Tänään tiistaina 22. syyskuuta klo 8.13 se tapahtui: aloin kirjoittaa.
Mitäpä ihmeellistä siinä, eikös kirjoittaminen ole tässä ammatissa jotakuinkin suotavaa.
No, pääsi käymään niin, etten kirjoittanut yli puoleen vuoteen yhtään mitään julkaistavaksi tarkoitettua. Heti alkuvuodesta päätin pitää tauon, elämäni ensimmäisen. Viime vuonna tuli kolme kirjaa, mikä ei tuntunut järkevältä tahdilta, vaikka en ollutkaan yksin syyllinen sumaan – kirjoilla on eri kustantaja.
En suunnitellut näin pitkää paussia, mutta kesä tuli varkain. Soutuvene, uimavesi, ruovikot, rantakivet, puna-ailakit, laituri, metsäpolut, Pääskynen, pyörä, retket, mustikat ja kiipeiltävät puut kutsuivat. Kesää riitti, riitti, ja riitti. Se antoi niin paljon, etten missään vaiheessa ehtinyt huolestua kirjoittamattomuudestani. Tiesin koko ajan, että jotain on tulollaan, jotain kehittyy. Odottelin. Viime viikolla vähän jo kutitteli. Tunnistin merkit, nuo tutut vastustukset: lipastot järjestykseen mars, vaatekaapit kuntoon, valokuvat albumiin, lattioiden pesu, puhtaat lakanat, marjat pakkaseen…
Tänä aamuna pää oli jo niin täynnä seireenejä, houkuttavia sanoja, lauseita ja maailmoja, että kesäkalusteet ja riippumatto saivat jäädä odottamaan varastoon viemistä. Nyt lähtee. On pakko, on lumottu pakko. Tulisipa pian huomisaamu.
Tarinaan vietelty,
Kirsti
*
Koko kesä tullut nautiskeltua…
.. häh, pitäisikö vihdoin ryhdistäytyä…
… ja ryhtyä hommiin!
7 kommenttia
Comments feed for this article
syyskuu 22, 2015 klo 1:08 pm
Terhi
Iloitsen tästä kirjoituksesta, mutta hyppään heti asiasta toiseen: joko Pääskynen on talviteloilla vai vieläkö voisi vieras tulla käymään? Lupaan puhua lunneista ja virta-alleista.
PS. Voisit helposti koota luontokuvakirjan.
syyskuu 22, 2015 klo 2:25 pm
kirsti k
Terhi, Pääskynen odottaa vielä täydessä tällingissä josko tulisi lämpöisiä öitä, viime viikolla oli yksi sellainen ja pääsin yöpymään. Tosin villasukille, villahousuille, villapaidoille, villatumpuille, villahousuille ja villasaaleille on kysyntää.
Tervetuloa urheaTerhi uhmaamaan olosuhteita, ajankohta jo sovittiin – onkohan silloin lunta maassa…
syyskuu 23, 2015 klo 8:33 am
Johanna Hoo
Ihanaa! Voi hyvin tarinassasi!
syyskuu 23, 2015 klo 9:12 am
J.S. Meresmaa
Ihana lumottu pakko, ihanat seireenit! Mahtavia kurrekuvia myös.
Tämä postaus sai totisesti hyvälle tuulelle. 🙂
syyskuu 23, 2015 klo 12:08 pm
Mila
Onpa hurmaavia oravakuvia!
Loma teki varmasti hyvää. Olen iloinen siitä, että olet päässyt taas innolla heittäytymään kirjoittamisen virtaan. Hyvää retkeä sinne missä kuljetkin!
syyskuu 26, 2015 klo 1:35 pm
anuh
Mahtavaa! 🙂 Samaa ihanaa sisäistä pakkoa täällä odottelen, lähestyvät messut ja muut hurlumheit tuppaa ajamaan keskittymisen hajalleen, kun istahdan tekstin ääreen… Käyhän se näin hitaamminkin, mutta parasta homma on silloin, kun tarina soljuu sormista näppäimille melkein itsestään!
syyskuu 26, 2015 klo 4:55 pm
Raili
Voi, ihanaa! Nyt vain iso kasa meheviä käpyjä kohdallesi!