Keväällä apurahan saatuani menin aivan lukkoon. Tuosta apurahan saannin jälkeisestä tuskasta, jopa epätoivosta (niin hullulta kuin se kuulostaakin) saisi ihan oman juttunsa. Tilanne on varmaan tuttu muillekin. Yritin kirjoittaa väkisin, huonolla menestyksellä.

Viimein päätin siivota kaapit, kun en muutakaan keksinyt. Laatikoista löytyi Aamulehdestä leikattuja mietelmiä:

Jokaisen elämä on taivalta itsensä luokse. (Herman Hesse)

Elämästäsi on jäljellä tulevaisuutesi. (Markku Envall)

Joka huolehtii etukäteen kärsii kahdesti. (Kiinalainen sananlasku)

Silmäys on rakkauden ensimmäinen kirjeenvaihto. (Ninon de Lenclos)

Siivouksesta hieman tarmoa saaneena näpyttelin oheiset tekstit Facebook-sivuilleni.Sitten nappasin hyllystä jälleen kerran Sirkka Turkan mainion teoksen Valaan vatsassa (Tammi, 1975)

Sieltä silmiini osui seuraavaa:

Kadotin itseni yrittäessäni samastua milloin mihinkin setään tai tätiin, serkkuun tai serkun ystävään, Tarzaniin tai Janeen, Buffalo Billiin, jopa hänen hevoseensa, yrittäessäni olla mieliksi kaikille ihmisille yhtä aikaa, jotta minusta pidettäisiin, jotta lunastaisin osani ja oikeuteni ihmisenä.

Eräällä lähipiiriin kuuluvalla rakkaallani todettiin keväällä sappitiehytsyöpä. Leikkaus oli huhtikuussa. Hieman dramaattisissa tunnelmissa Valaan vatsassa kirjasta poimin seuraavaa:

Kuolema ui ympärillämme. Kun se koskettaa sydäntä, se sammuttaa tuon pienen tarmokkaan nyrkin. Me vajoamme ja muutumme valoksi. Ja kun valoa on kylliksi, ihmisten ja lempeiden eläinten, on kaiken loppu tullut. Ja lopussa on rakkaus. Ei muuta.

Maanantaina ystäväni kertoi, että äänestyksen jälkeen aloitetaan sytostaattihoito varmuudeksi. Jesajan kirjasta 41. luvusta on seuraava leike:

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Älä arkana pälyile ympärillesi- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

Runovärityskirjan nimeltään Lystisaaren kesä piti ilmestyä toukokuussa. Kirjalle on nyt kesäkuussa löydetty uusi kuvittajaehdokas, josta olen iloinen. Sisälläni myllersi useita kuukausia, pelkäsin että kirja ei ilmesty ollenkaan.

Järjestelin myös runokansiot kuntoon. Kesän, valon, ystävyyden ja rakkauden kunniaksi, näillä näkymin vuoden päästä ilmestyvästä kirjastani pari runoa:

Aaltoloitsu

Aallot pienet,
aallot suuret,
kipin kapin
tulkaa tänne!

Aamun aallot, aurinkoaallot,
illan aallot, kuutamoaallot,
tulkaa tänne!

Kuohuen tulkaa,
välkkyen tulkaa,
aallot pienet,
aallot suuret!

Koko saari
teistä tykkää,
tuulispäät, tuulispäät
tulkaa tänne!

(Mummo kutsui aaltoja rantaan. Siiri ja Ville luulevat, että ne haistoivat heidän suklaansa.)

Kaksi seppeltä

Saarella kasvaa
pienen pieniä mansikoita.
Siiri laittaa ne korsiin,
tekee niistä seppeleet
keijulle ja pääskylle.

Kesäterveisin
Heikki