Kesä on tosiasiassa outoa aikaa kirjailijan elämässä. Tai ainakin oletan sen olevan sitä muidenkin kuin omalla kohdallani. Yleensä kesällä puhutaan lomista, ilmasta, veden lämmöstä, reissuista, rantavartalosta, jäätelöstä, siis kaiken maailman kesäasioista. Entäpä me, peitämmekö koneen huolellisesti paksun peiton alle tai annammeko sen pölyttyä rauhassa, vai hiivimmekö muiden silmän välttäessä edes vähän naputtelemaan? Vai onko sellaisiakin, jotka tyynesti opastavat perhettä kiirehtimään rannalle päästäkseen itse töiden ääreen? Kirjailijallehan kirjoittaminen on usein varsin nautinnollinen olemisen muoto. Tunnustuksia!
Juu, minä tunnustan, olen aina tehnyt kirjoitustöitä kesällä. Päivätyömaailmassani viikonloput, lyhyet apurahavapaat ja kesälomat olivat ainoita mahdollisuuksia. Pitäisi oikeastaan kysyä lapsilta, miten paljon he siitä kärsivät. Vai kärsivätkö? Ainakin aina tiesivät, mistä äidin löytää. – Ihmeellistä muuten, että tätä kysymystä en ole heille koskaan esittänyt. Olisikohan korkea aika, vaikka vastaus ei enää mitään muutakaan. – Tottahan minä sentään osan lomasta pyhitin perheellekin, kai. Niin ainakin olen muistavinani.
Muisti on tosin melkoisen petollinen kaveri. Vastahan tässä taas lehdessä todisteltiin, miten samat tapahtumat muistetaan aivan eri tavalla. On ne tietysti voitu aikoinaan kokeakin eri tavalla. Miten paljon me lopulta tiedämme siitä, mitä tuttukin ihminen pohjimmiltaan asioista ajattelee, mitä jossain tilanteessa tuntee. Omien sisarusten kanssa tämän on huomannut selvästi. Meillä on vanhemmistammekin aivan eri käsityksiä. Aika paljon näitä myös on kirjallisuudessa käsitelty.
Huomenna tai ylihuomenna syöksyn Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Siellä on valtavasti tietoa Hämeenlinnan kuritus- ja työvankilasta pengottavaksi. Juuri oikeaa työtä lämpimänä kesäpäivänä!
Entä sinä? Miten päiviäsi vietät?
Grafomania 
6 kommenttia
Comments feed for this article
30 kesäkuun, 2015 klo 3:20 pm
Susanna
Joskus olen ollut kateellinen niille kirjailijoille ja kääntäjille, jotka ilmoittavat pitävänsä aina kesällä vähintään kuukauden loman. Kääntäjänä en oikein edes ymmärrä, miten se on mahdollista! Töitä tehdään silloin kun niitä on, ja kustannustoimittajallehan on vain kätevää, että valmis käännös odottaa työpöydällä lomalta palatessa.
Tämäkin kesä menee meillä osittain töiden merkeissä – onneksi. Toisaalta kumpikaan ei paahda yhdeksästä viiteen tai viikonloppuja läpeensä. Jos on oikein kaunis ja tyyni ilma, niin emme avaakaan koneita, vaan lähdemme veneretkelle (Tietenkin jotain kivaa kesälukemista pakataan mukaan!). Tai sitten heitämme verkot veteen, puuhailemme kasvimaalla tai hommailemme muuta kesäistä. Sitten seuraavana päivänä voi taas istahtaa koneen ääreen.
Olemme eläneet näin jo niin monta vuotta, ettei kumpikaan meistä varmaan edes osaisi pitää pitkää kesälomaa, vaikka ehkä sellainen tekisi joskus hyvääkin. Nyt meillä on viikon pituinen upea loma takanamme ja toivottavasti edessämme ihana kesä töiden ja vapaahetkien vaihdellessa.
Toivotan oikein antoisaa kesää niin puurtajille kuin lomailijoillekin! Toivottavasti valo ja lämpö (?) antavat meille kaikille voimia syksyn koitoksiin.
30 kesäkuun, 2015 klo 3:24 pm
Susanna
Raili vielä: Hämeenlinnan vankilamuseo teki minun valtavan vaikutuksen muutama vuosi sitten. Minusta Alcatrazkin jäi toiseksi, niin upeasti se oli toteutettu. Olet varmasti käynyt siellä, mutta suosittelen muille, jos suuntaatte jostain syystä tänä kesänä Hämeenlinnaan – jossa minäkin muuten piipahdan jo tällä viikolla! 🙂
30 kesäkuun, 2015 klo 5:51 pm
Raili
En ole vielä käynyt, kuuluu ohjelmaan. Tosin naisvankila sijaitsi vanhan linnan puolella siihen aikaan, josta haen tietoja. Ymmärtääkseni tunnelmaan pääsee museon puolella mukavasti, joten se on must. Ehkä ei silti tällä käynnillä vielä, sillä sain niin pitkän listan arkiston aarteista, että varmaan päivä loppuu ennen kuin ehdin paljon muuta kuin henkäistä.
4 heinäkuun, 2015 klo 9:59 pm
milateras
Viimeisen viikon olen maalannut pihamökkiä, jota käytän toisinaan kirjoitusmökkinäni. Nyt on jo melkoinen ikävä kirjoittamista. Mutta ensi viikolla sitten taas, vähän kerrassaan, silloin tällöin.
8 heinäkuun, 2015 klo 11:19 am
kirsti k
Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu, kun täytyy. Mutta jostain syystä kesällä harvoin kirjoituttaa, enemmän luetuttaa ja löhötyttää.
Eilen sateisena aamuna poikkeus vahvisti säännön: idea oli kypsä ja aloitin uutta, täytyi. Tänään jatkoin. Hyvältä tuntuu, vaikka varpaillaan olen vielä, hiivin kohti, tunnustelen, ehkä tutustun. Katsellaan.
10 heinäkuun, 2015 klo 7:32 am
annelitre
Tänä kesänä olen pitänyt lomaa pari viikkoa. Se on harvinainen ilmiö. Olin jopa viikon ulkomailla Virossa, mikä on vielä harvinaisempaa. Nyt säät ovat senkaltaiset, että teen töitä. Jos ne muuttuvat kesäisiksi, pidän vapaapäiviä. Kirjailijan tienestien ollessa mitä ovat ei suurempaa rilluttelua tai matkailua ole luvassa.