kiva blogi sinulla.
28 helmikuun, 2015 klo 7:00 pm
Än
Kevät on sitä parempi, mitä lyhyempi.
Ja kiitos.
5 maaliskuun, 2015 klo 9:26 am
Kirsi Pee
Iloa Kirstin kevääseen: tänään kerrassaan ylistävä arvio Pahasta puuskasta Savon Sanomissa! Hienoa! 🙂