Kia ora!
En tiedä mistä aloittaisin, sen verran iso elämys.
Jospa suoraan asiaan: kävin Uudessa-Seelannissa vastaanottamassa IBBY:n kunniakirjan, jonka sain säeromaanistani Paha puuska (Karisto 2015).

Kaikki upeat kunnialistan Suomen edustajat! Sarianna Silvonen: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa (kääntäjä), Elina Helander-Renvall: Auringon tytär (saamenkielinen kirjailija), Kirsti Kuronen: Paha puuska (suomenkielinen kirjailija), Tove Appelgren: Vesta-Linnea i månskenet (ruotsinkielinen kirjailija) ja Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa (kuvittaja).

Kunniakirjat jaettiin IBBY:n maailmankongressissa Aucklandissa. Avajaisissa lapset hurmasivat maorien perinteisellä haka-tanssilla.

H-hetki perjantaina 19. elokuuta. Mitä mössöstä, kun tunnelma välittyy! Kunniakirjaa jakamassa IBBY:n presidentti Wally de Donker (vas.) ja toiminnanjohtaja Liz Page.

Oi, onnea ja iloa! Lizin syleilyssä australialaiskirjailija Felicity Castagnan kanssa, jonka nuortenromaani The Incredible Here and Now oli kunnialistalla.

Paha puuska kiinnosti valtavasti. Oli mukava vastata kysymyksiin ja kertoa siitä. Tässä kirjaa tutkii Susana Notti Argentiinasta.

The Boring Book, mikä mahtava nimi – ja muutenkin ihana teos! Uusiseelantilainen Vasanti Unka on sekä kuvitanut kirjan että kirjoittanut tarinan. Kunnialistalla hän oli kuvittajana.

Kongressiin kuului paljon mieleenpainuvaa ohjelmaa. Yhtenä päivänä osallistuin kirjastokierrokselle. Kuvassa vierailemme Westlake Girls High Schoolin kirjastossa. Opettaja-kirjastonhoitaja Megan Davidson vinkkaa (book talk) luokalle 10 minuuttia, minkä jälkeen kirjoista ensin tapellaan(!) ja lopputunti luetaan niitä. Oli kiva huomata, että ekojen joukossa lukuun lähti Stephanie Lyonsin Dating Down, säeromaani.

Seuraavaksi vuorossa Pigeon Mountain School, jossa oppilaat tutustuttivat meidät koulunsa kirjastoon. Hemadri Chandin (vas.), Emily Woodsin ja Kyle Chenin yhteinen lempikirjailija on australialainen Paul Jennings. Emily pitää myös Muumi-kirjoista, on lomaillut Helsingissä ja tavannut joulupukin Rovaniemellä.

Redoubt North Schoolin kirjastossa meille esiteltiin tekniikkaa, josta en juurikaan ymmärtänyt mitään, mutta kiehtovalta vaikutti. Tabletissa on sovellus, jolla pääsee seikkailemaan kirjan sisään. Lapset innoissaan. Inspiroivat ja monipuoliset koulukirjastot ovat arvossaan ja voivat paksusti ainakin Aucklandissa.

Pienemmät koulut, joilla ei ole omaa kirjastoa, voivat lähettää toivelistoja kansalliskirjastoon, joka välittää pinokaupalla kirjoja ympäri Uuden-Seelannin. Niin, maassa on kaksi kansalliskirjastoa, sekä pääkaupungissa Wellingtonissa että tämä Aucklandin kirjasto, jonka tehtäviin koulujen palveleminen kuuluu.

Kirjastokierros päättyi Devonportin julkiseen kirjastoon, jossa oppainamme toimineet Trish Gribben (vas.) ja Tessa Duder kertoivat omasta tiestään kirjailijaksi ja teoksistaan.

Nelipäiväinen kongressi tarjosi yltäkylläisesti ohjelmaa. Kiinnostuneena kuuntelin mm. Aucklandin yliopiston kirjastonhoitaja Helen O’Carrollin esitelmää nuorten säeromaaneista (verse novel). Muoto on maailmalla hyvin tunnettu ja jatkuvasti kasvava, erityisesti vaikeissa aiheissa. O’Carrolin mukaan säkeisiin kirjoitettu tarina on ylivertainen tunteiden ilmaisemisessa, piilottelevien ajatusten välittämisessä ja intiimiydessään, antaa mahdollisuuden mennä suoraan nuoren pään sisään. Plussaa myös nopea luettavuus. O’Carrollin jälkeen tutkija-kirjailija Chris Crowe kertoi Death Coming Up the Hill -säeromaaninsa synnystä. Crowe yritti ensin normaalia proosaa (kuten minäkin Pahan puuskan kanssa), mutta Vietnamin sodan traumoista kertova tarina heräsi henkiin vasta lyhyissä säkeissä, tässä tapauksessa haikuna.

Markus Zusak kertoi eläväisesti lapsuudestaan, vaikutteistaan, tarinannälästään ja Kirjavarkaan taustoista.

Ilokseni ja yllätyksekseni kongressiin osallistui toinenkin suomalainen: kirjallisuuden monipuolinen freelancer Niklas Bengtsson, jonka kongressiin valittu juliste tutki pläräyskirjoja.

Saanko esitellä: Uuden-Seelannin lastenkirjallisuuden kirsikunnas, Joy Cowley! Kongressin tiimellyksessä juhlistettiin pienellä viiveellä hurmaavan kirjailijan 80-vuotispäivää. Päättäjäisissä Joy tarinoi yhdessä koululaiskuorojen kanssa.

Enkä tietenkään voi päättää raporttiani ilman tätä naista. Margaret Mahy. Legendat eivät kuole.
*
Antoisa, ikimuistoinen matka. Hyvällä tavalla pyörryttävää viettää neljä päivää samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten seurassa. Kirjailijoita, kirjastoväkeä, opettajia, kustantajia, kuvittajia, kääntäjiä, tutkijoita. Jokaisen intohimona lasten- ja nuortenkirjallisuus.
Kiitän sydämellisesti Kirjallisuuden edistämiskeskusta ja kustantajaani Karistoa, jotka tukivat taloudellisesti kerran elämässä -retkeäni maailman laidalle! Ja luonnollisesti myös IBBY Finlandia kirjani valitsemisesta kunnialistalle!
Onnen läikässä,
Kirsti
Ps. Ai niin, Uuden-Seelannin häikäisevät maisemat, huh, koostan niistä oman jutun.
Ps 2. Lopuksi tahdon vielä esitellä mainiot kirjat, jotka mahtuivat reppuuni kotimatkalle (kyllä, olin reissussa kaksi viikkoa pelkällä selkärepulla).

Kate De Goldi ja Jacqui Colley: Clubs – A Lolly Leopold Story, Gavin Bishop: Taming the Sun – Four Maori Myths, Tom E. Moffatt: Barking Mad ja Felicity Castagna: The Incredible Here and Now. Puolet luettu ja hyviksi havaittu. Kaikissa signeeraukset ❤
16 kommenttia
Comments feed for this article
3 syyskuun, 2016 klo 10:26 pm
Marko Kitti
Huikeaa, Kirsti! Onneksi olkoon 😊
4 syyskuun, 2016 klo 8:04 am
annelitre
Sanattomaksi menee lukijakin! Suuret onnittelut. Päästä kirjansa siivin Uuteen Seelantiin, huimaa.
4 syyskuun, 2016 klo 12:13 pm
kirsti k
Kiitti Marko ja Anneli!
Ja Anneli, sinä olit eka, joka ehdotti verse novelille suomenkielistä nimeä säeromaani, kun kyselin asiaa maaliskuussa 2015 täällä Grafossa. Kiitos siitä, se on suora käännös ja hyvä. Lupasin, että ”parhaan ehdotuksen keksijälle tarjoan sopivan juoman heti sopivana hetkenä”. Joten valitsepa päivä – ja juoma. Leivoskin sisältyy lupaukseen.
4 syyskuun, 2016 klo 6:02 pm
annelitre
Piti käydä oikein tarkastamassa. Ei mitään muistikuvaa. Mutta kyllä, olen tosiaan ehdottanut säeromaania. Oho.
4 syyskuun, 2016 klo 4:04 pm
Susanna
Upeaa, mahtavaa, ansaittua! Paljon onnea Kirsti! Ja kääntäjällä on tietty aina oma lehmä ojassa: kerro jos joku noista kirjoista olisi suomentamisen arvoinen.
4 syyskuun, 2016 klo 6:01 pm
Raili
Mahtavaa! Sinulla on ollut hienoja elämyksiä täällä kerrottaviksi ja meidänkin iloittavaksemme. Ovat vielä niin erilaisia, että eivät hypi toistensa varpaille. Olet onnentyttö! Onneksi olkoon oikein koko sydämestäni!
5 syyskuun, 2016 klo 5:51 pm
Markku Kesti
Onnea myös minun puolestani. Olen vilpittömästi kateellinen matkasta Uuteen Seelantiin.Palkinnosta en osaa olla kateellinen 🙂
5 syyskuun, 2016 klo 8:37 pm
milateras
Onnea, Kirsti, olipa sinulla mahtava reissu! Kiitos kuvista ja raportista.
Minäkin kävin aikoinani vastaanottamassa IBBY-kunniakirjan Kööpenhaminassa (nuortenkirjastani ”Sininen huone”). Pienen vauvan äitinä en osallistunut kongressiin, mutta kävin tosiaan kuitenkin paikan päällä. Sekin tuntui todella hienolta – edustaa maataan jossakin.
7 syyskuun, 2016 klo 10:40 am
kirsti k
Kiitos kaikille, suloiset!
Susanna-suloinen, kaikki kirjat ovat suomentamisen arvoisia. Mutta onkin sitten eri juttu, ottaako mikään kustantamo ohjelmaansa vaikkapa maori-tarinoita. Clubs-kirja on räjäyttävä sekä visuaalisesti että tekstiltään. Anarkistisesti kuvitettu ja rempseästi kirjoitettu koulutarina, kertoo ryhmästä syrjäytymisestä. Aiheesta huolimatta valoisa ja riehakas. Ilmeisesti lastenkirja, mutta ehdottoman antoisa kaikenikäisille, varsinkin opettajille. Kirja on monesti palkittu ja ilmestynyt jo 2008, silti täydellisen ajankohtainen. Varmasti iskisi Suomessa.
Raili-suloinen, tämä kesä on tottavie ollut yhtä ihmetystä, paljon isoja asioita. Mutta varmasti niitä on ollut teillä kaikilla (esimerkiksi sinun 40-vuotiskirjailijajuhlasi!), siksi vähän arveluttaa tämä yltiöpäinen itsekorostuksellinen raportointihimoni. ”Kell’ onni on…” Toisaalta, tykkään itse lukea muiden elämystarinoita, niistä tarttuu hyvää virettä, virtaa ja valoa. Kuin olisi osallistunut itsekin.
Markku-suloinen, kannattaisi olla vähän kateellinen myös palkinnosta, oli se vaan niin komea kunnia.
Mila-suloinen, onpa hauska kuulla, että sinäkin kävit pokkaamassa kunniakirjan henkilökohtaisesti! Heti kun kutsu kävi, minulle oli selvää, että otan tästä kaiken ilon irti, jos vain talous antaa myöten. Hain ja sain matka-avustusta, kiitos vielä kerran! Innostuin tapahtuman hengestä niin paljon, että suunnittelen lähteväni seuraavaankin IBBY-kongressiin, Istanbuliin 2018, ihan vaan turistina nauttimaan.
12 syyskuun, 2016 klo 9:21 am
Markku Kesti
Palkinto on ansaittu kovalla työllä. Turha sellaisesta on olla kade. Kunnia on kiistämätön 🙂
12 syyskuun, 2016 klo 9:34 am
kirsti k
Terävästi sanottu Markku, ytimeen osut.
Olen itsekin huomannut, etten muutu vihreäksi silloin kun kunnia on mielestäni erittäin ansaittua. Silloin tunnen silkkaa myötäiloa.
7 syyskuun, 2016 klo 12:47 pm
Jari Mäkipää
Mahtavaa! Hyvä sua, Kirsti Koo!
8 syyskuun, 2016 klo 8:04 pm
anuh
Ihanaa, mahtavaa, upeaa! Onnea vielä kerran, Kirsti-kulta ❤
11 syyskuun, 2016 klo 10:31 am
Marja-Leena Tiainen
Onnittelut minultakin ja kiitos matkakertomuksesta. Uusi-Seelanti on ollut aina paikka, jonne haluan.
12 syyskuun, 2016 klo 9:18 am
kirsti k
Kiitos paljon Jari, Anu ja Marja-Leena!
Marja-Leena: kun haluaa, usein pääsee…
Jatkan tällä viikolla maisemakuvilla. Kyllä vieläkin pökerryttää. Hirmuisen vaikea karsia 5678 kuvasta.
19 syyskuun, 2016 klo 8:00 am
Johanna Hoo
Voi tätä riemua! Ja kiitokset kuvista niin kameran eteen kuin taaksekin. Melkein aistin niiden lävitse ilon ja lämpimän tuulen.