Joskus jopa tv-ohjelma voi napsahtaa niin oikeaan hetkeen, että oikein naurattaa. Niin kuin minulle eilinen Valitut sanat Teemalla, missä kaksi fiksua kirjailijaa, Monika Fagerholm ja Peter Höeg keskustelivat omasta kirjoittamisestaan ja kirjoittamisesta yleensä. Keskustelu oli kokonaisuudessaan hyvä, kiitos Ylelle taltioinnista ja siitä, että paikalle hilautumatonkin voi nauttia siitä näin jälkeenpäin vaikkapa pariin kertaan. Jos siis et ole ohjelmaa vielä nähnyt, se on Areenalla nähtävissä. Suosittelen!

Monika ja Peter puhuivat minullekin juuri nyt niin ajankohtaisesta aiheesta, siitä, miten paljon kirjoittaessamme mietimme lukijaa ja kirjan tulevaa menestystä. Kumpikin oli sitä mieltä, että ei kirjoittaessa, eikä kovin paljon pitäisi muutenkaan, ettei turvota suotta omaa egoaan ja omia odotuksiaan.

Peterin ajatus oli, että me haluamme olla ylpeitä omasta työstämme, mutta toisaalta tiedämme, että kirjoittamisen lahja on annettu meille, ja se voidaan yhtä hyvin ottaa pois. On oikein, että kannustamme toisiamme, mutta muistamme, että me kirjoittajat emme ole tärkeitä, vaan tärkeää on kertoa tarina ja käyttää sanoja luovalla tavalla. – Eikä tuohon voi sanoa muuta kuin: Juuri niin!

En minäkään kirjoittaessani moisia mieti. Varsinkin jos kirjoittaminen sujuu, se on täydellistä keskittymistä aiheeseen. Silloin yksinkertaisesti elää sillä hetkellä itselle hyvin elävässä toisessa maailmassa kirjansa henkilöiden joukossa, heidän nahoissaan. Mutta juuri nyt, kun kirja on valmis, on aika lailla nahaton. En unelmoi suurista menestyksistä, vaan pelkään omieni puolesta. Näin se on aina, aiheesta riippumatta.

Vähän minua on sentään jo helpottanut, sillä kaksi hyvin arvostamaani ihmistä on kertonut mielipiteensä. Ja alkaa tämä nyt jo muutenkin mennä. Ikuisuusaihehan tämä on, tiedän sen, mutta koska se on sitä, ja kun se taas nousi viisaassa ja hauskassa keskustelussa esiin, kertokaa tekin, mitä mieltä olette. Emmekö me voisi alkaa purjehtijoiden mahtipontiseen tapaan väittää, ettei mikään muu ole tärkeää kuin kirjallisuus. ( Peter sanoi, että kirjailijoilla on aina vähän lupa valehdella.)