You are currently browsing Jukka-Pekka’s articles.

Juttelimme eilen Annelin ja Terhin kanssa taustatyön tekemisestä. Väitin, ettei minulla ole tapana haastatella ihmisiä. Kotona mietittyäni asiaa huomasin, että olen kirjojani varten konsultoinut psykiatria, poliiseja, yleislääkäriä, rakennusinsinööriä, avioliittoneuvojaa, vartijaa, vanhempiani, veneilijää ja varmaan muitakin.

Yleensä luen kirjojani varten täsmätietoa. Tähän on monta syytä. Ensinnäkin olen malttamaton kirjoittamisen aloittamisen suhteen. Toiseksi lukutekniikkani on hyvin hidas, koska yritän pakkomielteisesti painaa hyviä ajatuksia mieleeni. Kolmas syy on se, että olen pääsääntöisesti kirjoittanut tarinoita, jotka sijoittuvat omaan aikaani ja tuttuihin paikkoihin. Viimeistä kirjaani varten luin suhteellisen paljon, koska se sijoittui osittain toiseen maailmansotaan. En ilmeisesti ole varsinaisesti tutkijaluonne. Nautin enemmän itse kirjoittamisesta.

Olen myös aika arka ottamaan yhteyttä vieraisiin ihmisiin. Mikä oikeus minulla on häiritä heidän työpäiväänsä tyhmillä kysymyksilläni?

Mitä tulee otsikkoon, niin se on vakio vastaus ystäviltäni, jotka käyvät oikeissa töissä.

Mainokset

Olen kirjoittanut aikuisten- ja lastenkirjojen ohessa eräänlaisena ikuisuusprojektina käsikirjoitusta nuortenkirjaan. Olen huomannut, että sitä tehdessä minusta tulee herkemmin pedagogi, joka haluaa kirjoittaa fiksuista ja vastuuntuntoisista päähenkilöistä. Tai ainakin sellaisista, jotka ovat keski-ikäisen sohvaperunan mielestä fiksuja ja vastuuntuntoisia. Samalla minun on vaikea kirjoittaa nuortenkirjaan kotioloja, jotka olisivat jotenkin toimivat. Eli vanhemmat eivät ole välttämättä mitenkään fiksuja ja vastuuntuntoisia. Ovatko nämä vain minun ongelmiani tai ovatko nämä ongelmia ollenkaan?

Olen kiertänyt  viime päivinä paikallisissa alakouluissa pitämässä sanataidetunteja. En ole pitänyt oppitunteja peruskouluissa ennen. Oppilaat ovat olleet innostuneita, koska tehtävä (henkilökortti) on mielenkiintoinen. Tuntien jälkeen olen ollut yleensä väsynyt, mutta onnellinen. Oma roolini on ollut alkusysäyksen antaja ja loppukommentoija. Silti olen ottanut itselleni kunnian omassa mielessäni, kun lapset ovat olleet innostuneita ja saaneet hauskoja juttuja aikaan.

Jännä on ollut huomata, että menneisyydestäni lastentarhanopettajana on ollut hyötyä. Hirveästi minua ei ole testattu, mutta olen ottanut aika tiukan linjan. Tiedän, kuinka helposti homma karkaa käsistä. Eilen eräs oppilas kysyikin, missä koulussa olen opettajana. Päätin ottaa sen kohteliaisuutena.

Vaikka opetuskeikat vievät aikaa kirjoittamiselta, ne myös antavat paljon: Tapaa uusia ihmisiä, saa vaihtelua rutiineihin ja esiintymiskokemusta. Ja kyllä rankan rundin jälkeen osaa myös arvostaa eri tavalla omaa työpöytäänsä ja kirjoittamisaikaa.

Kiitos muuten Markulle, jota sain konsultoida ennen rundia.

Arkistot

Mainokset