Suomen, ja ehkä koko maailman tunnelmallisimmat kirjamessut takana, kiitos Turku!
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat:

Eipä olisi voinut messupäivä kauniimmin startata kuin kuuntelemalla runoilija Niillas Holmbergin vangitsevaa joikua. Niillaksen saamenkielinen runokokoelma Amas amas masmuvvat on ehdolla Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnolle. Pidän peukkuja!

Nuorisokirjailijoiden virkeältä osastolta löytyi Suomen nuorisokirjailija Tuija Lehtinen – koodaamassa.

Ja löytyihän sieltä muitakin: Siiri Enoranta, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa keskustelemassa suippokorvista sun muista.

Anneli Kanto pystytti Nuorisokirjailijoiden osastolle kiehtovan Pirunpaskaa ja muumiojauhetta -näyttelyn, joka valotti Pyöveli-romaanin taustatyötä.

Mistä on kirjojen tytöt tehty? Sitä pohtivat Tuija Lehtinen, tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen, Katariina Romppainen ja Mila Teräs.

Dekkareiden kirjoittaminen on ilmeisen hupaisaa hommaa. Vauhdissa Ansu Kivekäs, Tapani Bagge ja Pasi Lönn.

Onko Anni Polvan Tiina vielä voimissaan ja ajankohtainen? Sitä pohdin Anu Holopaisen ja Netta Walldénin kanssa. (Kuva: Anna Chydenius)

Alexandra Salmela kertoi uutukaisestaan Antisankarista niin houkuttavasti, että kirja piti oitis ostaa. Haastattelijana Esa Silander.

Mitä ihmettä, jalka nousee vielä viimeisenä messupäivänä kuin Wagnerilla konsanaan! Anun ja Kirstin tyylinäyte. (Kuva: Tiina Lehtineva)
*
Ja loppuhuipennuksena voit käydä täältä kurkkaamassa, kenelle Suomen Nuorisokirjailijat ry myönsi Pääskynen-kunniakirjan tunnustuksena pitkästä yhteistyöstä sekä myötämielisestä ja arvostavasta suhtautumisesta lastenkirjallisuuteen. Kerran vielä: kiitos ja kumarrus!
Raportoi
Kirsti
5 kommenttia
Comments feed for this article
7 lokakuun, 2015 klo 12:35 pm
Susanna
Kiitos hauskoista kuvista! Ihan pääsi tunnelmaan, melkein kuin olisi ollut itsekin mukana…
7 lokakuun, 2015 klo 1:41 pm
anuh
Juhuu, lystiä oli! 🙂 Turun messut on parhaat ❤
7 lokakuun, 2015 klo 3:35 pm
annelitre
On ne!
8 lokakuun, 2015 klo 8:17 am
milateras
Kiitos Kirsti kuvista! Turussa on tosiaan oma mahtava meininkinsä.
8 lokakuun, 2015 klo 9:26 am
Marko Kitti
…oi jospa oisin voinut olla muu-kaa-naa 🙂