Kouluvierailuilla minulla on usein ilo ja onni vastata koululaisten esittämiin kysymyksiin, jotka liikkuvat varsin laajalla skaalalla lähtien suosikkikirjailijastani aina penkkipunnerrusennätykseeni asti. Ihastuttavaa on oppilaiden into saada selville mitä merkillisimpiä asioita kirjailijasta, kirjoittamisesta ja kirjoista. On tiettyjä peruskysymyksiä, joihin saan vastata lähes aina, mutta tässä listattuna muutama vähän harvinaisempi kysymys vastauksineen:

Saako kirjoilla naisia? (kysyjä poika 15 v.)

Ainakin minun kirjojani lukemalla saa varsin kattava käsityksen siitä, mitä ei ainakaan kannata tehdä, jos mielii tehdä vaikutuksen ihastukseensa. Toisaalta, on luvassa myös onnistumisen riemua, mutta nämä vinkit saat vain lukemalla kirjani.

Laajemmin ajatellen kirjat ovat erinomainen työkalu ja salainen ase parisuhdemarkkinoilla. Paljon lukevalle kertyy valtava sanavarasto, jolla voi tehdä vaikutuksen ihastukseen. (Jos vain uskaltaa avata suunsa.) Kun luet paljon, osaat varmasti myös keskustella monista eri asioista. Kirjoista oppii paljon ihmisistä ja elämästä, ja niitä taitoja voi sitten käyttää ihan oikeassa elämässä.

Kirjaa kanniskeleva tai puiston penkillä lukeva herättää varmasti kiinnostusta, siinähän antaa itsestään hyvin fiksun vaikutelman. (Se että osaa lukea, on jo meriitti sinänsä, mutta kirjoilla ihan vapaaehtoisesti itseään sivistävä tai viihdyttävä tyyppi on jo tavoittelemisen arvoinen.) Kannattaa kokeilla eri kirjojen kanniskelua ja testata, mitkä toimivat parhaina houkuttimina.

Katso mitä tapahtuu, jos annat jollekin lahjaksi kirjan. Selvitä salaa, mistä ihastuksesi tykkää, ja etsi sitten hänelle sopiva kirja. Kirjoita alkusivuille henkilökohtainen viesti ja valmistaudu hurmaantuneeseen vastaanottoon.

Siis kyllä, kirjoilla saa naisia!

Mikä oli sinun toiveammattisi pienenä? (kysyjä tyttö 9 v.)

Minusta piti tulla isona Tarzan. Sain äidiltäni auton leopardikuvioisista istuinsuojista ommellun lannevaatteen, sidoin puihin naruja liaaneiksi ja kutsuin kantavalla huudollani metsäneläimiä. Kaikki ei kuitenkaan suju aina niin kuin elokuvissa, ei edes pikku-Tarzanin seikkailut. Törmäsin pyykkinarussa roikkuessani puuhun, tietenkin, eikä metsästä rynnistänyt luokseni villieläimiä, ei edes pieniä, saati sitten norsuja tai leijonia. Painin kyllä pihanurmella suomenpystykorvaleijonan kanssa, mutta hävisin. Minni sai otteen lannevaatteestani, retuutti minua pitkin poikin nurmea, eikä sellainen sovi Tarzanin arvolle. Sittemmin vaihdoin toiveammattini Tarzanista rokkitähdeksi.

Onko sinun talossasi savupiippua, ja jos on, säilytätkö sinä siellä kirjoja? (kysyjä poika 9 v.)

Tällä hetkellä asunnossamme ei ole savupiippua. En ole ihan varma, mutta luulen, että jos meillä olisi savupiippu, siellä ei säilytettäisi kirjoja, ellei olisi ihan pakko. Jos kirjat eivät enää minnekään muualle mahtuisi, niin ehkä sitten.

Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut?

Minulle sattuu noloja juttuja ihan yhtenään, olen vähän sellainen nolojen tilanteiden mies. Ehkä nolointa oli se, kun pyysin sähkömiehen katsomaan temppuilevaa valokatkaisinta, jota sai lyödä ihan kunnolla ennen kuin lamppu suostui syttymään. Osoitin katkaisinta, sanoin ”Näin käy, kun tästä painaa”, painoin katkaisinta kevyesti sormellani – ja lamppu syttyi. Sähkömies katsoi ensin lamppua ja sitten minua. Minä yritin hymyillä.