Ruoka on ollut merkittävässä osassa kirjallisessakin tuotannossani esikoisteoksestani Sataa lapsuuteen (Weilin + Göös, -87) lähtien.
Ravintolakokki-kirjailija esitteli itsensä lukijoilleen hieman mahtipontisesti ja ironisesti:
Yölaulu
Minä olen
teurastajan työnantaja!
Kalan tappaja!
Emosta kuutioita, pennusta suikaleita!
Linnuilta katkaisen kaulan,
murskaan silmät ja siivet, hyräilen.
Keitän 70 rapua elävältä,
punainen on siniruskeaa kauniimpaa!
Rikoksia viitenä päivänä viikossa.
Kanssarikolliset
kynttilänhämyisessä salissa
ahmivat ja taputtavat.
Kauniita unia savustuspöntössä!
Paleltaako pannulla?
Odotahan, peittelen sinut
viinillä ja kermalla!
Yöhön lihamylly laulaa.
Elämänviivoihin kuivuu veri.
Ahnein sormin silitän hunajatukkaa.
Tyynyn alla veitsi.
Ensimmäisestä lastenkirjastani Nukunausta Nekkulaan (Elävien Runoilijoiden Seura, -94) poimin pari runoa maistiaisiksi.
Rouva von Fougstedtin dieetti
Hienostorouva syö
vain palsternakkoja,
lakkoja
ja vanhoja Avotakkoja.
Tuonen kello 12 lyö.
Kirjasto, kummituksen ravintola
Kummitus ahmii
hengen ravintoa kirjastossa
ja myhäilee!
Ilmaista ja kaloritonta
safkaa!
Haikukokoelmassani Sinioranssi (ERS, -96) esiintyy jopa Jeesus muutamassa haikussa:
Jeesus savustaa
ahvenia, näkki on
vesi kielellä.
Jeesus huokaisee.
Tuulessa mummo perkaa
syksyn marjoja.
Tuoreessa basilikassa on ihana tuoksu, siksi laitoin sen rakkaushaikuun:
Oi, minut huumaa
basilika, sielusi
suloinen tuoksu.
Keskipohjanmaan murteella kirjoitetuissa runokokoelmissa Ulijasta väkiä (Sammakko, -03) ja Mehtätähtejä ja uuen kylän outoja (Sammakko, -05) syödään myös paljon. Onni on lautasellinen pepua ja lasi kylymää maitua.Perinneruoka pepu tehdään vedestä ja ohrajauhoista, seuraavana päivänä voissa paistettuna se on minusta parempaa.
Kokoelma Näläkä ja jano (Edico, -06) pyörii lähes kokonaan ravintolamaailmassa. Siellä touhuavat kokit ja tarjoilijat, onpa yleismies Unskikin noteerattu parin tarinan arvoiseksi:
Ylleismies Unski
1
Sää, kohta kuuskymppinen irokeesi ajat Oulun, Helsingin ja Kotkan väliä. Oot kahenkymmenen kapakan laatusa ylleismies, remonttireiskain kuningas. Sää taiot vanahan apteekin rentipaariksi, päällystät laattian, korijaat konneet, peset uunin. Joskus harvoin pijät lommaa. Sillon huristat rätkällä ympäri Eurooppaa tai kiijät Taimaaseen, josa maalaat ajankulukses hotellin.
2
Sinut on heleppo ruokkia. Teen kusiaispesänkokosen pyttipannun, sekotan joukkoon kolome munnaa. Toisinnaan paistan sulle lehtipihivin ja pekonia, suikaloin ne valamiiksi, ko sanot aina: ”Tämähän on lusikkaruokaa!” Syöt toimistosa, hykertelet niinkö lapsi. Päälyruvaksi hotkaset konvehteja ja jäätelyä, lappaat hillua päälle. Kiität, otat mukkaas silakanroippeet ja jäteölijyn, supikoirain ja mäyräin herkut.
Ruokaa on tarjolla myös lastenrunokokoelmissani Satakieli ja lakaisukone (Tammi, -08), sekä Peikkovaara (Tammi, -11).
Herkkuja netistä
Nelli netistä
herkkuja tilasi:
Ankanmaksaa Ranskasta,
voileipiä Tanskasta,
kaskinauriita,
metsäkauriita,
taskurapuja,
härkäpapuja,
tuulihattuja
ja vattuja,
artisokkaa
ja mokkaa,
kuhan
ja Juhan.
Peikkovaarasta runomuotoinen kysymys:
Kokkipeikon kompa
Aivonystyröitäsi hiero,
kysymys ei ole kiero.
Mikä näistä on mauste,
sanopa se mulle!
Kiukutti,
kirveli,
kutitti?
Keskiyön pysäkissä (ntamo, -14) vilahtaa leipä eräässä erorunossa.
Leipä
Ostin leipää,
säilytin sitä
viikon, kaksi.
Pussin päällä on kuvasi,
tumma, partainen mies,
hymyilet siinä.
Suloiseksi lopuksi hieman kitkerä haiku vielä julkaisemattomasta kokoelmastani:
Maista totuutta,
raakaa raparperia,
ei sokeria.
Huomenna ruokalistallani on vanhaa uunimakkaraa, lauantaina varmaan jotain vähän fiinimpää.
Terveisin Heikki
9 kommenttia
Comments feed for this article
6 maaliskuun, 2015 klo 9:34 am
Maija Haavisto
Ruoka on hieno ja monipuolinen aihe. Minulla se tuppaa ilmestymään lähes kaikkiin romaaneihini jossain muodossa. Viimeksi kirjoittamani novelli käsittelee pelkästään ruokaa.
Minusta ruoka-aiheinen runo ei voi olla haiku, koska haiku on aina luontoa tietyllä lailla käsittelevä runo. Tuleehan suuri osa ruoasta toki luonnosta, mutta ei se minusta täytä haikun määritelmää.
6 maaliskuun, 2015 klo 10:15 am
Johanna Hoo
Kiitos, Heikki. Mulle tuli idea, kun luin hienoja runojasi. Kiitos siis siitäkin!
6 maaliskuun, 2015 klo 12:10 pm
annelitre
Pepu? Nyt heräsi uteliaisuus. Mitä se on? Jonkinlaista puuroa?
6 maaliskuun, 2015 klo 3:19 pm
kirsti k
Inspiroivaa Heikki, kiitos. Johannan tavoin sain idean, se voi olla huono tai hyvä, täytyy testata.
Tämän päiväinen lounaani oli tamperelais-italialainen kulinaarinen nautinto: mustaamakkaraa ja punaviiniä. Pidän myös pestosta karjalanpiirakan päällä.
7 maaliskuun, 2015 klo 12:43 am
Nimetön
Kiitos karjalanpiirakka-pestovinkistä, kokeilen!
7 maaliskuun, 2015 klo 8:42 am
kirsti k
Pehmeä lakritsi ja banaani, yhtä aikaa suussa. Paransi flunssani lapsena, nykyään auttaa alavireeseen.
8 maaliskuun, 2015 klo 10:28 am
Mila
Kiitos herkullisista säkeistä, Heikki!
Ruoka kutoutuu oleellisena osana myös romaaniini ”Harmaat enkelit”. Sen avulla muun muassa ilmaistaan tunteita, määritellään ihmissuhteita, uskotaan, toivotaan, käytetään valtaa ja muistetaan.
Lukupiiriä varten luin juuri meksikolaisen Laura Esquivelin maagis-realistisen teoksen ”Pöytään ja vuoteeseen”, jossa niin ikään käydään läpi ruokareseptejä. Villin mielikuvituksellinen teos kutkutteli monia aisteja.
10 maaliskuun, 2015 klo 10:56 pm
Nimetön
Kiitos sinulle kirjavinkistä!!
8 maaliskuun, 2015 klo 2:55 pm
Nimetön
Mielenkiintoisia runoja!