Joinakin onnekkaina päivinä postista tupsahtaa kustannussopimus. Helposti sen vain allekirjoittaa silkasta onnesta, että sellaisen on onnistunut saamaan.

Kannattaa kuitenkin tutustua sopimukseen tarkasti ennen kuin panee siihen puumerkkinsä. Sopimus on vain ehdotus ja avaus keskustelulle, painottivat Kirjailijaliiton eilisessä koulutuspäivässä lakimies Ville Toro ja lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen.

Sopimuksista saa ja tulee neuvotella. Neuvottelu on eri asia kuin hankalaksi ryhtyminen. Päinvastoin: neuvottelu tarkoittaa molemminpuolista kunnioittamista.

Taidealoille tullaan usein harrastuksen kautta. Aluksi saattaa tuntua jopa ”rikolliselta” alkaa pyytää kunnollisia palkkioita omasta rakkaasta jutustaan.

Vaikka jonossa olisi satoja muita, jotka allekirjoittaisivat saman sopimuksen riemusta kiljuen, kirjailijan pitää kuitenkin olla ylpeä omasta ammatistaan. Jos vähättelee itseään, toistenkin on helppo syyllistyä samaan.

”Kukaan ei saa ansionsa mukaan, vaan neuvottelujensa mukaan”, Pokkinen painotti.

Tekijänpalkkio on neuvottelukysymys

Kirjailijaliitto selvitti pari vuotta sitten kirjailijoiden saamia tekijänpalkkioita. Kovakantisesta kirjasta se on keskimäärin 21 % . Toki isompiakin osuuksia monet kirjailijat ovat itselleen neuvotelleet.

Sähkökirjasta saadaan keskimäärin noin 24 % ja taskukirjasta 13 %. Näiden prosenttien tulisi Ville Toron mukaan olla nykyistä suurempia.

Tekijänpalkkio onkin neuvottelukysymys. Myös progressiivisesti, myynnin kasvun mukaan nousevaa prosenttia kannattaa kustantajalle ehdottaa.

Kustantajan tulee aina maksaa kirjailijalle ennakko, mikä on noin puolet oletetun myynnin perusteella maksetusta palkkiosta.

Kustantajalla on usein oikeus viime kädessä vastata teoksen kannesta, nimestä ja ulkoasusta. Kustantajan velvollisuus on kustannustoimittaa ja markkinoida teos. Markkinoinnistakin kannattaa pyrkiä neuvottelemaan ja tekemään vaikka kirjallinen markkinointisuunnitelma.

Sähkökirjasopimus kannattaa nykyään tehdä vain määräaikaiseksi, esimerkiksi kolmeksi tai viideksi vuodeksi kerrallaan.

Kirjailijaliiton koulutuspäivässä painotettiin myös, ettei kannata luovuttaa oikeutta rekisteröidä kirjan nimeä tai hahmoa tavaramerkiksi. Se kannattaa tehdä mieluummin itse, koska tavaramerkin arvoa on mahdotonta etukäteen määritellä.

Ongelmat johtuvat tietämättömyydestä

Kustannussopimusten mallipohjat saattavat joskus olla karuakin luettavaa. Ongelmakohdat johtuvat lähinnä siitä, ettei kaikilla kustantajilla tai sopimuksen laatijoilla ole riittävästi oikeudellista tietämystä.

Hälytyskellojen tulisi soida, jos sopimuksessa on määritelty oikeuksien luovutukset liian laajasti, esimerkiksi: ”oikeus koskee teoksen julkaisua ja jakelua millä tahansa nyt tunnetulla tai myöhemmin kehitettävällä tekniikalla”, ”lopullinen ratkaisuvalta teoksen sisältöön on kustantajalla” tai ”oikeus lisätä teokseen mainoksia ja audiovisuaalista materiaalia.”

Mahdolliset tulkinnanvaraisuudet kannattaa aina selvittää, kuten vaikka mitä tarkoittaa ilmaisu ”kohtuullisissa määrin”.

Raportoi Mila

 

NEUVOTTELUKUVA