Olen työskennellyt kirjailijana noin kymmenen vuotta. Monta kirjaa olen siinä ajassa ehtinyt kirjoittaa. Mutta olenko viisastunut tässä ammatissa? Mitä haluaisin sanoa nuorelle itselleni, joka oli juuri julkaissut esikoisteoksensa ”Tyttö tulevaisuudesta” vuonna 2004?
- Heti ei tarvitse olla valmis. Esiintymäänkin oppii. Kun puhuu riittävän monta kertaa yleisön edessä, varmuus löytyy, lopulta jopa esiintymisen ilo. Ansaitset saman esiintymispalkkion kuin muutkin kirjailijat.
- Kritiikki on inhimillistä toimintaa. Se on paljon enemmän riippuvainen muista asioista kuin sinun kirjasi ansioista tai niiden puutteesta. Kannustus paina mieleesi, ikäviä sanoja tai hiljaisuutta älä jää märehtimään.
- Palkintoehdokkuuksissa kyse on vaihtelevista mielipiteistä.
- Saat kyllä kirjoittaa kaikki kirjat, jotka koet tärkeiksi. Pystyt kirjoittamaan eri lajeja. Älä ylipäätään anna kenenkään määritellä, mihin pystyt ja mihin et.
- Monet ihmiset eivät osaa sanoa kirjastasi mitään, suurin osa ei edes lue sitä. Se ei tarkoita mitään. Iloitse siitä, kun joku lukee ja jopa kommentoi.
- Tutustu muihin kirjailijoihin esimerkiksi osallistumalla kirjailijoiden yhdistystoimintaan. Saat vertaistukea. Pidä kuitenkin kiinni ystävistä, jotka eivät ole kirja-alalla. Heidän seurassaan pääset todella irti työstä.
- Sano rohkeasti ei kaikelle turhanpäiväiselle. Priorisoi kirjoittaminen. Olet kirjailija, et sanataiteen alan ilmaistyöntekijä.
- Elä, koe, aisti! Lähde reissuun aina, kun on mahdollisuus. Se on osa työtäsi.
- Ole kärsivällinen. Usko itseesi. Ja kirjoita, kirjoita, kirjoita rohkeasti siitä, mille sydämesi eniten palaa.
Tässä nyt asioita, jotka aluksi tulivat mieleen. Listaa saa jatkaa. Mitä te haluaisitte sanoa aloittelevalle kirjailijalle?
Mila
Mainokset
12 kommenttia
Comments feed for this article
maaliskuu 9, 2015 klo 4:01 pm
annelitre
hyviä ja päteviä ohjeita
10. Lue paljon. Lue klassikoita ja hyvää nykykirjallisuutta. Huononkin lukemisessa on puolensa – oppii erottamaan hyvän ja huonon.
11. Pidä huolta itsestäsi ja työkyvystäsi. Kukaan muu ei sitä tee. Lepää riittävästi. Ruoki henkeäsi ja mielikuvitustasi muilla taiteilla, sosiaalisella elämällä ja opiskelemalla.
maaliskuu 9, 2015 klo 9:07 pm
Jari Mäkipää
Hienoja ajatuksia! Vielä kun muistaisi ja osaisi jokaista noudattaa:)
Pari lisää:
12. Valmista tulee vain tekemällä. Jos tahdot saavuttaa jotain, ryhdy tekemään.
13. Usko ideoihisi, mutta älä pelkää kysyä muiden mielipidettä.
14. Älä vertaa itseäsi muihin, koska sille ei tule loppua. Aina löytyy joku, jolla uskot olevan asiat itseäsi paremmin.
maaliskuu 9, 2015 klo 11:04 pm
Maija Haavisto
Nämä Jarin olivat minusta erityisen hyviä neuvoja!
Antaisin vielä yhden neuvon, enemmänkin muistutuksen itsestäänselvyydestä: Huonokaan teksti ei voi koskaan olla niin huonoa, että se muuttaisi maailman edes hieman huonommaksi paikaksi. Kaiken luovan työn lopputulos on joko neutraali (jos kukaan ei välitä siitä) tai positiivinen (ainakin yksi ihminen maailmassa pitää siitä).
maaliskuu 10, 2015 klo 9:20 am
kirsti k
Kiitos Mila ja muut, mykkänä tyhjentävien ohjeiden edessä, vaikea keksiä lisättävää.
On tietysti persoonasta kiinni, miten kukakin pystyy näitä noudattamaan. Itselleni helppoja ovat mm. Milan 4. ja 9., Annelin 11. ja Jarin 12. Sen sijaan hankalia sisäistettäviä ovat Milan 2. ja 3. ja Jarin 14.
Leikekirjan pitämisestä olen iloinnut jälkikäteen, koska yksi tuore tölväisy tuppaa peittämään alleen kymmenen kiitosta, ja vuosien varrella saatu hyvä palaute unohtuu. Pahassa paikassa on mukava selata lohtuleikekirjaa ja huomata, mitä kaikkea iloa sieltä löytyykään.
Lisään nämä:
15. Pidä leikekirjaa.
16. Leiki.
maaliskuu 10, 2015 klo 10:09 am
Mila
Kiitos listan jatkamisesta tärkeillä ja toimivilla ohjeilla!
Vaikka nuo neuvot ovatkin tarkoitettu aloitteleville kirjailijoille, niin kyllä samat ohjeet pätevät kokeneempaankin konkariin. Varsinkin tuo kritiikki-kohta pitäisi yhä muistaa. Samoin kuin Kirstillä, minullakin jokin tölväisy uhkaa piirtyä muistiin kirkkaammin kuin kiitokset.
Vertaistuki-neuvo saattaa kalskahtaa siltä, että kirjailijuus olisi jokin sairaus. Ehkä ihan niin dramaattisesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse näinäkään aikoina. Pikemminkin vain siitä, että harva ymmärrä kirjailijaa yhtä hyvin kuin toinen kirjailija.
Leikekirjani on retuperällä, ehkä pitäisi alkaa hoitaa sitäkin! Ja leikkiminen on tärkeää, sanoilla leikkiminen, ja varsinkin lastenkirjoissa tarinan ”leikkiminen” läpi.
maaliskuu 10, 2015 klo 10:51 am
Terhi
Mila, tämä on ihana ja tärkeä postaus. ❤ Tekee mieli kirjoittaa aivan oma lista oman blogin puolelle, mutta sitä täytyy tuumailla tovi.
Kiitos, Kirsti, kun muistutit leikekirjan pitämisestä! En ole päivittänyt omaani pariin vuoteen, pitäisi muistaa (tai itse asiassa tarvitsen uuden). Aikeenani oli kerran vuodessa pitää leikekirjapäivä, koska muutama vuosi sitten huomasin, miten voimauttavaa liimaaminen, leikkaaminen ja asioiden muistiin palauttaminen on.
Turhauttavina kirjoituspäivinä tuntuu siltä, ettei koskaan saa mitään aikaiseksi, mutta leikekirja muistuttaakin toisenlaisesta todellisuudesta: ilahduttavista kirjailijavierailuista (monesti sanomalehdet uutisoivat kirjailijavierailut kouluilla tai kirjastoissa), kannustavista kritiikeistä, hauskoista tapahtumista, yllättävän monesta julkaistusta kirjasta…
Kirsti: liimaatko leikekirjaasi myös blogipostauksia vai ainoastaan lehtileikkeitä?
maaliskuu 11, 2015 klo 8:56 am
kirsti k
Terhi, liimaan kaiken. Kotona ei ole tulostinta mutta lajitoveri tulostaa töissä netistä löytyvät jutut. Kerään leikkeet nippuun ja liimailen noin kolmesti vuodessa – silloin kun tarvitsen kohotusta. Leikkeiden ja valokuvien liimausuhetki on maaginen: elän kokemukset uudelleen, teen matkan, ehkä näen asiat lempeämmässä valossa, kaikki asettuu uomiinsa.
Tarvitsen muistutusta tehdystä työstä ja kuluneista vuosista. Samalla tavalla hoitavaa on liimata valokuvia albumiin, niitäkin on kertynyt tavaton määrä.
maaliskuu 11, 2015 klo 9:04 am
annelitre
Kyllä kunnioitan syvästi kädentaitajia. Minä nipsasen reikäraudalla leikettä ja laitan mappiin. Nopeaa ja helppoa, joskaan ei kovin nättiä. Jos minun täytyisi venyä vaativaan leikkaa-liimaa-suoritukseen, niin tekemättä jäisi.
maaliskuu 11, 2015 klo 9:45 am
kirsti k
Ja taas tuli tänään rei’ittäjällesi töitä, Anneli: komea juttu Aamulehdessä sinusta ja Pyövelistä!
maaliskuu 11, 2015 klo 1:53 am
Annika
Juuri niin, Mila, vain toinen kirjailija voi tietää miltä toisesta tuntuu oikeasti silloinkin, kun aurinko ei paista! Ihanaa, kun on kollegoita, jotka ymmärtävät myös alamäissä, alamaissa… 🙂
maaliskuu 11, 2015 klo 10:19 am
Terhi
Anneli: Kiitos, kuoma, kunnioituksesta, mutta jos minäkin käyttäisin reikärautaa, leikekirja olisi ainakin ajan tasalla! Syvä kumarrus Kirstille, joka pitää hyvää huolta kirjastaan (ota muuten joskus mukaan ja näytä inspiraatioksi?)
Puffataanpas täälläkin:
Tulenkantajien kirjakaupassa (Hämeenpuisto 25, Tampere) TÄNÄÄN keskiviikkona 11.3. klo 18.30 alkaen vieraana kirjailija Anu Holopainen, joka kertoo hiljattain ilmestyneestä nuortenromaanistaan Ihon alaiset. Kirjailijaa haastattelee Kirsti Kuronen.
Keskiviikkona 18.3. klo 18 Tulenkantajien kirjakaupassa historiallisen romaanin Pyövelin (loistava kirja, joko olette lukeneet?) julkistamistilaisuus. Kirjailija Anneli Kannon kanssa keskustelee Terhi Rannela.
maaliskuu 11, 2015 klo 1:24 pm
Johanna Hoo
VIelä neuvoista: Ole rohkea. Sitä sanon itselleni joka päivä.