Vuosi 2017 on nimittäin julistettu Suomi 100 – Suuri lukuseikkailu -juhlavuodeksi. Nyt on jo kiire eri tahoilla alkaa suunnitella kaikkea mahdollista ja mahdotonta ensi vuodeksi. Aloitteen tähän vuoteen tiedän tulleen Ismo Loivamaalta, sillä hän puhui tästä jo pari vuotta sitten. Ismohan se idean isä oli edelliselläkin kerralla, vuonna 2001, jolloin olin itsekin mukana monessa. Nuorisokirjailijat käynnisti silloin hankkeen, Lukukeskus organisoi. Nyt järjestäjinä ovat Lukukeskus ja Lastenkirjainstituutti. Hyvä Lu ja La!

Esimerkiksi televisiossa ja radiossa oli viimeksi jokaviikkoinen ohjelma Viikon kirjaseikkailu, johon Ismo Paula Havasteen kanssa oli valinnut kirjat. Monet niistä olivat jo aiemmilta vuosilta, joten niistä otettiin uusintapainoksia, niiden kirjoittajia ja lukijoita haastateltiin, ja lasten- ja nuortenkirjoista tosiaan puhuttiin äänekkäästi ja paljon.

Olisi kiva herättää taas televisiossa henkiin myös Lasten varjoraati, jossa lapset valitsivat kunkin vuoden palkittavan kirjan. Heidän mielipiteensä olivat usein suorastaan riemastuttavia. Olin vetämässä ohjelmaa ensin Kari Vaijärven ja myöhemmin Timo Parvelan kanssa.

Kouluissa järjestettiin monenlaista aiheeseen liittyvää, kirjoituskilpailuja, kirjailijavierailuja tietenkin, ja nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuus oli esillä sekä vakavasti että leikkimielellä. Ja muuten, itselläni on yhä kirkkaankeltainen t-paita, jonka helmassa komeilee Kirjaseikkailun tunnus.

Nytpä usutankin kaikkia juuri Tampereen kaupungin palkinnon saaneita nuorisokirjailijoita (joille lämpimät onnittelut!) ideoimaan yhdessä Lastenkirjainstituutin kanssa Tampereesta oikein Kirjaseikkailupääkaupungin esimerkiksi kaikille muille paikkakunnille. Annetaan ideoiden räiskyä niin kuin epäilemättä ensi vuonna räiskyvät ilotulitukset 100-vuotiaan maamme kunniaksi.

Koska ihmisen väitetään syntyneen kilpailuhenkiseksi, kaikki ne muut paikkakunnat tietysti oikein kilpailevat omilla loistavilla toteutuksillaan.

Mitä sanotte? Eikö 100-vuotias Suomemme ole tällaisen kilpailuhenkisyyden arvoinen. Eivätkö myös lapsemme ja nuoremme ansaitse heille suunnatun kirjallisuuden laajaa esiin nostamista, olkoon se sitten missä teknisessä muodossa tahansa.