Shell’s Angles -kirjasarjastani on suunnitteilla tv-sarja. Jos, ja toivon mukaan kun, hanke toteutuu, on jännittävää ajatella, miltä tuntuu ensimmäistä kertaa nähdä itselleni niin läheiset hahmot ruudussa. Miltä tuntuu, kun hahmot kirjojeni sivuilta ja omista mielikuvistani heräävät henkiin? Näyttävätkö he samalta kuin minä kuvittelin heidät kirjoihini kirjoittaessani? Tuleeko samanlainen tunne kuin kirjaa lukiessa tai sitä kirjoittaessa? Hui!

Tietysti mahdollinen tv-sarja on oma taideteoksensa, eikä kaikki varmastikaan mene ihan yksi yhteen kirjan kanssa. Ei tietysti tarvitsekaan. On todella mielenkiintoista nähdä, miten kirja muuttuu toisten käsissä (audio)visuaaliseen muotoon. Jännittää. Toisaalta olen hyvin luottavaisin mielin, sillä tiedän, että Shell’s Angles on hyvissä käsissä.

Olen itse hyvin visuaalinen lukija ja kirjoittaja. Näen tapahtumat hyvin kirkkaina mielessäni, ja vaikka se on tietenkin vain minun versioni, siitä tulee jotenkin ainoa ja oikea. Monesti käy niin, että jos lukee ensin kirjan, josta myöhemmin tulee elokuva, ovatkin omassa mielessä valmiina olleet mielikuvat muuttuneet valkokankaalla ihan joksikin muuksi, vääriksi suorastaan. Sillähän on ihan eriväriset hiukset! Eihän se noin voi puhua! Ei se noin mennyt!

Jos puolestaan erehtyy ensin katsomaan jonkin filmatisoinnin ja vasta sen jälkeen lukee kirjan, käy tietenkin niin, että näyttelijöiden hahmoille antama ulkonäkö pomppaa lukiessa väkisinkin mielikuviin. Joskus se vähän häiritsee. Ehkä pitäisi aina lukea ennen katsomista.

Mitä mieltä te olette?