Jäin tuon edellisen Jyrin postauksen jälkeen oikein miettimään, mikä mahti kirjoitetulla tekstillä on, ja on ollut jo pitkään. Erityisesti näissä päivän polttavissa kysymyksissä se on näkynyt niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Niillä kiihotetaan ja rauhoitetaan, puhutaan järkeä ja järjettömyyksiä, ja valitettavan usein lukijana vain vahvistetaan omia kieroutuneitakin käsityksiä.

Toisaalta kirjoitetun sanan aika ihmiskunnan historiassa on tietysti varsin lyhyt. Olen taas tavaillut Kansalliskirjaston digiaineiston sanomalehtiä vuodelta 1896. Uutisiksi katsottu aineisto on joskus koomistakin nyt luettuna, mutta epäilemättä tuohon aikaan kelpasi hyvin uutiseksi  esimerkiksi naiseen törmännyt pyöräilijä. Ajopeli oli vast’ikään vaihtanut nimeä velosipedistä polkupyöräksi, ja oli  monen mielestä aika epävarma ja epäilyttävä keksintö. Naiselle ei törmäyksessä käynyt kuinkaan, mutta olisi voinut käydä. Kyllä se uutiseksi riitti, ehkä myös lisäämään epäluuloja.

Aina digitoituja vanhoja lehtiä lukiessani olen kiitollinen niille, ymmärtääkseni vapaaehtoisille digitoijille, joiden ansiosta voin lukea niitä nyt omassa työhuoneessani. Ne eivät ole kovin selkeää tekstiä näinkään, mutta huomattavasti helpompia lukea kuin aikanaan Kansalliskirjaston vanhoilta laitteilta, joissa olivat kovilla niin silmät kuin niskakin. En kertakaan päässyt ulos ilman jomottavaa päänsärkyä. Kun kerran olin vääntäytynyt lukusaliin ja saanut laitteen käyttööni, en sieltä heti malttanut poiskaan lähteä. Nykyinen vaihtoehto on huomattavasti mukavampi ja ergonomisempi.

On sinne Kansalliskirjaston lukusaliin silti yhä mentävä aika useinkin, sillä digitoituina ovat vasta vuosien 1771 – 1910 -lehdet. Tämänkertaisen työni kanssa osa tapahtuma-aikojen lehdistä on sentään jo tehty, ja digitointi etenee.

Vanhojen lehtien lukeminen on muuten hurjan hauskaa ja kiinnostavaa puuhaa, kokeile vaikka. Googlaa Kansalliskirjasto digilehdet ja valitse omasi. Kuvittele hetken eläväsi juuri siinä ajassa. Kerro, miltä tuntui.