Siskon 50-vuotispäivät Pohjanmaalla sattuivat huonoon saumaan (matkalle piti lähteä kesken hyvän luomiskauden). Sitten iski flunssa kuumeineen. Blogiaiheetkin pyörivät päässä kolme päivää.

Välillä kuuntelin Pasi Koivusen Hyvinvointia rentoutumalla cd-sarjaa. Toisena päivänä Antti Rimaajan Rentoutus-cd:tä (vuodelta -97). Molemmat levyt toimivat yleensä hyvin, suosittelen!
Rentoutuslevyjen jälkeen kokeilin punaviinilorausta, sekään ei auttanut stressiin.
Tänään kuuntelin Matti Rag Paanasen ja Anneli Saariston Aleksis Kivi-levyä. Väliin samojen tekijöiden Federico Garcia Lorca-levyä. Molemmissa levyissä oli syvän surun ja kuoleman teemoja. Itkin itseni tyyneksi.

Marraskuun kunniaksi valitsin muutaman kuolemarunon, joissa on makaaberejakin sävyjä.

Ihmeellinen päivä

vierailin vanhan äitini luona raisiossa
jokatiistainen kohtauksemme
ihmeellinen hidas kävely
saatoin hänet hierojalle
pysähdyimme tämän tästä
tajusin elämän surun
sydämen haurauden
yksinkertaiset iänikuiset rutiinit
nordean pankkivirkailija kääpiöfarmaseutti
kauhuelokuvan kalakauppias
odotellessani täytin r-kioskilla teivon ravien kupongit
hidas ihmeellinen kävely takaisin kotiin
kaupan kautta
kanankoivet musta makkara pitosyltty hylamaito
hedelmät vihannekset perunalastut
katselimme tuntemattoman lapsenlapsen valokuvaa
ihmeelliset silmät
nojatuoliin nukahtavan äidin hiljaisuus
ihmeellinen hetki
kun suljin oven

(Markku Into, Hyvä yö, -03. Tässä samalla myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut lokakuussa 70-vuotta täyttäneelle Innolle!)

Tuija Välipakka sai Runoratsu-palkinnon, jonka jakoi TaRu-ry. Onneksi olkoon, Tuija! Hänen kokoelmastaan Take Away on seuraava runo:

Kuoleman jälkeen pihaasi ajaa huomaamaton pakettiauto
ja vie sinut pois kuoleman jälkeen jalkasi sidotaan kiinni
ja äänesi puristuu paperilapuksi varpaaseesi
kuoleman jälkeen hermosolusi delaavat ja rigor mortis
tekee sinusta haravanvarren

kuoleman jälkeen sinua kohdellaan kunnioittavasti

kuoleman jälkeen patologi viiltää sinut auki kurkusta häpyliitokseen:
hän irrottaa kielesi ruokatorvesi henkitorvesi
keuhkot sekä sydämen
hän irrottaa pernasi haimasi mahalaukun
maksan ja lisämunuaiset
hän irrottaa virtsarakkosi ja peräsuolesi
kuoleman jälkeen hän poraa paineilmasahalla kallosi halki

sitten hän sulloo syynätyt elimesi takaisin
joskin satunnaisille paikoille
kuoleman jälkeen olet yhä se sama kaaos kuin eläessäsi

kuoleman jälkeen sinua kohdellaan kunnioittavasti

kuoleman jälkeen omaisesi hakevat Kotipizzasta perhepizzan
ja surevat sitä ettet enää näe näitä omenankukkia

Wislawa Szymborska jatkaa runollaan
Hautajaiset

”niin äkkiä, kuka olisi osannut aavistaa”
”stressi ja tupakka, minä varoitin häntä”
”mitäpä minulle, entä itsellesi”
”kukat pitää ottaa pois paperista”
”veljelläkin petti sydän, se kulkee suvussa”
”en olisi tuntenut sinua kun sinulla on tuo parta”
”hän saa syyttää itseään, aina sauhuamassa jotakin”
”sen uuden kaverin oli määrä puhua, mutta miestä ei näy”
”Kazek on Varsovassa, Tadek ulkomailla”
”sinä olet ainoa fiksu, osasit ottaa mukaan sateenvarjon”
”mitä siitä jos hän oli muita lahjakkaampi”
”ei, se on läpikulkuhuone, Barbara ei suostu siihen”
”totta kai hän oli oikeassa, mutta se ei ole mikään syy”
”arvaa vain kuinka paljon, peltityöt ja maalaus”
”kaksi munankeltuaista ja ruokalusikallinen sokeria”
”se ei ollut hänen asiansa, mitä se hänelle kuului”
”vain sinisenä ja pieniä kokoja”
”viisi kertaa eikä mitään vastausta”
”olisin tietenkin voinut, mutta niin olisit sinäkin”
”hyvä että edes vaimolla oli yhä työpaikka”
”en tiedä, sukulaisia kai”
”tuo pappi on ihan Belmondon näköinen”
”en ole ennen käynyt tällä puolella hautausmaata”
”näin hänestä unta viikko sitten, se tiesi tätä”
”tytär ei ole hassumman näköinen”
”se meillä kaikilla on edessä”
”sanokaa minulta osanotto leskelle, minulla on jo kiire”
”se kuulosti niin paljon paremmalta latinaksi”
”mennyttä mikä mennyttä”
”nyt maistuisi huurteinen”
”soitellaan”
”raitiovaunu numero neljä tai bussi numero kaksitoista”
”minä lähden tänne päin”
”me taas tänne”

Lopuksi sopinee eräänlainen iltasatu kokoelmastani Pitäkää kiinni hatustanne! (Ihme, -98)

Flora Simperi

Lapsi astelee luurangon puutarhaan. ”Hei! Minä olen Ritva, mikä sun nimi on?” Luuranko ojentaa kätensä ja hymyilee surumielisesti: ”Flora Simperi.”
”Sun etunimestä tulee markariini mieleen”, lausahtaa lapsi. Luuranko naurahtaa: ”Se tarkoittaa kukkien ja kevään jumalatarta.” Luuranko katselee nuokkuvia kasvejaan ja nyppii kuolleita lehtiä. Puussa visertää yksinään nukkavieru lintu. Luuranko yskii sille vastaukseksi. ”Mennään sisälle, täällä on niin kylmä”, sanoo Ritva.

He juovat kaakaota ja kuuntelvat Lauantain toivottuja levyjä. Lapsi tuijottaa takkatulta ja silittää mustaa kissaa, kun luurangon villatakista putoaa puulattialle nappi. Flora ojentaa sen Ritvalle: ”Ota tämä muistoksi tästä kultaisesta päivästä.”

(Kuten tiedättekin Floran kamuja löytyy Tampereen tuomiokirkosta, käyn niitä silloin tällöin siellä ihailemassa. Yhtä inspiroivia kuin Muuminäyttely!)

Uusin kirjailijalöytöni on hollantilainen Herman Koch. Luin hänen psykologisen romaaninsa Illallinen. En lainkaan ihmettele, että romaani on saanut arvostetun Publieksprijs-palkinnon. Suosittelen!

Tomerasti elämässä kiinni, marrasterveisin Heikki.