Tiistaina oli kirjailijaliiton Työterveyspäivä, jossa oli mukana yli viisikymmentä kirjailijaa. Tietysti keskusteluun nousivat henkilökohtaiseen toimeentuloon liittyvät huolet uusien outojen kirjailijan tuloja entisestään niukentavien käytäntöjen myötä. Mutta paljon keskusteltiin myös valinnanvaran niukkenemisesta.

Miksi se sitten niukkenee. Koska kustantajat lähettävät kirjakaupoille näytekirjoina huomattavasti pienentyneen osan julkaistuista kirjoista, eivätkä niihin silloin kuulu vähiten myyvät kirjat: runot, novellikokoelmat, niiden uusien kirjailijoiden kirjat, jotka eivät kerralla nouse lööppeihin. Kun lukija menee hakemaan kirjakaupasta tiettyä kirjaa vaikkapa ensi sunnuntaina syntymäpäiviään juhlivalle, ei siinä auta lupaus, että tilataan ja tulee kahden viikon päästä. Silloin ostetaan muuta tai ei kirjaa ollenkaan.

Toinen asia on vielä englantilaisen kirjailijan, Sadie Jonesin toteamus, että lukeminen vaatii itsekuria. Luulen, että tässä on yksi ikävä syy lukemisen vähenemiseen. On yhä enemmän niitä, jotka eivät ole tottuneet itsekuriin. Yleistäminen on kurja juttu, silti tilastot puhuvat puolestaan.

Minulle henkilökohtaisesti päivä oli kuitenkin iloinen. Lounasaikaan tarkistin sähköpostini ja sain sieltä varmistuksen, että sodan jälkeiseen, alkuosaltaan valvontakomission aikaan sijoittuva  aikuistenkirjani voidaan kutsua ulkopuolelle lain ilmestyy ensi syksynä. Meillä oli ollut puheena myös pienten hyvin kustantamojen rooli, joten oli oikea hetki kertoa, että kustantajani on juuri tällainen, Robustos.

Mutta Nyt: kipikipi selkokirjakokoukseen. Palaan puikkoihin joskus iltapäivällä.

Raili

Mainokset