Jyväskylän kirja-, viini-, ruoka- ja lemmikkimessuille osallistui tänä vuonna enemmän väkeä kuin viime vuonna, joten todennäköisesti tapahtuma järjestetään myös vuonna 2017. Toivotaan niin. Kyllä Suomeen mahtuu tapahtumia, eikä kaikkien tarvitse olla yhtä suuria kuin vaikkapa Helsingin tai Turun kirjamessut.

Minä olin Jyväskylässä lauantain viimeinen esiintyjä. Ennen minun vuoroani päälavan katsomon täytti Kummelin Heikkiä ja Timoa ihmettelemään tullut yleisömeri. Ajattelin tyytyväisenä, että ehkäpä suuri osa tästä porukasta jäisi kuuntelemaan minuakin. Arvatkaa, jäivätkö? No eivät nyt ihan kaikki tuolit tyhjentyneet, mutta olihan se kieltämättä aika masentavaa katsoa, kun oman vuoron koittaessa monet ihmiset kiiruhtivat pois.

Tietenkin on niin, että on ihan yhtä arvokasta esiintyä yhdelle tai sadalle ihmiselle, mutta kyllä minun täytyy rehellisesti sanoa, että joka kerta sitä vain toivoisi, että yleisöä tulisi mahdollisimman paljon. Joskus tuleekin. Aina ei.

Sekä haastateltavana että haastattelijana toivon, että ihmiset olisivat kiinnostuneita kuulemaan, mitä sanottavaa kirjailijalla on. Joskus vain käy niin, että syystä tai toisesta yleisö jää pieneksi. Kerran minä haastattelin erästä kuulua dekkaristia, jota kuulemaan odotettiin ilmeisen paljon väkeä. Tilaisuutta varten oli varattu suuri sali, johon olisi mahtunut lähes 500 ihmistä. Ei täyttynyt sali, mutta me pääsimme onneksi vaihtamaan hieman pienempään tilaan, jossa haastattelusta tulikin oikein mukava ja leppoisa, sellainen intiimi ja kotoisa.

Kouluvierailuilla tiedän etukäteen, kuinka suuri yleisö minua odottaa. Kirjastoissa tai muissa kaikille avoimissa tilaisuuksissa on aina oma tietty jännitysmomenttinsa, kun paikalle voi saapua joko tosi paljon tai sitten tosi vähän väkeä.

Jos tuoleja on kaksikymmentä, ja ne kaikki täyttyvät, ehkä jopa lisätuoleja täytyy etsiä, tuntuu, että tilaisuus on yleisömenestys. Jos sama määrä kuulijoita ripotellaan suureen saliin, näyttää, ettei paikalla ole oikein ketään. Kaikki on niin suhteellista.

Koskaan ei minun kohdallani ole vielä käynyt niin, ettei kukaan olisi tullut minua kuuntelemaan. Mitähän sitä tekisi, jos ketään ei tulisikaan?