Kutsun itseäni mieluummin kirjoittamisen ohjaajaksi kuin opettajaksi. Minua on kyllä kirjoittajana opetettu mutta on myös lempästi ohjattu. En tiedä, olisiko jo aika vaihtaa titteliä, sillä teonsanana kuitenkin opetan enkä ohjaa.

Tämä lukuvuosi on ollut täynnä työtä. Tärkeille vakioryhmilleni Pirkkalassa heilutin tänä keväänä hyvästit, samoin vähennän Tampereen kesäyliopistolla.

Ensi syksynä tapahtuu jotain uutta, jännittävää ja hienoa: minusta tulee tamperelaisen, kolmivuotisen kirjoittajakoulun Viita-akatemian opettaja. Olen tästä hurjan iloinen ja innostunut.

Olen itsekin käynyt läpi Viita-akatemian, ja valmistuin sieltä Vuokko Tolosen lempeässä ja viisaassa opastuksessa tasan kymmenen vuotta sitten. Jännittävää astua nyt vuorostani Niina Hakalahden saappaisiin. Lupaan tehdä parhaani.

Iloisten uutisten jakamisen lisäksi halusin kysyä teiltä, armaat kollegat, kuinka moni teistä ei opeta, ei ole opettanut eikä aio opettaa. Avaisitteko, miksi? Ja saa siitäkin kertoa, miksi opettaa.

Minä opetan siksi, että rakastan sekä sitä työtä että kirjoittamista. Olen kokenut jakamisen arvon suureksi, kun olen saanut vuosien varrella ohjausta ja opetusta Vuokko Toloselta, Harri István Mäeltä ja Taija Tuomiselta. Kiitos. Ja nyt taas rohkeasti uusiin tuuliin.

Kuvat ovat eräästä helmikuisesta työpajasta Oulun Kaakkurin koulun kahdeksasluokkalaisten kanssa. Teimme runoja lehtileikkeiden avulla. Terveisiä sinne ihanille, luoville tytöille, M:lle, I:lle, A:lle, V:lle, A:lle, S:lle ja P:lle!

Featured imageFeatured imageFeatured imageFeatured image

Featured image

Johanna

Advertisements