You are currently browsing the monthly archive for lokakuu 2016.
Sanoilla on ilahduttavan paljon merkityksiä, jotka eivät oikeastaan näy itse sanasta. Kirjamessut tuovat mieleen melkoisen kuhinan kirjojen, niiden kirjoittajien,kuvittajien, kustantajien, myyjien ja harrastajien seurassa, messuaminen taas ainakin minulle pönäkän julistamisen, vieläpä niin, että siihen ei kohteella ole paljon sanomista, kunhan kiltisti kuuntelee. Tottahan kirjamessuissakin noita piirteitä on, mutta silti niihin liittyy myös lukijan osallistuminen ihan vapaaehtoisesti ja riemumielin. Myös me kirjoittajat olemme siellä mukana vahvasti uteliaina ja innostuneina lukijoina.
Grafomanian kirjoittajista esiintymässä tällä kertaa ovat:
Mila Teräs perjantaina 28.10. klo 15.30 Magia-lavalla yhdessä kuvittaja Ilona Partasen kanssa lukemassa kuvakirjaansa Aurinkolinnut
Jyri Paretskoi lauantaina 29.10. klo 10.30 Takauma-lavalla Pääosassa mopojat puhuu asiaa mopopojista ja nuorten lukemisesta Tittamari Marttisen haastattelemana
Mila Teräs lauantaina klo 11.30 Magia-lavalla Noitamaisessa lukuhetkessä lukee otteita saturomaanistaan Noitapeili. Esiintymässä myös Siri Kolu, joka lukee kirjaansa No on se nyt kumma, Taika Taksinen
Raili Mikkanen sunnuntaina 30.10. Takauma lavalla Selkeästi kaikille yhdessä Kari Levolan kanssa puhumassa selkokielestä ja sen tarpeesta. Haastattelijana Sari Peltoniemi
Siis kolmena päivänä grafomaanikoita puhumassa lasten-, nuorten- ja kaikkien lukemisesta. Tulkaa kuulemaan, omia mielipiteitäkin saa esittää jos ei nyt ihan päälle huutamalla, ainakin esitysten loppupuolella tai jälkeen.
Helsingin kirjamessuilla on taas ohjelmaa niin että hengästyttää pelkkä ajatteleminen. Aivan varmasti jokaiselle jotain ja vähän enemmänkin.
Nähdään siellä!
Ollakseni aivan rehellinen minun täytyy tunnustaa, että ihan aina ei ainakaan meikäläinen jaksa syventyä pohtimaan kirjailijuuteen liittyviä juttuja kovin, no, syvällisesti. Onneksi olin tehnyt jo aiemmin alla olevan videon (löytyy linkistä, en osannut tuon hienommin sitä tähän upottaa), joten nyt pääsen sen ansiosta tällä kertaa helpolla.
Videon tein alun perin Rovaniemen sanataideseminaarilaisille tervehdykseksi.(Tarkkaavaisimmat videon katselijat saattavat tämän pystyä päättelemään itse videon alkusanoistakin, mutta sanoinpahan nyt selvyyden vuoksi…)
Videolla esittelen vähän työhuonettani ja kerron lopuksi muutaman ajatuksen poikien lukemisesta.
Videointi on ihan mukavaa hommaa, mutta vaatihan sekin aikaa ja suunnittelua. Ehkä jos niitä tekisi koko ajan, voisi vain käynnistää kameran ja kuvata ja sanoa mitä sylki suuhun tuo, mutta ainakaan toistaiseksi en ihan sellaiseen pysty. (Vaikka videolla ehkä siltä vaikuttaakin…)
Minä pidän esiintymisestä kovasti, joten sikäli videolla tai yleisön edessä huseeraaminen on minulle helpohkoa. Täytyy kuitenkin sanoa, että olen harjoitellut paljon (se ei tosin mitenkään ilmene oheisesta videosta, kumma juttu), eikä kaikki aina ole ihan niin helppoa kuin miltä näyttää. 🙂
https://www.dropbox.com/s/i57cvbh3ll9ajy9/ROI.MP4?dl=0
Jyri
Uusin kirjani Aurinkolinnut on vasta pyrähtänyt maailmaan. Kirja on viidestoista kirjani ja viides kuvakirjani.
Kirja alkoi syntyä, kun Kariston kustannustoimittajani viime syksynä ehdotti minulle uutta kuvakirjaa Hämärinkäisen jälkeen. Minulla oli jo kehkeytynyt uusi tarina päässäni, joten ilomielin otin haasteen vastaan.
Syksy 2015 oli ollut aika raskas kaikkine vihapuheineen ja rasistisine selkkauksineen, ja maahan oli tullut yhtäkkiä suuri määrä turvapaikanhakijoita. Tuntui, että halusin kirjoittaa jotakin aiheeseen liittyvää – tarinan ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta.
Epäluuloinen hahmo tarinassani on yksinäinen aikuinen nimeltä Natalia Nokkonen. Koen, että ennakkoluuloisia ovat nimenomaan aikuiset, monessa asiassa. Ja että aikuiset voisivat usein ottaa mallia lasten avoimuudesta.
Rakastan teetä ja olen jo pitkään haaveillut, että kirjoittaisin tarinan, joka liittyy mystiseen teekannuun. Aurinkolintujen tarina lähteekin liikkeelle Natalia Nokkosen kotoa, jossa hän on kattanut teepöydän kahdelle, mutta istuu siinä tänäänkin ilman seuraa. Hän ei kestä pihan uusien lasten ääniä, koska haluaa lukea harmaat uutisensa rauhassa.
Kun Natalia lopulta uskaltautuu viemään vanhan teekannunsa lasten leikkeihin, kannun kyljistä lennähtävät ilmoille ihmeelliset, värikkäät linnut.
Ja mitä sitten tapahtuukaan?
Kirjan on kuvittanut Ilona Partanen. Aurinkolinnut on hänen ensimmäinen kuvakirjakuvituksensa. Ilonan etninen, värikylläinen, fantasianomainen tyyli keskustelee mielestäni hyvin Aurinkolintujen tarinan kanssa.
Suomen Nuorisokirjailijat ry täytti viime lauantaina 70 vuotta. Yhdistys on perustettu 8.10.1946. Komean katsauksen yhdistyksen vaiheisiin voi lukea Lastenkirjahylly-blogista.
Synttäreitä juhlittiin Teatterimuseossa (mikä paikka!) viime lauantaina. Teatteripuvusto oli kaikkien vieraiden käytössä – ja sieltä löytyi vaikka mitä… Me elettiin hetki sadussa!
Jukka ja Mimmu.
Merry Ladies, Tuija, Anu, Mimmu ja muut satuhahmot.
Ilmi ja Netta.
Markku, Suski, Sari ja Tove.
Taina, Anu, Kirsti ja Muumipeikko.
Ville, Tanja, Oskari ja muut muumit.
*
Eläköön Suomen Nuorisokirjailijat ja lastenkirjallisuus!
100-vuotisjuhlia odotellessa,
Kirsti
Suomen parhailla kirjamessuilla riitti jälleen kuultavaa, nähtävää ja ihmeteltävää.
Suomen Nuorisokirjailijoiden osasto pullotti kiinnostavaa ohjelmaa. Voi kauhistus! -paneelissa Tiina Hautala, Mervi Heikkilä, Juha-Pekka Koskinen ja Magdalena Hai keskustelivat kummitus- ja kauhuteemoista lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Takanurkassa Roope Lipasti livekirjoittaa.
Vuorossa elävä kirjailija Jukka-Pekka Palviainen, jatkotarinan kimpussa. Livekirjoittamiseen osallistui kolmen messupäivän aikana liki 30 kirjailijaa, joille nostan piponi pilviin, minulta ei onnistuisi keskittyminen messuhälinässä.
Nuorisokirjailijoiden osastolla pääsi myös kurkistamaan noin 50 kirjailijan toiseen puoleen eli harrastuksiin. Kalastusta, pingistä, teatteria, käsitöitä, tanssia, lautapelejä, pokemonjahtia, puutarhaa, autiotaloja, vuorikiipeilyä, hiihtoa, laulua, nyrkkeilyä, sellonsoittoa…
Haastatteluissa kirjailijat kertoivat harrastuksistaan. Kuvassa Mimmu Tihinen ja tyyny, jonka hän on sekä suunnitellut että kutonut itse. Tyynyn nimi on Kätketty aarre.
Kirjailijat muistelivat myös lapsuuden lempilelujaan. Vuorossa Katri Alatalo Koalan ja Nessien kanssa. Katri koki kaverusten kanssa ikimuistoisia seikkailuja, kuten ilmeestä voi päätellä…
Grafomaanikko ja maailmanmatkaaja Raili Mikkasella riitti huimia tarinoita kaukomatkoistaan.
Grafomaanikko Heikki Niskan harrastus liittyy tarot-kortteihin! Tässä kuitenkin esittelyssä Satakieli ja lakaisukone -lastenrunokokoelma.
Toki messuilla oli säpinää muuallakin kuin Nuorisokirjailijoiden osastolla: muun muassa Fiore-lavalla Terhi Rannela avasi ja taustoitti kiehtovasti Frau-romaaniaan. Terhiä jututti Roman Schatz.
Oppitunti otsikolla Kirjailijan oivaltava pukeutuminen! Mallin tarjoilee Grafomanian ykkösfani Leena Lehtolainen, jonka mekossa komeilee hänen uutuusdekkarinsa Tiikerinsilmän kansikuva. Koululaiset haastattelivat Leenaa Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla, joka on vuodesta toiseen yhtä upea ja vetovoimainen.
Hurmaava Donna Leon lupasi kirjoittaa Brunetti-sarjaa niin kauan kuin sen kirjoittaminen on hauskaa. Kiitos!
Vastapalkittu Tuija Lehtinen messujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukion onniteltavana. Tuijalle myönnettiin Suomen Kirjailijaliiton Tirlittan-palkinto. Onnea, onnea!
Vielä takaisin Nuorisokirjailijoiden osastolle, jossa oli tietenkin myös perinteinen kirjankansiäänestys – koko seinällinen toinen toistaan komeampia kansia. Vaan ken on kaikkein kaunein? Palataan asiaan lähipäivänä…
… livekirjoittaminen eikun jatkuu, vuorossa Tiina Lehtineva. Lavalla Anu Holopainen haastattelee Tuija Lehtistä.
Tämän haastettelutuokion jälkeen tiedän, että Suomen henkevin ja lempein kirjailija on Esko-Pekka Tiitinen. Esko-Pekalle kaikenlainen taide on osa arkea. Kuvien, maalausten ja musiikin keskellä on tasapainoinen olo, suloisesti keskeneräinen. Niin on hyvä.
Ja loppuhuipennuksena Anu-tietokonepelaaja ja Kirsti-nykytanssija patsastelemassa harrastusseinän edessä.
*
Hui, aikamoiset messut taas. Ehkä mukavinta koko rupeamassa on kollegojen tapaaminen, iloiset kohtaamiset hulinan keskellä. Taas saa virtaa uuteen.
Kirsti
Grafomania 
Uusimmat kommentit