Taas olennaisuuksien äärellä: miten hahmotat vuodenajat?
Nelikymppiseksi saakka kuvittelin, että vuodenaikaympyrä on kaikilla sama, kerran koulussa opetettu pysyvä fakta. Kunnes kymmenisen vuotta sitten maailmani romahti. Pikku Kakkosen juontaja Veera Degerholm ryhtyi studiossa valmistelemaan juontoa vuodenkierrosta ja taiteili pahville ympyrän. Mitä helkattia! Veera sijoitti kevään ja syksyn päin mäntyä: syksyn vasemmalle, kevään oikealle.
Juu, sittemmin olen ymmärtänyt, että enemmistö hahmottaa vuoden myötäpäivään. En silti tajua, mikä teitä vaivaa.
Olen lapsesta saakka kulkenut fyysisesti vuodenaikoja, astellut ne ympyrän sisällä lähellä ulkokehää. Erityisen rakas on matka vasemmalta keväästä oikealle syksyyn, alakautta kesän läpi – länsimainen lukusuunta!
En muista, olisiko ekaluokan seinällä ollut vuodenaikaympyrä, jossa kevät lännessä. Arvelen niin, ja sieltä se on syöpynyt mieleen.
Jotain ehkä selittää tämä Aapisen aukeama:
Aapinen, Weilin+Göös, 1972, kuv. Kylli Koski.
*
Siinähän se, kevät paikallaan, vasemmalla.
No niin, tulihan taas tärkeimmät. Palaan järvelle, järveen. Olen pysähdyksissä. Vasta pilvien ja sateiden tultua jatkan taivalta loivasti ylös oikealle.
Kirsti
Lisäys 20.8. klo 12.11
Jaahas, nyt löytyi kolmannen luokan ympäristöopinkirja vuodelta -75. Suuri pettymys, ääh, väärinpäin:
*
Pitäisikö luovuttaa?
K
14 kommenttia
Comments feed for this article
elokuu 19, 2015 klo 9:17 am
Nimetön
Kirsti, et ole yksin. Myös minun vuodenaikaympyräni kulkee vasemmalta alas ja oikealta ylös. Minäkin luulin, että kaikki ajattelevat niin…
Anneli
elokuu 19, 2015 klo 9:35 am
Marko Kitti
Minä taas hahmotan niin, että kukin vuodenaika on vuorollaan edessä.
elokuu 19, 2015 klo 10:30 am
Raili
En ole ikinä tullut edes ajatelleeksi tällaista ongelmaa. En ilmeisesti ole koskaan nähnyt vuodenaikaympyrää. Sikälihän se on kiva, että kertoo jatkuvuudesta, aivan kuin afrikkalainen aikakäsitys. Aika on loppumaton. Paitsi tietysti yksilölle, jolta sattuu loppumaan. Tosin sekin on vain meidän eurooppalaisten maallinen aika, jatkammehan me oloamme senkin jälkeen, muissa muodoissa vain.
Mikä kiire tässä on, valmiissa maailmassa, sanottiin jo 1800-luvun alkupuolella. Sen kun vain aina muistaisi. Hyvää järveä, Kirsti!
elokuu 19, 2015 klo 11:34 am
mimmu
Minunkin vuoteni pyörii vastapäivään. Olemme nyt elokuussa, joka on n. klo 5-4:n kohdalla.
Minulle vastapäiväni aiheutti ensimmäisen kerran ongelman ala-asteella, kun liimasin kevään kuvan syksyn kohdalle ja päinvastoin. Onneksi sekä harjoitustehtävän että minun pääni ympyröissä talvi oli ylhäällä ja kesä alhaalla. Etten tullut täysin tyhmäksi leimatuksi.
Koulussa siis pyöritään myötäpäivään. Joten Kirsti, kyllä meidän vuosiympyrät on meidän omien päiden tuotetta. 🙂
Hassuinta on, että on mahdotonta kääntää omaa vuotta pyörimään toisin päin. Olisiko tällä tekemistä synestesian kanssa. Oletko Kirsti synesteetikko?
”Elokuu- kouluun astut, Syyskuu -varmaan kastut”
Hyvää lukuvuotta kaikille!
elokuu 19, 2015 klo 12:40 pm
Nimetön
Minullakin vuodenajat kiertävät vastapäivään. Olikohan meillä 1960-luvulla syntyneillä ympäristöopin kirjassa ja/tai aapisessa sellainen vastapäivään piirretty kuva vuodenkierrosta. Entä numerot sitten? Etenevätkö ne teillä lukusuoramaisesti? Minulla nekin menevät ihan oudosti, älysin sen vasta opiskeluaikoinani.
T. Ansu
elokuu 20, 2015 klo 10:49 am
Nimetön
Niin kuin Kirstillä, minullakin on hämärä aapiskuva, jossa kuukaudet kierivät vastapäivään. Mutta toukokuu on noin kello 7 kohdalla, syyskuu taas 14. Sehän tarkoittaa, että kesä on erittäin pitkä. Anneli
elokuu 20, 2015 klo 11:58 am
kirsti k
Hmm, kiinnostavaa, en ole aiemmin kuullut kenenkään hahmottavan kevättä vasemmalle, ja nyt yhtäkkiä kollegat järjestäen tulevat kaapista ja tunnustavat pyörivänsä vuotta vastapäivään. Liittyykö jotenkin ammattiin?
Mimmu, en ole vahvasti synesteetikko, muutamia numeroita maistan, siinä se. ”kyllä meidän vuosiympyrät on meidän omien päiden tuotetta”, siltä pahasti näyttää, kun ympäristöopinkirjakaan ei muuta todistanut. ”on mahdotonta kääntää omaa vuotta pyörimään toisin päin” – totta, täysin mahdotonta: vuodenaikojen päänsisäiset paikat ja suunta ovat kiinni ikiliimalla.
Ansu, saan tarvittaessa numerot kulkemaan suoraa pitkin, mutta helpoiten näen ne riveissä allekkain, jokaisella rivillä viisi numeroa. Vuorokaudenajat sen sijaan hahmotan ehdottomasti samoin kuin vuodenajat: aamu vasemmalla, päivä alhaalla, ilta oikealla, yö ylhäällä. Niin, entä kuolema? Tietenkin oikealla, syntymä lännessä.
Mitenkäs te muuten piirrätte ympyrän tai O-kirjaimen? Vastapäivään! Se on ainakin opetettu heti ekalla. Eli luonnollisesti myös vuodenajat pyörivät ympyrällä vastapäivään, käden liikkeen mukana…
Eilen illalla aloin tuumailla tätä asiaa kälylleni, joka jaksoi kuunnella noin 16 sekuntia, kunnes tokaisi: ”Mitä helkatin väliä missä joku kevät on?” Melkein loukkaannuin, mutta ihme kyllä en. Tajusin selvästi, miten ihastuttavan eri tavoin ihmiset kokevat olemisensa, ja mikä kenellekin on merkityksellistä. Vuodenkierto on aina ollut minulle ihmeellinen juttu. Kirjamellisesti kuljen vuodenaikoja, olen sisällä niissä ja tunnustelen, myös kirjoittaessa. Tämä liittyy olennaisesti siihen, miten haistan ja maistan maailman, miten taaperran täällä, miten olen tässä – ja milloin, miksi.
elokuu 20, 2015 klo 12:04 pm
Johanna Hoo
Olen syntynyt 60-luvulla, mutta vuodenkierto on mulle päivänselvästi myötäpäiväinen. Ja kevät vasemmalla. Sori.
elokuu 20, 2015 klo 12:07 pm
kirsti k
Saat anteeksi. Mutta vain tämän kerran.
elokuu 21, 2015 klo 10:26 am
milateras
Apua, en hahmota vuodenaikoja enkä mitään muitakaan luetelmia minkäänlaisiin ympyröihin tahi viivastoihin. Ehkä meille ei koulussa opetettu. Ajatus ympyröistä ja suorista herättää lähinnä ahdistusta, en ajattele sellaisten avulla ollenkaan.
elokuu 24, 2015 klo 7:41 pm
Nimetön
Kyllä sinä tuosta toivut!
elokuu 24, 2015 klo 7:42 pm
Raili Mikkanen
Jahas, nimetön, no Raili olen.
elokuu 24, 2015 klo 7:43 pm
Raili Mikkanen
Apua, ja sitten olinkin vallan virallisesti koko nimelläni.
syyskuu 2, 2015 klo 6:07 pm
Anne
Minulla vuodenaikaympyrä hahmottuu myöäpäivään ja kellotaulun mukaisesti, tammikuu, numero 1, on siksi siis oikealla yläkulmassa, jahelmikuu, numero 2, menee siitä myötäpäivään eteenpäin. MInulla tämä johtuu oppikirjatyöstä.