Äkillistä suru-uutista on vaikea uskoa: kirjailija Seita Vuorela on kuollut.
Seitan kirjoittama, kuolemasta kertova romaani Karikko palkittiin Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnolla ja Tulenkantajat-palkinnolla.
Se ja hänen muutkin kirjansa tekivät minuun vaikutuksen.
Suomalaiselle kirjallisuudelle hänen poismenonsa on musertava menetys. Kun suree kirjailijaa, suree myös kaikkia niitä kirjoja, jotka hän olisi vielä voinut kirjoittaa. Silti Seita ehti jo tähänkin mennessä kirjoittaa täyden ja hienon tuotannon.
Vaikka lahjakas kirjailija on poissa, hänen sanansa ja tarinansa jatkavat elämäänsä. Siinä mielessä tämän kirjoituksen otsikko on vähän harhaanjohtava.
Mila
*
Kuva: Kirsti
Grafomania 
7 kommenttia
Comments feed for this article
22 huhtikuun, 2015 klo 8:52 am
kirsti k
Seita Vuorela elää.
22 huhtikuun, 2015 klo 10:23 am
Leena
Kiitos sanoistasi ja tarinoistasi, Seita. Ne eivät häviä minnekään.
22 huhtikuun, 2015 klo 5:09 pm
Terhi
Valtava menetys meille kaikille.
Seita oli loistava kirjailija mutta ennen kaikkea ihana, sydämellinen, syvällinen, sympaattinen ihminen.
Ikävä on suuri.
22 huhtikuun, 2015 klo 6:02 pm
maariapaivinen
Tämä on suuri menetys. Otan osaa läheisten suruun 😦 Hän jatkaa elämistä kirjojensa kautta mutta eihän se tietysti poista murhetta.
23 huhtikuun, 2015 klo 10:17 am
anuh
Surullista 😦
23 huhtikuun, 2015 klo 10:19 am
milateras
Vaikka en ehtinyt tutustumaan Seitaan oikein henkilökohtaisesti, niin tunsin hänet kuitenkin hengenheimolaiseksi. Kuten hänkin, minäkin rakastan kuvia ja esimerkiksi Helene Schjerfbeckin taidetta. Helenen ”Ovi” maalauksesta (1884) Seita sanoi:”Suljettuun joka kolkuttaa, saanee vastauksen, vaan kuka tietää mistä.”
24 huhtikuun, 2015 klo 1:56 pm
Raili
Seita oli poikkeuksellinen lahjakkuus ja ihminen. Toivottavasti hänen tekeillä ollut työnsä oli niin pitkällä, että saamme vielä sen luettavaksemme. Olen harvoin tavannut ihmistä, joka tuli niin suoraan sydämeen.