Perinteisen Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkinnot jaettiin eilen Tampereen pääkirjasto Metsossa.

Palkittujen onni. Vasemmalta oikealle: Saana Simelius, Jänis Louhivuori, Eeva-Kaisa Vento, Matias Loikala, Marko Järvinen, Mikko Kuronen ja Sanni Harmanen. Kuvasta puuttuu Emily Hallfast. (Kuva: Eva Kallioranta)
*
PROOSASARJA
I palkinto 1 000 euroa: Saana Simelius, Tampere, novellista Tyngät
Kunniamaininnat: Emily Hallfast, Tampere, novellista Huutokaiku, Marko Järvinen, Tampere, novellista Ruusulabyrintti
LYRIIKKASARJA
I palkinto 1 000 euroa: Mikko Kuronen, Tampere, runosarjasta
Kunniamaininnat: Sanni Harmanen, Savonlinna (opiskelee Tampereella), kuvarunosta Marsu, Matias Loikala, Helsinki (opiskelee Orivedellä), runosarjasta, Jänis Louhivuori, Akaa, runosarjasta Hidas leijona kulkee lävitseni, Eeva-Kaisa Vento, Tampere, runosarjasta Kävi niin kuin ennustettiin
*
Minulla oli iso ilo ja kunnia olla mukana palkintolautakunnassa, johon kuuluivat myös runoilija Kari Aronpuro, kirjailija Tiina Lehikoinen ja tutkija, kirjailija Markku Soikkeli. Kilpailutöitä saapui kaikkiaan 339, joista proosasarjaan 208 ja lyriikkasarjaan 131.
Pitemmittä puheitta kunniaa kirjoittajille eli maistiaisia kilpailutöistä sattunnaisessa järjestyksessä:
– ”pyyteettömillä ei ole nimeä eikä niistä kirjoita kukaan”
– ”Runot ovat toisen maailman ääniä. Puille puhumista.”
– ”Joka ei ole kuollut, ei tiedä elämästä mitään.”
– ”Hän nukkui taivaan ympäri.”
– ”Leijonaan meneminen on kuin menisi naiseen tai tuuleen tai veteen”
– ”pidä omenakori väkevissä käsissä/ kun tuulissasi ja sateissasi kuljet”
– ”aurinko kaataa kaupungin mehulasiin”
– ”päästä pakastimeen, nukkua kerrankin kunnolla/ tulla keväällä vasta sulatetuksi”
– ”ei niitä toisistansa erota palelevia säikkyjä, huokauksia huutoja yliläikkyjä”
– ”taskussani on sormen mentävä reikä, josta pudottelen jälkeeni konsonantteja”
– ”riko iho älä sydäntä”
– ”maisema hidastaa vauhtia, pysähtyy,/ eikä enää kävele kanssasi”
– ”vesi jättää aina jälkiä itsestään”
– ”Luontokuvaaja ei saa paljastua eläimille tai ne lopettavat olemisen.”
– ”Miksi minimi on aina kahdelle?”
– ”Vaikeaa olla olemassa, jos ei jätä jälkeensä mitään pysyvää.”
– ”Yksipäinen mies kysyy mistä päästä alkaa ja miksei siitä toisesta.”
– ”Ja rivissä herkkutattien, valssaan kera Hattivattien.”
– ”näistä puista minut erottaa vain juurten suunta”
– ”ihminen on ihmiselle sälekaihdin”
– ”rakastan sitä että joku keksi kysyä etanalta sarvia”
– ”Tämän aamun aikana maailmassa on syntynyt 11 340 lasta. Eikä yksikään niistä ole minun.”
– ”pilvet ovat taivaan alalaji”
– ”Lapsi todetaan hengeltään heikoksi ja väriltään vääräksi.”
– ”asiat ovat parhaimmillaan käsittelemättöminä”
– ”Oma isä on hyvä olla vieressä.”
– ”yhden pään ja kaksi kättä ihminen kestää/ jos rokotukset ovat kunnossa”
– ”Onko taivaassa säännöt vai saako tehdä mitä haluaa?”
– ”Kuka nyt selvin päin elämästä puhuisi.”
– ”ihminen on nerokas tilaratkaisu joka mahtuu tyhjään”
– ”En tunnista lintuja äänestä tai ulkomuodosta/ tunnistan ne lintuudesta.”
– ”Lika oli kuin ketale maailmankaikkeuden ihmettä, eikä ihmeitä sovi pesemällä poistaa.”
– ”Juoksi kerolla nopeaan ja kaatui ja kieri ja vieri ja hirrasi niin kuin väkkärä ja taittui ruts.”
– ”Äiti on kantanut taakkaa, ja sille on kasvanut kamelin kyttyrä.”
– ”Turvallinen tulevaisuus, eksymiset tutuissa huoneissa, viikkosuunnitelmien kieli kaunista ja tuntematonta, tällaista on pehmeä pelko.”
– ”tanssilla voi kysyä kaikkea”
– ”Hulluus on Suomen suurilukuisin suurpeto”
– ”niin yksin jätetty ja onneton, etteivät edes välittäjäaineet välitä”
– ”niin kauan kuin korsi suhisee, on toivoa”
– ”miksi ei voi tyytyä,/ olla vain olemassa kuin kivi ja kuunnella universumin ujellusta”
– ”Vasta rakkaus esittelee sinut.”
Mitäpä tuohon lisättävää. Kirjoittamisharrastus on voimissaan Pirkanmaalla. Toivotan sitkeyttä ja siipiä kaikille kilpailuun osallistuneille!
Ja kerrottakoon vielä se historiallinen ihme, että proosasarjan ykkönen Saana Simelius on vasta 15-vuotias, mikä lahjakkuus!
Kirsti
1 kommentti
Comments feed for this article
14 toukokuun, 2016 klo 1:29 pm
milateras
Mitä palkittujen onnea! On hieno hetki, kun kammiossaan kauan kirjoitettuaan huomataan ja saa kunniakirjan, ruusunkin.
Olitpa kerännyt teksteistä hienoja oivalluksia, Kirsti.
Tässä omat suosikkini:
”niin kauan kuin korsi suhisee, on toivoa”
yhden pään ja kaksi kättä ihminen kestää/ jos rokotukset ovat kunnossa”
”Vasta rakkaus esittelee sinut.”
Niistähän tuli melkein uusi runo.