Kädessäni on kirja Västäräkki vääräsääri (Karisto, 2004). Lukuisien lastenkirjallisuutta käsittelevien tietoteosten kirjoittaja, FM Mervi Koski on koonnut opukseen yli 650 suomalaista kansanlorua, pääosin vanhaa suullista runoperinnettä, mutta myös uudempia, vakiintuneita lasten hokemia. Mukana on leikinaloitusloruja ja viihdytysloruja sekä monenlaisia suusta suuhun kulkeneita hauskoja ”rallatuksia”. Västäräkki vääräsääri on joka kodin perusteos, josta löytyy loputtomasti luettavaa lapselle ja mukavia muistoja vanhemmille. Kirjan lopussa on ensisäkeiden mukaan aakkostettu hakemisto. Mervi Koski on lajitellut lorut aihepiireittäin.

Kirjan alussa on hänen katsauksensa lastenlorujen perintöön.
Koko kaunokirjallinen perintömme juontaa juurensa suullisesta runonlausunnasta. Lapsille sopivien kansanrunojen, lorujen ja hokemien aarteisto ei ole määrältään huikea, mutta saman runon monet eri versiot osoittavat, että ne ovat varsin käytettyjä ja laajalti tunnettuja. Kansanperinteemme on suurelta osin kansainvälistä alkuperää. Samat tarinoiden ja runojen aihelmat ovat kiertäneet aikojen kuluessa hieman eri muodoissa maasta toiseen, Koski kirjoittaa.

Kotimaassa lorut ovat suusta suuhun kiertäessään muuttaneet muotoaan murteesta riippuen. Sanat ovat vaihtaneet keskenään paikkaa ja asua.

Kansan suussa syntyneistä loruista löytyy sekä uutta että vanhaa perinnettä. Osa säkeistä on aikuisten, osa lasten itsensä sepittämiä. Monet vanhat runot liittyvät niihin työtehtäviin, joita lapset saivat suorittaakseen. Esim. paimenessa ollessaan he sepittivät ikävissään valitusrunoja. Kotona isommat lapset joutuivat tuudittamaan pienempiään.

Koski jatkaa: Myös leikki on lapsen työtä. Kotoisten leikkien kautta lapsi harjoittelee hallitsemaan erilaisia elämäntilanteita, mikä näkyy myös heidän omissa loruissaan, jotka heijastavat lasten elämänpiiriä ja sen muuttumista.

Myös hippa- eli lukuloruja on paljon. Piilosta leikkiessä yksi täytyi arpoa etsijäksi eli kuuruttajaksi (hieno sana!).

Kirjassa on pilkkarunojakin, joita lapset ovat muinoin hokeneet pihoilla toisilleen.

Aikuisilta lapselle suunnatusta perinteestä käytetään nimitystä viihdytyslorut. Vanhemmat ovat sepittäneet niitä lapsilleen viihdyttääkseen ja opettaakseen heitä.Lapset ovat saaneet niistä tietoa helposti omaksuttavalla tavalla lähiympäristöstä, sen tavoista sekä tapahtumista. Kehtolaulut ja äänneleikit, joiden avulla lasta harjaannutettiin puhumaan, ovat monesti vauvojen ensimmäinen luonteva kosketus kaunokirjallisuuteen, Koski kirjoittaa.

Suuri määrä kehtolauluja on syntynyt vauvan itkun taltuttamiseksi. Kuulluimpia niistä ovat Tuu tuu tupakkarulla sekä Nuku, nuku nurmilintu.Lorut alkavat rauhoittavalla äänneyhdistelmällä kuten Aa aa allin lasta/ pientä linnun poikaa. Laulut ovat sisältäneet luontoon liittyviä lepertelysanoja kuten Mansikka, Nukeroinen tai Linnukkainen.

Runot opastavat myös sellaisten käytännön asioiden tuntemukseen kuin viikonpäivät, kuukaudet, numerot ja kirjaimet sekä äänteet.

Äännelorujen valikoimassa erityisen huomion kohteena ovat sellaiset vaikeat kirjaimet kuten r, s, y ja ö.

Eläinrunoja on tarjolla runsaasti. Kotieläimistä lehmät, kukot ja kanat ovat valloittaneet keskeiset kotieläinten roolit. Metsäneläimistä hiiret, jänöt ja ketut ovat hyvin edustettuina. Eri lintulajit ovat synnyttäneet runsaasti säkeitä niin kansanrunoudessa kuin taiderunoudessakin.

Arkisten asioiden vastapainoksi on suosittuna runojen tapahtumapaikkana ollut pappila, jossa toisinaan on tapahtunut mitä merkillisimpiä asioita.

Koski jatkaa: Kansa ei loruissaan yleensä asioita kaunistele eikä kuvailevia sanoja säästele. Niiden tarjoama huumori on toisinaan aika hurttia.Osa vanhoista loruista on säilyttänyt elinvoimaisuutensa juuri koomisuuden ansiosta.

Västäräkki vääräsääri-kirjasta kokosin näytteeksi laajan sikermän.

Minä laulan lapselleni
ja kellenkäs minä muille.
En minä laula metsille
enkä lahonneille puille.

Laulaahan ne lintusetkin,
pienille pojillensa,
vaikka joskus ne laulaa iloissaan
myös metsän pitkille puille.

*

Kukko puuron keittää,
kana maidon lämmittää,
varis lattiaa lakaisee,
pääskynen lusikat pesee,
västäräkki voin suolaa.
Kotkat lensit kutsumaan
kahdeksan kaupungin lävitse,
yhdeksän meren ylitse.

*

Höperö ja Hömppä
Kävelivät kerran,
Höperö ja Hömppä
riukusiltaa pitkin
rupesivat riitelemään
putosivat jokkeen.
Hiis haas huhhah hei!

*

Ulle dulle dof
kinkke laade kof
koffe laade
kinkke laade
ulle dulle dof.

(Runo on saanut alkunsa jo keskiajalla Saksassa, kun lapset ovat matkineet latinankielisiä laskusanoja.)

*

Elva tolva luppakorva,
iso varvas, kantapää.
Piste
pilkku,
huutomerkki,
Siihen loppuu loru tää!

*

Hämähäkin häät

Hämähäkki häihin kutsui,
kutsui kurjen ja kutsui kärjen,
tarkoin tarhapöllönkin.
Kurki hyppi, kärki tanssi,
tarhapöllö pyörähteli.
Tiainen teki olutta,
västäräkki vettä kantoi,
täi lakaisi lattiaa,
kirppu keikkui kiukaalla.

*

Rautalammin rotan ryökäleet
repivät rovastinruustinnan
rakkaat rukkaset.

*

Ken söi kesävoin? -Kissa söi kesävoin.
Missä kissa? – Aitan alla.
Missä aitta? – Maahan kaatui.
Missä maa? -Vetehen vieri.
Missä vesi? -Härkä särpi.
Missä härkä? -Niityllä.
Missä niitty? -Viikate vilahti.
Missä viikate? -Kannon päässä.
Missä kanto? -Toukka kaivoi.
Missä toukka? -Kukko nokki.
Missä kukko? -Kuusosessa.
Missä kuusi? -Kirves kaatoi.
Missä kirves? -Seinän alla.
Millä sieltä saatanehe?
Haapaisilla halkoisilla,
Korennoilla koivuisilla.

*

Lampaat

Kun lampaat ovat koko päivän olleet laitumella,
sanoo karitsa näin:
Mää tahdon kotiin, kotiin, mää.
Silloin sanoo uuhi:
MÄÄ kans, MÄÄ kans, MÄÄ.
Mutta pässi vastaa:
Mää syön ensin, mää syön ensin, MÄÄ-ÄÄ.

*

Mitä tehtäis?
Sika pestäis.

Mikä sika?
Maasika.

Mikä maa?
Isänmaa.

Mikä isä?
Taivaanisä.

Mikä taivas?
Enkelitaivas.

Mikä enkeli?
Musta enkeli.

Mikä musta?
Pikimusta.

Mikä piki?
Suutarin piki.

Mikä suutari?
Kenkäsuutari.

Mikä kenkä?
Puolikenkä.

Mikä puoli?
Takapuoli.

*

Hus sika metsään!
Mitä sika metsässä?
Tule jouluna kotiin,
tuo lapselle marjoja
punaisessa pussissa,
sinisessä silkissä,
koreassa kontissa,
vaskisessa vakkasessa,
kultaisessa kuppisessa
maalatussa maljasessa
– leuan alle lekkerissä,
säkissä saparon alla!

*

Apina kapina kiipesi puuhun,
putosi
sieltä
poliisin
suuhun,
Poliisi luuli sitä makkaraksi
Ja puraisi palan pois.

*

Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
käyttää sulkakämmentään
ja suolat joukkoon heittää.
Hyppää kivelle,
hyppää kannolle,
lentää suuriin puihin.
Hups vaan, kupperiskeikkaa
ja puurot toisten suihin!

*

Körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla,
kolipäällä koiralla,
pikipäällä pässillä,
laukkipäällä lampaalla-
peltojen ylitse,
aitojen alitse,
kilikello kaulassa,
punaisessa nauhassa
pom pom, pom pom, POMM!

*

PEUKALO kuin pieni muori,
joka perunoita kuori.

ETUSORMI vauvan suussa
on kuin nuppu ruusupuussa.

KESKISORMI keskimmäinen,
pitkä, pieni jättiläinen.

NIMETÖN kuin sisko soma,
jolla sormus aivan soma.

PIKKUSORMI viidentenä,
seisoo rivin viimeisenä.

*

Kitkat, katkat, pitkät matkat,
sinä ja minä ja Hentun Liisa,
Juortanan Jussi ja Puntun Paavo,
Kapakka-Lassi ja Myllärin Matti.
Ympäri tuvan minua etsittiin;
ei minua löydettykään-
minä vain pankolla makasin.

*

Joka toista haukkuu,
sen napa pyörii ja paukkuu!

Heti luuli kumihuuli!
Heti luuli punahuuli!

Älä luule luuta lihaks!
Kissan häntää makkaraks!

Noita-akka puuterinokka!
Sadan vuoden vanha!

Tant tant tasapää,
älä kasva enempää!

Läl läl läl läl lieru!
Sinulta pääsi pieru,
keskellä kirkonpenkkiä!

Anteeks, luulin vanteeks,
mutta olikin pappilan
vanha pässi!

Irvihammas, taivaan lammas,
piikkipäinen pässin pää!

*

Heikki, hee hepataa,
hepalikko
helliskokka
hepsassaa!

*

Heikki helleri,
kupu kelleri,
laski laukulla mäkiä,
tuli kontilla kotia.

(Kirjasta löytyy myös loruja mm. Ellistä, Antista ja Jussista.)

*

Hattulan pappilan,
apupapin papupata,
pankolla kiehuu ja kuohuu,
tuoreita kuoreita,
merikalan rasvaa.

*

Kanna korppi huoliani, musta lintu murhettani,
kanna kaivohon syvähän,
lampehen kalattomahan,
aivan ahvenettomahan!
Jos kannat kalallisehen,
kalat kaikki huolestuvat,
ahvenet alas menevät.

*

Nuku nuku nukeroinen,
pane maata mansikkainen.
Lintu tuopi liinaharjan
kosken lintu korvatyynyn
pääsky päivänpä lämpimän
käkipä suven sanoman.

*

Terveisin Heikki