Juhannus alkaa olla ohi, mutta kesä jatkaa kohisemistaan. Ihmiset vetäytyvät ansaituille lomilleen.

Entä kirjailija? Kirjailija on aina töissä, kesälläkin, lomalla – vai onko?

Ainakin kirjailija on aina aistit auki havainnoimaan, ottamaan vastaan kirjaideoita tai materiaalia päässään kehräytyviin tarinoihin.

Kauniin kesämaailman keskellä hän kirjoittaa muistiin kielikuvan myöhempää käyttöä varten.

Kesäkirjaa lukiessaan hän pohtii, miten kirjan kirjoittaja on ratkaissut joitakin  rakenteellisia asioita. Lapsille iltasatua lukiessaan hän miettii, mistä aineksista syntyy juuri tämän kirjan vastustamaton imu.

Lehtiä lukiessaan hän saksii talteen ideoita uusin kirjoihin. Ihmisten joukossa hän painaa mieleensä jotakin kuulemaansa.

Kesäisessä runotapahtumassa vieraillessaan hän kenties huomaa joutuneensa sellaisen runovirran imuun, että hänestä itsestäänkin alkaa läikkyä yli runoja.

Matkoilla sitä vasta uusin silmin asioita näkeekin. Ja taas on kynälle käyttöä.

Sitten, kun kirjailija yrittää yksinkertaisesti vain maata ja levätä, mieli vapautuu – ja alkaa taas kehittää tarinaa.

Kirjailijuus on elämäntapa. Työtä ei voi oikein irrottaa elämästä. Miten te muut sanatyöläiset vietätte lomaa? Mitkä ovat parhaat konstinne irtautua työstä?

 

Mila

 

lumme

Kesäinen luonto on täynnä inspiroivia yksityiskohtia.