Kuvakirjan tekeminen on oma taitolajinsa. Kuvakirja on usein ihmisen ensimmäisiä kosketuksia kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen ja siksi erityisen tärkeä.

Olen tehnyt tähän mennessä neljä kuvakirjaa, kaikki yhdessä kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa. Karoliina on kuvittanut yhteensä noin 30 kirjaa eri tekijöille.

Kuvakirjoista kiinnostuin alun perin luettuani niitä paljon omille lapsilleni.

Pidän kuvakirjoista, koska rakastan sanojen lisäksi kuvataidetta. Koen olevani myös visuaalinen ihminen, värit ja (mieli)kuvat ovat minulle tärkeitä. Kuvakirjassa siis yhdistyvät kaksi rakkauttani, kuvat ja sanat.

 

Jotakin yllättävää

Hyvä kuvakirja – niin kuin hyvä kirja yleensäkin – avaa maailmaan uusia näkökulmia. Siinä on jotakin yllättävää. Lastenkirjallisuus on erityisen vaativa laji siksi, että lapset itse ovat mestareita katsomaan asioita tuoreista, yllättävistäkin näkökulmista.

Tekstin on sovittava ääneen luettavaksi ja kestettävä useitakin lukukertoja. Kuvakirja on tehty etenkin lapsille, mutta se antaa paljon myös aikuisille.

Kuvakirjan tekstit eivät saa olla liian pitkiä. Kieli on kaunokirjallisuutta, jonka keinoista pienelläkin lapsella on oikeus päästä nauttimaan.

Pienet lapset käyttävät itsekin kieltä hyvin luovasti, kunhan heitä pysähtyy kuuntelemaan. Esimerkiksi ”Elli ja tuttisuu” -kirjaan päätyneet sanat ”huone katsoo ovelta” kuulin omalta tuolloin taaperoikäiseltä lapseltani.

 

Alussa oli sana – vai kuva?

Kun kuvakirjalla on kaksi tekijää, ensin tulee yleensä tarina. Siihen sitten etsitään kuvittaja, jonka kädenjälki sopii parhaiten kulloiseenkin tekstin henkeen.

Pohditaan myös, sopiiko tarina käsin vai tietokoneella kuvitettavaksi vai käytetäänkö näiden yhdistelmää (kuten esim. kirjoissa ”Olga Orava ja metsän salaisuus” ja ”Hämärinkäinen”). Jotkut kuvittavat vain käsin, toiset taas mielellään tietokoneen avulla.

Joskus kirja lähtee liikkeelle kuvaideasta. ”Olga Orava ja metsän salaisuus” -kirjamme syntyi Karoliinan ideasta sijoittaa tarina kokonaan erilaisten puiden oksille.

Karoliina muuntaa tarinat mielessään kuviksi heti ensi lukemalla.

– Kuvat voivat kertoa muutakin kuin teksti, hän kertoo. – Kunhan ne ovat samasta maailmasta ja kunnioittavat tekstin tyyliä. Eivätkä lisää kirjaan mitään sellaista, joka on ristiriidassa tekstin kanssa.

 

Tiivistä yhteistyötä

­– Kuvitusta tehdessä pidetään tiiviisti yhteyttä, kertoo Karoliina. – Lähetän kuvat aina samaan aikaan sekä kirjailijalle että toimittajalle sitä mukaa, kun ne valmistuvat.

Kuvakirja vaatii kahden tekijän hyvää yhteistyötä ja joustavuutta. Asioista on voitava puhua rehellisesti ja suoraan, ilman että pelkää toisen osapuolen loukkaantuvan.

– Tärkeää on, että molemmat ovat tyytyväisiä kirjaan, Karoliina painottaa.– Kuvittajalle saatetaan esittää vaatimuksia, joita tuntuu vaikealta toteuttaa. Joskus joutuu tasapainoilemaan oman tyylinsä pitämisen ja kirjailijan toiveiden välillä. Tosi harvoin tätä on kuitenkin tullut vastaan.

Kuvakirja hiotaan loppuun tutkimalla tekstiä ja kuvitusta yhdessä.

Miten sana ja kuva keskustelevat toistensa kanssa? Tekstin ei pidä toistaa sitä, mikä on kuvassa jo itsestään selvää.

Valitettavasti lastenkirjoja ei useinkaan pidetä yhtä hienona ja ”vakavasti otettavana” kirjallisuutena kuin aikuistenkirjoja. Se on kuitenkin paremman tiedon puutetta. Esimerkiksi juuri kuvakirja on parhaimmillaan taideteos, jossa tekijöiden näkemykset yhdistyvät kokonaisuudeksi, josta voivat nauttia kaikenikäiset.

Mila

 

DSC00918

Kuva: Karoliina Pertamo. Tässä ovat näkyvillä kaikki yhdessä tekemämme kirjat.