Niihin kuuluu tämänkertainen kirjoitusvuoroni, joka oli jo viime viikolla. Aikomukseni oli kirjoittaa mökkielämän rauhassa, mutta unohdin, etten ole kirjautunut tänne Grafomaniaan tabletin kautta. Ja kun tunnukset puuttuivat, siinähän istuin puhtaan kaulani kanssa.

Haa, rakastan näitä vanhoja sanontoja ja mietin aina, mitä on niiden taustalla. Kuka on istunut ensimmäisenä missä ja miksi puhtaan kaulansa kanssa? Jos joku tietää, valaise, ole kiltti. Monessa sanonnassa on taustalla tosi hauska tarina, kun sen vain joskus kuulisi. Tässäkin olisi jollekin kirjan aihe. Tarinat sanontojen takana.

Toinen mutka matkaan kirjoittamiseni kanssa tuli vielä täällä kotikoneen ääressä. Annoin koneen päivittää tähän Windows 10:n, josta jo kuulin, ettei ehkä olisi pitänyt. No, täällä se nyt kumminkin on, enkä nyt puolestaan meinannut löytää suosikkejani, eli päästä sitä kautta tänne. Aina näitä pieniä teknisiä ongelmia riittää, mutta yleensä ne ennen pitkää ratkeavat. Joskus jonkun toisen avulla, toisinaan ihan itse ratkaistuina.

Ja, hei, täällä ollaan!

Viime viikon torstai oli mukava päivä. Ensin tapasin uuden kustantamoni, Robustoksen, kustantajan Heikki Savolan, ja tunsin olevani oikeassa paikassa. Tunnen niin edelleen. Kun tietää oman kustantajansa tekevän työtään puhtaasti rakkaudesta kirjaan, tulee hyvä mieli. En tässä ollenkaan väitä, etteivätkö edelliset kustannustoimittajatkin olisi tehneet työtään samasta syystä, mutta heidän suuret kustannustalonsa ovat jo mahdollisimman suureen voittoon pyrkiviä liikelaitoksia, joiden kanssa pieni kirjailija tuntee usein olevansa melkoisen Oskari Olematon.

Kustantajan tapaamisen jälkeen oli vuorossa graafikon tapaaminen ja hänen aivan omanlaiseensa pikku puutarhaan tutustuminen. Meillä on mielessä yhteistyö, jossa kerrotaan juuri tuosta puutarhasta. Odotan suorastaan jännittyneenä, mitä siitä syntyy. Työ etenee niin, että Matti tekee tauluja, joista yhdessä valitsemme kirjaan mukaan tulevat. Kasveihin liittyy paljon tarinoita, sekä perinnejuttuja että Matin omia kokemuksia ja ajatuksia.

Olen vain kerran aikaisemmin tehnyt kaksi kirjaa akateemikko Matti (tosiaan, hänkin) A. Pitkäsen valmiisiin kuviin. Silloinkin Matti A. kertoi omia ajatuksiaan ja yhdessä suunniteltiin. Navetan eläimillä saimme jopa silloin vielä jaetun Suomalainen kuvakirja -palkinnon. Yhteistyö saattaa siis onnistua näinkin päin, vaikka muistan silloin epäilleeni kovasti, ennen kuin läksin mukaan. Kertokaa mahdollisia kokemuksianne näin tapahtuvasta yhteistyöstä. Voisin kuvitella sen joskus takkuilevankin aika tavalla.

Entä nyt? Nyt toivon jo seuraavan kirjoitusvuoroni koittaessa voivani kertoa uuden kirjani, jos ei nyt jo ilmestyneen, ainakin olevan ilmestymäisillään. Mutta siitä sitten enemmän sillä kertaa.

Miten voivat teidän tekniset laitteenne, taitonne ja taiteelliset intohimonne tällä hetkellä?