Tiistaina oli kirjailijaliiton Työterveyspäivä, jossa oli mukana yli viisikymmentä kirjailijaa. Tietysti keskusteluun nousivat henkilökohtaiseen toimeentuloon liittyvät huolet uusien outojen kirjailijan tuloja entisestään niukentavien käytäntöjen myötä. Mutta paljon keskusteltiin myös valinnanvaran niukkenemisesta.
Miksi se sitten niukkenee. Koska kustantajat lähettävät kirjakaupoille näytekirjoina huomattavasti pienentyneen osan julkaistuista kirjoista, eivätkä niihin silloin kuulu vähiten myyvät kirjat: runot, novellikokoelmat, niiden uusien kirjailijoiden kirjat, jotka eivät kerralla nouse lööppeihin. Kun lukija menee hakemaan kirjakaupasta tiettyä kirjaa vaikkapa ensi sunnuntaina syntymäpäiviään juhlivalle, ei siinä auta lupaus, että tilataan ja tulee kahden viikon päästä. Silloin ostetaan muuta tai ei kirjaa ollenkaan.
Toinen asia on vielä englantilaisen kirjailijan, Sadie Jonesin toteamus, että lukeminen vaatii itsekuria. Luulen, että tässä on yksi ikävä syy lukemisen vähenemiseen. On yhä enemmän niitä, jotka eivät ole tottuneet itsekuriin. Yleistäminen on kurja juttu, silti tilastot puhuvat puolestaan.
Minulle henkilökohtaisesti päivä oli kuitenkin iloinen. Lounasaikaan tarkistin sähköpostini ja sain sieltä varmistuksen, että sodan jälkeiseen, alkuosaltaan valvontakomission aikaan sijoittuva aikuistenkirjani voidaan kutsua ulkopuolelle lain ilmestyy ensi syksynä. Meillä oli ollut puheena myös pienten hyvin kustantamojen rooli, joten oli oikea hetki kertoa, että kustantajani on juuri tällainen, Robustos.
Mutta Nyt: kipikipi selkokirjakokoukseen. Palaan puikkoihin joskus iltapäivällä.
Raili
4 kommenttia
Comments feed for this article
maaliskuu 20, 2015 klo 5:03 pm
kirsti k
Onnea Raili, on ilo kuulla hyviä uutisia! Robustos on mainio kustantamo, huolella valitsevat ja toimittavat julkaisunsa, ja kaiken lisäksi ovat kivoja otuksia. Kerro terveisiä herroille.
maaliskuu 23, 2015 klo 10:32 am
Johanna Hoo
Onnea Railille! Ahdistusta leijaili Villa Kivessä niin paljon, että iloiset uutiset ovat aivan paikallaan. Lisäksi ajattelin sitä, miten onnekas olen, kun on hyviä ystäviä kollegoina jakamassa iloja ja suruja.
Uuden näytevarastojärjestelmän olen hahmottanut osin toisin: koska hinta, jolla näytevarastokappaleet myydään kirjakaupoille on niin alhainen (3 e), joka tapauksessa myyviä kirjoja ei kannata siihen liittää. Hyvässä lykyssä se antaisi tilaa juuri vähemmän myyville.
Toinen asia on sitten se, että kun järjestelmään kuuluu tällä hetkellä 151 kirjakauppaa http://www.kustantajat.fi/pages/k41/kirjakaupoille/ , jotka ostavat kirjan näytevarastohintaan, mitä se tarkoittaa muutenkin vähän myyvän kirjailijan tekijäpalkkioille. Palkkio kun lasketaan siitä 3 e:n (sis. alv) myyntihinnasta.
maaliskuu 23, 2015 klo 8:08 pm
Raili
Kiitos, Kirsti ja Johanna.
Ja hyvä kun selvitit tätä näytevarastojärjestelmää lisää, Johanna. Päivässä tuli tosiaan esiin niin paljon huolen aiheita, että pää kieltäytyi jo varastoimasta kaikkea riittävän perusteellisesti. Uskon silti yhä lujasti siihen, että Suomessa luetaan kirjoja ja niitä myös kustannetaan.
Moni asia voi muuttua, mutta ei kirjan lumo. Ja tämän sanon lukijana, en kirjailijana.
maaliskuu 23, 2015 klo 10:05 pm
Mila
Onnea vielä, Raili!
Kirjailijaliiton ”työhyvinvointipäivänä” tuli tosiaankin esiin luvattoman paljon huolta ja murhetta.
Koetetaan silti jaksaa uskoa työhömme.
Ja kuten Johanna jo totesikin, yksi ammatin parhaita puolia olette te, armaat kollegat. Sukulaissielut! ❤