Ruoka on ollut merkittävässä osassa kirjallisessakin tuotannossani esikoisteoksestani Sataa lapsuuteen (Weilin + Göös, -87) lähtien.

Ravintolakokki-kirjailija esitteli itsensä lukijoilleen hieman mahtipontisesti ja ironisesti:

Yölaulu

Minä olen
teurastajan työnantaja!
Kalan tappaja!
Emosta kuutioita, pennusta suikaleita!
Linnuilta katkaisen kaulan,
murskaan silmät ja siivet, hyräilen.
Keitän 70 rapua elävältä,
punainen on siniruskeaa kauniimpaa!
Rikoksia viitenä päivänä viikossa.
Kanssarikolliset
kynttilänhämyisessä salissa
ahmivat ja taputtavat.
Kauniita unia savustuspöntössä!
Paleltaako pannulla?
Odotahan, peittelen sinut
viinillä ja kermalla!
Yöhön lihamylly laulaa.
Elämänviivoihin kuivuu veri.
Ahnein sormin silitän hunajatukkaa.
Tyynyn alla veitsi.

Ensimmäisestä lastenkirjastani Nukunausta Nekkulaan (Elävien Runoilijoiden Seura, -94) poimin pari runoa maistiaisiksi.

Rouva von Fougstedtin dieetti

Hienostorouva syö
vain palsternakkoja,
lakkoja
ja vanhoja Avotakkoja.
Tuonen kello 12 lyö.

Kirjasto, kummituksen ravintola

Kummitus ahmii
hengen ravintoa kirjastossa
ja myhäilee!

Ilmaista ja kaloritonta
safkaa!

Haikukokoelmassani Sinioranssi (ERS, -96) esiintyy jopa Jeesus muutamassa haikussa:

Jeesus savustaa
ahvenia, näkki on
vesi kielellä.

Jeesus huokaisee.
Tuulessa mummo perkaa
syksyn marjoja.

Tuoreessa basilikassa on ihana tuoksu, siksi laitoin sen rakkaushaikuun:

Oi, minut huumaa
basilika, sielusi
suloinen tuoksu.

Keskipohjanmaan murteella kirjoitetuissa runokokoelmissa Ulijasta väkiä (Sammakko, -03) ja Mehtätähtejä ja uuen kylän outoja (Sammakko, -05) syödään myös paljon. Onni on lautasellinen pepua ja lasi kylymää maitua.Perinneruoka pepu tehdään vedestä ja ohrajauhoista, seuraavana päivänä voissa paistettuna se on minusta parempaa.

Kokoelma Näläkä ja jano (Edico, -06) pyörii lähes kokonaan ravintolamaailmassa. Siellä touhuavat kokit ja tarjoilijat, onpa yleismies Unskikin noteerattu parin tarinan arvoiseksi:

Ylleismies Unski

1

Sää, kohta kuuskymppinen irokeesi ajat Oulun, Helsingin ja Kotkan väliä. Oot kahenkymmenen kapakan laatusa ylleismies, remonttireiskain kuningas. Sää taiot vanahan apteekin rentipaariksi, päällystät laattian, korijaat konneet, peset uunin. Joskus harvoin pijät lommaa. Sillon huristat rätkällä ympäri Eurooppaa tai kiijät Taimaaseen, josa maalaat ajankulukses hotellin.

2

Sinut on heleppo ruokkia. Teen kusiaispesänkokosen pyttipannun, sekotan joukkoon kolome munnaa. Toisinnaan paistan sulle lehtipihivin ja pekonia, suikaloin ne valamiiksi, ko sanot aina: ”Tämähän on lusikkaruokaa!” Syöt toimistosa, hykertelet niinkö lapsi. Päälyruvaksi hotkaset konvehteja ja jäätelyä, lappaat hillua päälle. Kiität, otat mukkaas silakanroippeet ja jäteölijyn, supikoirain ja mäyräin herkut.

Ruokaa on tarjolla myös lastenrunokokoelmissani Satakieli ja lakaisukone (Tammi, -08), sekä Peikkovaara (Tammi, -11).

Herkkuja netistä

Nelli netistä
herkkuja tilasi:
Ankanmaksaa Ranskasta,
voileipiä Tanskasta,

kaskinauriita,
metsäkauriita,

taskurapuja,
härkäpapuja,

tuulihattuja
ja vattuja,

artisokkaa
ja mokkaa,
kuhan
ja Juhan.

Peikkovaarasta runomuotoinen kysymys:

Kokkipeikon kompa

Aivonystyröitäsi hiero,
kysymys ei ole kiero.

Mikä näistä on mauste,
sanopa se mulle!

Kiukutti,
kirveli,
kutitti?

Keskiyön pysäkissä (ntamo, -14) vilahtaa leipä eräässä erorunossa.

Leipä

Ostin leipää,
säilytin sitä
viikon, kaksi.
Pussin päällä on kuvasi,
tumma, partainen mies,
hymyilet siinä.

Suloiseksi lopuksi hieman kitkerä haiku vielä julkaisemattomasta kokoelmastani:

Maista totuutta,
raakaa raparperia,
ei sokeria.

Huomenna ruokalistallani on vanhaa uunimakkaraa, lauantaina varmaan jotain vähän fiinimpää.

Terveisin Heikki