Viime viikolla tein ehdottomasti epätieteellisen, täysin subjektiivisen ja aivan riittämättömällä otannalla toteutetun kokeen. Näin se meni:
Kolme kirjailijaa oli kertonut pystyvänsä irrottautumaan arjestaan ja keskittymään loistavasti työhönsä Tallinnan lautoilla. Näin helsinkiläisenä oli helppoa kokeilla menetelmää itsekin, eivätkä lipun hinnat ainakaan näin talvella pahemmin köyhdytä.
Harmillista kyllä aikatauluissa ei ollut yhteyttä, jolla olisi voinut vain mennä ja tulla poistumatta laivasta. Mutta toisaalta, Tallinna on aina yhtä mukava nähdä, joten en antanut sen liikaa häiritä koettani. Toinen harmillisuus olivat koko ajan nopeammiksi muuttuvat yhteydet. Matka kesti kumpaankin suuntaan vain kaksi tuntia. Perillä piti viipyä matkojen verran, siis neljä tuntia.
Läppärini on olevinaan keveä, mutta kyllä se vaan olkapäillä painoi, sillä neljä tuntia sen oli tietysti oltava mukana. Tämä oli suurin hankaluus. Tosin tallustelin aika suoraan pieneen ravintolaan, missä söin hyvin ja edullisesti. Laivamatkoja en halunnut käyttää muuhun kuin työntekoon.
Totta se muuten oli. Ympärillä olevat matkustajat olivat vain vaimea taustahäly, eivätkä he tosiasiassa mitenkään hälyisiä olleetkaan. Jäiden kirjoma meri sopi hyvin tuijoteltavaksi mietintätuokioina, ja vaikka ergonomia ei ollut paras mahdollinen, ei se mahdotonkaan ollut. Pystyin keskittymään ja työskentelemään. En muistanut yks kaks mitään häiritsevää, jonka oli unohtanut ja vaatisi heti tekemistä, olin irti tästä pahuksen häiriköivästä arjestani.
Teen tämän toistekin, kun arkimitta alkaa olla tapissaan. Ihmisten joukossa olemisessa on sellainenkin hauska puoli, että tajuaa hyvin olevansa vain yksi isosta joukosta. Ei yhtään sen tärkeämpi kuin ympärillä olijat. Oma työkin on vain yksi toisten seassa. Vaikka nyt niin hirveän tärkeää kuin kirjoittamista onkin! En kuitenkaan kanna mukana tätä pöytäläppäriä vaan tabletin. Vähän heikompi kirjoitusalustana mutta keveämpi olkapäillä.
Koe onnistui riittävän hyvin. Kokeile, jos et usko!
Raili
5 kommenttia
Comments feed for this article
26 helmikuun, 2018 klo 1:12 pm
Nimetön
Helsinkiläisiä harvasta asiasta kadehdin, mutta Tallinnan yhteyksistä kyllä. Niin nopeasti ja halvalla toiseen ja jollain tavalla tuttuun kulttuuriin. Täältä Tampereelta kun lähtee, niin menee kolme tuntia ennen kuin on edes laivarannassa. Reipas kokeilu tuo irtiottosi arjesta ja ilmeisen onnistunut. AK
26 helmikuun, 2018 klo 3:34 pm
Raili
Eikä meillä ole Tallinnan vanhan kaupungin veroista. Kadehditaan yhdessä heitä siitä.
26 helmikuun, 2018 klo 6:43 pm
kirsti k
Vakuuttava testi. Uskaltaisinkohan kokeilla? Olen tähän saakka kummastellut kollegoja, jotka kirjoittavat kahviloissa. Minä en pysty edes lukemaan, jos radio on päällä. Tai kirjoittamaan, jos samassa huoneessa on yksikin ihminen. Yleensä teen työt varhain aamulla, kun nousevan päivän häly ei vielä häiritse ja kilpaile huomiosta. Ihmisjoukossa tulen ärsyttävän tietoiseksi itsestäni. Silti kiinnostaisi kokeilla Tallinnan-laivaa. Pian siellä alkaa olla meitä ruuhkaksi… Voikohan sinne mennä pyjamahousuissa ja villasukissa?
27 helmikuun, 2018 klo 8:32 am
Raili
On siinä merellä olossa oma taikansa. Ja varmaan voi pukeutua aivan niin kuin haluaa, vallankin jos mutisee oudolla, kenties aivan omalla kielellä kirjoittaessaan. Kukaan ei varmaankaan tule häiritsemään.
5 maaliskuun, 2018 klo 8:55 am
Nimetön
Minä en liioin kuvittelekaan voivani kirjoittaa kahvilassa. Pitää olla tuttu, muuttumaton ympäristö. Ei häiriötekijöitä. Ei ihmisiä. Ei varsinkaan musiikkia. AK