Kesä – ihana. Syksy – ihana. Talvi – ihana. Kevät – kokopaska.

Nyt on helmikuu ja pitäisi näyttää esimerkiksi tältä:

IMG_3274*

Ei näytä, sataa vettä. Hiihtele siinä sitten. Hankikanto, etäisesti tuttu sana, ehkä joku ruokalaji.

Jos kevät alkaa keskellä talvea, muutan Grönlantiin. Vihaan kevättä, aina vihannut. Ei, en liioittele. Kevät on julma, raaka, ruma, kirkas ja armoton. Kevät ei tee muuta kuin kirkuu. Keväällä kaikki alkaa kasvaa, herätä ja vihertää niin nopeasti että sattuu, kuka siihen ehtii mukaan.

Olen keväisin paitsi umpiväsynyt myös alavireen riivaama. En kestä kevään räikeää valoa. Kesävalo on pehmeä, talvella puhdas ja viaton, syksyllä hyssyttelevä. Pidän pimeän tiheästä, silloin voi rakentaa hoitavia pesiä, möllötellä, piilotella. Kevätaurinko tunkeilee ja vaatii liikaa.

No sitten, vuodenkierto ja kalenteri. Elän edelleen koulun lukuvuotta: vuoteni päättyy kevätjuhlaan eli uudenvuodenaatto on 31. toukokuuta. Siitä herää uusi, alkaa loma. Syksyllä taas tuore mieli ja verekset ideat, malttamattomina. Parhaat kirjoittamiskuut ovat loka-marras.

Entäpä te, mihin vuodenaikaan työ luistaa ja pää tulvii?

(Otan myös vastaan neuvoja perkeleellisestä keväästä selviämiseen.)

Kanssanne,

Kirsti

 

 

 

 

 

 

Mainokset