Historiallisia kirjoja kirjoittava joutuu kaivamaan tietoja monenlaisista lähteistä. Olen taas ihmetellyt sitä, miten paljon väärää tietoa on esimerkiksi Wikipediassa. Velvollisuuteni olisi epäilemättä korjata vääriksi havaitsemani kohdat, mutta jostain syystä teen niin harvoin. Pitäisi ilmeisesti rohkaistua, sillä siinä  tekisin palveluksen kaikille näitä tietoja tarvitseville. Olen nimittäin huomannut aivan liian monen  uskovan siihen, mitä Wikipedia todistaa.

Tämä osui nyt akuutiksi ongelmaksi, vaikka aikomukseni oli puhua siitä, miten matkailu lisää vierailumaan kulttuurin tuntemusta, eli avartaa se. Olin lukenut Nobel-kirjailija José Saramagon kirjoja useampiakin, tavannutkin hänet Tammen kirjailijatilaisuudessa Saramagon vieraillessa Suomessa ja saanut nimikirjoituksen kirjaani kuten asiaan kuuluu. Pidän hänen päättömistä tai ehkä pitäisi sanoa korrektisti päättymättömistä lauseistaan.

Ennen tänne tuloani tutkailin, olenko lukenut muuta. Kyllä, Fernando Pessoan runot olivat tuttuja, tai osa niistä ainakin, jos en nyt koko tuotantoa tunnekaan. Niistäkin pidän. Hetkien vaellus osui käteeni jo kauan sitten ja viimeksi löysin hänen runojaan Pentti Saaritsan kokoamasta kirjasta Salaperäinen seurue, johon Saaritsa on kerännyt mieleensä jääneitä suomennoksiaan.

Siinäpä ne sitten melkein olivatkin. Olen päättänyt tukkia tätä aukkoa tietämyksessäni ja tutustua lisää täkäläisiin kirjailijoihin. On siihen syynsäkin. Nimittäin DNA:ni mitokondrio kertoo äitilinjani vaeltaneen Välimeren rantaa pitkin Portugaliin ja sieltä Euroopan halki Suomeen. Paikallisiin on ilmeisesti vähän sekaannuttu, koska mitokondrioon on tullut pieni muutos. Ilmankos aikoinaan ensimmäisen kerran tänne tullessani tunsin jollain oudolla tavalla löytäneeni näin kaukaa maan, jossa ihmiset vaikuttivat oudosti tutuilta. Silloin en vielä tiennyt DNA:n osuutta asiaan.

Säät ovat suosineet edelleen ja pikkukoiran kanssa aamuiset lenki on voitu tehdä joka aamu hyvässä säässä. Käymme päivällä tietysti toisenkin tunnin lenkin rannalla ja molemmilla Frit saa juosta vapaana. Kyllä se juokseekin. Tänään kansa leikki kesää ja otti aurinkoa uimapuvuissa tai ainakin ilman paitaa.

Kirjoittamisolosuhteita sen sijaan en ole saanut parannettua, joten selkäsärkyä riittää aamusta iltaan. MUTTA jos on valoa ja lämpöä, ei kannata ruikuttaa, äskeinen oli siis raportointia.

Tässä vielä kuva tältä aamulta. Ei tungosta lenkkipolulla.

wp_20161128_09_03_46_pro-2