Lapset pyytävät: Aikuiset lukekaa meille ääneen (Aamulehti 30.6.2016)
Toimittaja Matti Kuusela kävi jututtamassa 10-vuotiaita poikia ja tyttöjä: ”Kirkkaimmin äänen lukemisen autuuden ilmaisee Alli Järvinen. – Äiti lukee mulle ääneen Pate-kirjoja. Se tuntuu hyvältä, voin vain olla siinä, kuunnella äidin ääntä ja rauhoittua. Saan paremmin kiinni ideasta ja voin eläytyä tarinaan, kun ei tarvitse itse lukea sitä vaan kuunnella, miettii Alli niin viisaasti että melkein hirvittää.”
Ei lisättävää.
Kirsti
Grafomania 
4 kommenttia
Comments feed for this article
1 heinäkuun, 2016 klo 10:47 am
Nimetön
Hyvin kiteytetty Alli ja Kirsti. Silti lisäisin tähän vielä hitusen:
Olen käynyt kouluvierailulla koulussa, jossa opettaja joka (!) aamu luki varttitunnin oppilaille. Talvella sytytti kynttilän pöydälle ja luki.
Olen myös vieraillut monessa monessa koulussa, jossa on käytössä sellainen ”hiljaisen lukemisen tunti”. Tunti! Jossa oppilaat saavat lukea itsekseen mitä haluavat.
Ei tarvitse luetella, mitä kaikkea hyvää sellainen tuo tullessaan pelkän rauhoittumisen lisäksi.
70-luvulla laati Kari Vaijärvi ”oppaan” Lue lapselle. Lukemisen puolesta kampanjoitiin isosti. Varmaan se kantoi hedelmää.
Sittemmin on todettu lukemisharrastuksen hiipuneen. Näitä välineitä kun on tyrkyllä niin paljon, jotka kilpailevat kirjan kanssa.
Silti, se kuuluisa läsnäolo ja läheisyys toteutuu vain elävän ihmisen kanssa.
Päivi Heikkilä-Halttunen on päivittänyt tuon Lue lapselle -asian. Hyvä juttu sekin.
Äidit, isät, mummot, isosiskot ja -veljet, kummit, kaverukset, ääneen lukeminen on kivaa.
Se on asian ydin. Se on ki-vaa.
Lukemisiin!
Tuula Kallioniemi
1 heinäkuun, 2016 klo 11:08 am
kirsti k
Kiitos Tuula. Juuri näin, ääneen lukeminen on kiva tapahtuma: kiva kuunnella ja kiva lukea!
Minäkin olen vieraillut lukevissa kouluissa, joissa lukuhetkiä on päivittäin. Mutta valittevasti myös lukemattomissa. Molemmissa lapset toivovat aina, että heille luettaisiin ääneen – tai luettaisiin vielä enemmän, vielä useammin.
Tuo Allin pohdinta ”saan paremmin kiinni ideasta” kertonee myös siitä, että 10-vuotiaan lukutekniikka ei ole välttämättä vielä niin hyvä, että itsekseen lukeminen olisi nautinnollista. Siinä lukemisen ilo katoaa äkkiä. Miksi ihmeessä iltasatujen lukeminen lopetaan usein siinä vaiheessa, kun lapsi oppii itse lukemaan?
4 heinäkuun, 2016 klo 7:36 am
Pirja
Erittäin hyvä artikkeli! Lukeminen, ääneen lukeminen ja luetun kuunteleminen ovat tärkeitä asioita. Lehtijutusta, ja hyvistä kommenteista, jäi tälle ääneenlukijalle (lapselle sekä aikuisille) muutama idea muhimaan 🙂
4 heinäkuun, 2016 klo 8:54 am
milateras
Lapsuudestani muistan erityisen lämpimästi ne hetket, kun äiti tai opettaja luki kirjaa ääneen.
Nyt iloitsen siitä, kun omat 11- ja 9-vuotiaat lapseni iltaisin mielellään kuuntelevat ääneen lukemistani. Olen lukenut heille vauvasta saakka. Iltasatutuokio on lasten kasvaessakin luonteva hetki olla lähekkäin.