You are currently browsing kirsti k’s articles.

Grafomanian Mila tuoreen kuvakirjansa Kettu ja värit kanssa Kariston osastolla. Taustalla kirjan herkullisen kuvituksen taiteillut Karoliina Pertamo vihreässä kaulahuivissaan.

*

 

Raili kertoi Kallas-lavalla historiallisesta romaanistaan Hilja – Yksi maailman ensimmäisistä. Teos valottaa kiinnostavasti mm. naisen aseman kehitystä Suomessa. Haastattelijana Robustoksen Heikki Savola.

*

Meikätyttö ja Pönttö Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla. Ysiluokkalaisten Siirin ja Lotan huomiot kirjasta olivat oivaltavia. Kiitos hyvistä kysymyksistä ja koskettavasta keskustelutuokiosta! Kuva: Hannu Peltonen.

Ansu Kivekäs ja hurmaava Totoro-viuhka!

*

”Montako kirjaa olet kirjoittanut?” Lukukeskuksen järjestämässä ohjelmassa Tuula Kallioniemi vastaili tyttöjen kiperiin kysymyksiin. ”Noin sata, veikkaan”, Tuula arveli ja lupasi selvittää asian.

*

Leena Lehtolainen innostui muistelemaan, miltä tuntuu, kun kaulalla luikertelee boa. Käärme liittyy Leenan uusimpaan romaaniin Viattomuuden loppu.

*

Suomen Nuorisokirjailijoitten osastolla pääsi kurkistamaan kollegojen sielunmaisemiin. Meriä, järviä, metsiä, tuntureita… Luonto virittää.

*

Anne Leinonen, Juha-Pekka Koskinen, Venla Hiidensalo ja Rosa Liksom keskustelivat railakkaasti kustanusalan murroksesta 120-vuotiaan Suomen Kirjailijaliiton järjestämässä ohjelmassa. Tätä lisää, kiitos!

*

Lopuksi haluan nostaa maljan juuri korviini kantautuneelle iloiselle uutiselle: Suomen Kirjailijaliiton jakama Tirlittan-palkinto on myönnetty kirjailija Esko-Pekka Tiitisille! Tuhannesti onnea tinkimättömälle, ihanalle Esko-Pekalle, joka ymmärtää, että aikuisen täytyy nousta lapsen tasolle.

 

Raportoi

Kirsti

Mainokset

Kolmipäiväiset Turun kirjamessut alkavat perjantaina. Viimeistään nyt grafomaanikotkin astuvat ulos kesästä ja jalkautuvat tapaamaan lukijoita.

Täällä heidät tapaa:

RAILI MIKKANEN

La 7.10. Kallas klo 14.20-14.40

Raili Mikkanen: Hilja – Yksi maailman ensimmäisistä (Robustos). Romaani Hilja Pärssisestä, joka oli ensimmäisen eduskunnan ensimmäisiä naiskansanedustajia. Haastattelija: Jouni Lehtinen.

La 7.10. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osasto A/17  klo 15.45

Tutkivia ääniä 

Liisa Lauerma ja Raili Mikkanen.

*

MILA TERÄS
La 7.10. Auditorio klo 14.30-15.30
Eläimellistä menoa lastenkirjoissa kirjailijan ja kuvittajan yhteistyönä
Kirjailija-kuvittaja Lena Frölander-Ulf ja kuvakirjatyöparit Nelli Hietala & Sari Airola ja Mila Teräs & Karoliina Pertamo kertovat tekstin ja kuvien syntymisestä yhteistyönä. Entä miksi kaikkien tekijöiden uusimmista teoksista löytyy eläimiä? Millaisia asioita maailmastamme voi kertoa eläinten kautta? Juontajana Taija Tuominen.
La 7.10. Lasten alue klo 16.00-16.30
Kettu ja värit
Pieni Kettu päättää ryhtyä taivaanrannan maalariksi. Se tahtoo löytää työtään varten maailman kauneimman värin. Olisiko se ruohonvihreä, lumenvalkoinen vai merensininen? Mila Teräs ja Karoliina Pertamo kertovat kuvakirjasta ja väreistä.
Su 8.10. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osasto A/17 klo 13.00-13.40
Ihmeen tuntu – moniäänisyyskeskustelu
Maria Kuutti, Mila Teräs, Roope Lipasti ja Elina Pitkäkangas. Juontaja: Netta Walldeń.
Su 8.10. Agricola klo 14.20-15.00
Naiset historian rajoissa
Vaietut ja vaiennetut – rajoja ja rakkautta naisille ennen ja nyt. Katja Kallio: Yön kantaja ja Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (Kustannusosakeyhtiö Otava), Mila Teräs: Jäljet (Karisto Oy). Haastattelija: Anna Kortelainen.
Su 8.10. Tekstiretriitti klo 15.45-16.00
Mila Teräs: Jäljet (Karisto)
*
KIRSTI KURONEN
Pe 6.10. Fiore klo 11.20-12.00
Missä menet, realistinen nuortenkirja?
Kirjailijat Jukka-Pekka Palviainen, Kirsti Kuronen, Kalle Veirto ja Leena Valmu keskustelevat siitä, millä tavoin realistinen nuortenkirja puhuttelee lukijoitaan nykyään. Riittääkö todellisuus tarinan aineksiksi? Millaisin silmin kirjailijat itse katselevat reaalimaailmaa ympärillään? Haastattelijana Taija Tuominen.
Pe 6.10. Turun seudun äidinkielen opettajien osasto klo 12.45-13.00
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto). Koululaiset haastattelevat.
Pe 6.10. Tekstiretriitti klo 15.30-15.45
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto)
La 7.10. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osasto A/17 klo 10.25-10.45
Runoääniä
Kirsti Kuronen
*
Tulkaapa nykäisemään hihasta, jos osutte kulmille. Kohtaamisiin!

Vielä ehdit osallistua runoyhdistys Nihil Interitin järjestämään kirjoituskilpailuun. Kilpailuun voivat osallistua kaikki kahdeksasluokkalaiset, myös keväällä kahdeksannella olleet. Kilpailuaika päättyy 10. lokakuuta. Ideana on kirjoittaa runo Suomesta. Aiheeksi voi valita joko Suomi nyt tai Suomi tulevaisuudessa. Osallistua voi joko yksin, parin kanssa tai ryhmänä. Tarkemmat säännöt löydät täältä.

Kilpailu on osa RUNOUTTA!-hanketta ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Voittajat valitsee raati, johon kuuluvat äidinkielenopettaja Suvi Kaipainen sekä runoilijat Janette Hannukainen, Mirkka Mattheiszen ja Juha Rautio. Palkintoina jaetaan kolmelle parhaan runon kirjoittajalle kirjakaupan lahjakortteja.

Näin Janette Hannukainen kutsuu kilpailuun You Tubessa:

 

Suomen Nuorisokirjailijat teki jälleen jäsenmatkan, tänä syksynä valloituksen kohteeksi valikoitui Oslo. Heti ensimmäisenä iltana pääsimme sikäläisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden vieraaksi.

Kirjailijatalo sijaitsee Rådhusgatalla ja on Oslon vanhimpia rakennuksia, vuodelta 1620. Rakennus on aiemmin toiminut muun  muassa kaupungintalona, vankilana ja poliisiasemana. Nyt viehättävässä talossa majailevat Norjan kaikki valtakunnalliset kirjailijayhdistykset.

Pulinaa piisasi ja ajatukset lentelivät kollegoiden kesken. Norske Barne- og Ungdomsbokforfattere -yhdistyksessä on noin 350 jäsentä. Vireä yhdistys täyttää 70 vuotta tässä kuussa. Onnea!

Norjalaiskirjailijoiden tuotantoa oli mukavasti esillä illan aikana. Tässä Bjørn Ouslandin (yläkuvassa vasemmalla) kirjoittamia ja kuvittamia teoksia. Hän on perehtynyt paitsi tutkimusmatkailijoihin myös noitiin, jotka kokkaavat keittoa pikkulapsista. Eikä siinä vielä kaikki: Bjørn paljasti piirtäneensä 80-luvulla Myrkky-lehteen juomaveikoista kertovaa sarjakuvaa Kokonainen ja puolikas.

 

Lisää Suomi-kytköksiä: kääntäjä Tor Tveite luki meille näytteitä norjalaisesta kaunokirjallisuudesta, suomeksi! Ja miten hienosti luki, äänsi miltei kauniimmin kuin natiivi. Tor on opiskellut Helsingin yliopistossa ja kääntänyt norjaksi muun muassa Timo Parvelan ja Kari Hotakaisen kirjoja.

Sitten aikamatkalle 1900-luvun alkuun: Henrik Ibesenin museoon. Museon yläkerrasta löytyy entisöity 300 neliön lukaali, jossa Ibsen asui elämänsä viimeiset 11 vuotta vaimonsa kanssa. Kirjailijan työhuoneesta aukeaa suora näkymä kuninkaanlinnaan, ja olan takana väijyy arkkivihollinen August Strindberg. Kenenköhän kuvan sitä itse ripustaisi seinälle piiskaamaan vauhtia työhön?

Vigelandin patsaspuisto veti sanattomaksi. 320 hehtaarin alueella yli 200 veistosryhmää, yhteensä 758 alastonta hahmoa. Kaikenikäisiä, -kokoisia, -näköisiä, koko elomme kaari.

Välihuomio: muista teroittaa kynä!

Oslossa on monta upeaa satama-aluetta. Tässä ollaan Bygdøyn niemellä. Kun tarkasti tihrustat, maston vasemmalla puolella siintää Holmenkollen.

Tässä hieman edellistä vanhempi alus, Kon-Tiki, jolla Thor Heyerdahl purjehti miehistöineen Tyynellämerellä 1940-luvulla. Yllätys oli balsalautan suuri koko, kirjan perusteella olin kuvitellut sen pienemmäksi. Kon-Tiki-museon kellarissa on esillä myös lukuisia mielikuvitusta kutittavia patsaita, joita Heyerdahl löysi kaivauksissaan Pääsiäissaarten luolista.

Ja tässä alusten alus. 800-luvun alussa rakennettu viikinkilaiva Oseberg löydettiin Oslonvuonon rannalta 1904. Viikinkilaivamuseossa on esillä Osebergin lisäksi kaksi muutakin laivaa ja niistä löytyneitä esineitä.

Huh, mikä arkkitehtuurin helmi! Oslon oopperatalon kaltevilla kattotasanteilla voisi seikkailla kevyesti päivän. Lasiseinäinen rakennus jatkuu suoraan mereen, ilman kaiteita tai muita esteitä. Onkohan talvella liukasta? Täällä komistus kokokuvassa.

Huuto kiinnosti monia. Nasjonalgallerietissa on kokonainen huoneellinen Edvard Munchin töitä. Suosikkini on Madonna.

Eloisa Grünerløkkan alue veti puoleensa. Tämä värikäs katu on Brenneriveien. Tarjolla katutaidetta, rokkiklubeja, kirppareita, taidepajoja, hippitunnelmaa…

 

Kerrostalon korkuisen työn nimi on Crocodile, taiteilijan nimi Phelm.

 

Olipa virittävä matka. Kaunis kiitos antoisalle matkaseuralle, teille ihanat kollegat ja avecit. Ja bonuskiitos tietenkin matkanjohtaja Tuija Lehtiselle ja tyttärelleen Jadelle. Nyt ei voi kuin todeta:

 

Terveisin,

Kirsti

Hohoi pirkanmaalaiset nuoret, nyt räppäämään!

Tampereen kaupungin nuorisopalvelut ja Tampereen kaupunginkirjasto järjestävät #Meidänhuudit-sanoitusskaban, jossa etsitään sanoitusta uuteen rap-biisiin. Kisaan voivat osallistua 13–20-vuotiaat. Voittajateksti sävelletään, äänitetään, ja siitä kuvataan musiikkivideo. Lisäksi parhaiden tekstien pohjalta tehdään taideteoksia, joista kootaan näyttely Tampereen pääkirjasto Metsoon.

Kilpailuun voi osallistua 17.9. saakka. Ohjeet löydät täältä.

Onnea ja lentoa sanojen rytmittelyyn!

Kirsti

Kirpparilta Lempäälästä viime viikolla. Viisi euroa. Vuodelta 1916.

Kuinka meistä tuli kirjailijoita -aarteen alaotsikkona on Suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia. Suomen Kirjailijaliiton julkaiseman teoksen ”voitto lankeaa Suomen kirjailijain sairasapurahaston hyväksi”. Mukaan on valikoitunut 24 kirjailijaa, L. Onervasta Aino Kallakseen ja Larin Kyöstistä Eino Leinoon.

Muistelut ovat kiehtovaa luettavaa. Kirjailijoiden persoonalliset äänet ja aiheen moninaiset lähestymiskulmat raikaavat. Lukijaa hykerryttävät myös kirjallisten piirien sattumukset yli sadan vuoden takaa. Näin Ilmari Kianto muistelee runokokoelmansa lehtikritiikkiä vuodelta 1897: ”Ilman itserakkautta sanoen: olette kait nähneet arvostelun Päivälehdessä (huhtikuun 30 p. – Vapun aattona!) Soutajastani – se oli kaunis arvostelu ja oikealla tavalla tehty, vaan olihan se tietysti minuun ja muihinkin nähden hiukan epä-pätevä, koska oli niin likeisen ja nuoren tekemä kuin Eino Leinon, jota eivät nuoruutensa tähden monet suvaitse, vaan joka itse väittää, ettei nuoruus ole mikään vika – ja pitäähän huomata, että hän 18-vuotiaaksi on aivan harvinaisesti kehittynyt, kehittynyt siinä määrässä, ettei moni 30-vuotiaskaan hänelle vertoja vedä (minun mielestäni ainakaan).”

Eläköön nuoruus ja intomieli!

Kirsti

Ps. Kirjaa näyttää löytyvän yhä muutamista kirjastoista varastokappaleena.

… juhannuskokko.

… laituripelimannit.

… kotiorava.

… kello neljän usva.

… yksi villiakileija pihakiven kainalossa.

… souturetki.

… pesän pian jättävä linnunpoika.

… äidin huoli poikasesta nro 2. ”Toi mamelo ei uskalla siivilleen, vaikka miten houkuttelen.”

… lukeva koira.

… riippumaton lukeva nainen.

… kesän ensimmäinen kurjenkello.

… yöt viiden neliön Pääskysessä.

… yksi unohtumaton yö karhujen kanssa.

*

Anteeksi, en pysty tähän. En halua. Jakaa. Kuvia. Voin kertoa vähän. Ujuttauduin viime viikolla luontokuvaajaystäväni matkaan karhumaille itärajalle. Vietimme yön vähäisessä kojussa keskellä korpea. Vaikea pukea sanoiksi sitä hetkeä, kun

yökyläilee kontioiden kotona, pääsee vieraaksi niiden olohuoneeseen, keittiöön, makkariin ja kylppäriin

lumoutuu pentujen leikistä, painista ja puihin kipuamisharjoituksista

ihmettelee hellää imetyshetkeä

katsoo silmästä silmään uroskarhua, kahden metrin etäisyydeltä

kuulee kuninkaan maiskutuksen ja hengityksen

tuntee tantereen töminän

pelastaa keksipaketin kuvausaukolta, ettei uteliaan pennun tassu ylety siihen

havahtuu kesken evästauon, kun pikkuriiviö repäisee kuvausaukkoa peittävän kankaan alas ja päättää seuraavaksi tunkea kojun alle

miettii missä emo on mutta ei uskalla kurkistaa ulos

aamupissaa kojun takana ja samaan aikaan erauspentu lähestyy kello kahdessa

ottaa 978 toinen toistaan upeampaa kuvaa mutta ei halua näyttää niitä.

Kummallista. Tavallisesti tykkään jakaa kokemuksia valokuvien kautta, ne kertovat usein sanoja tarkemmin ja jättävät sopivasti arvoitusta. Yö karhujen kanssa oli elämäni ensimmäinen tilanne, josta otin kuvia, mutta en pysty jakamaan niitä. En tiedä miksi. Pelkäänkö elämyksen latistuvan, taian katoavan?

Aion valita viitisenkymmentä kuvaa, teettää niistä paperikuvia ja tehdä karhualbumin omaksi aarteeksi. Sitä voin sitten vilauttaa kiinnostuneille. Paperilla kuva on tosi, ainakin sähköistä intiimimpi. Mistä tulikin mieleeni, että ostin keväällä kinofilmirullan, täytyypä ottaa se jääkaapista ja kaivaa esiin vanha kunnon Canon T70.

Kirsti

Menin viime viikolla Lempäälän kirjastoon hakemaan varaamaani elokuvaa, jonka mukana odotti käsinkirjoitettu lappunen: ”Moi Kirsti, oletko huomannut, että meidän enkkuhyllystä löytyy kokonaan runomuotoon kirjoitettu nuortenkirja The Crossover?” Mahtavaa palvelua! Kiitos vinkistä. On aina mukava törmätä Pöntön lajitovereihin. Siispä kirja lainaan ja lukuun.

Kwame Alexanderin säeromaani kertoo koripallosta, joka ei varsinaisesti kuulu suurimpiin kiinnostuksenkohteisiini, vaan eipä tuo haitannut lukukokemusta. Tarina imi matkaansa sukkana ja pakotti pompottelemaan yhtä kyytiä loppuun. Paitsi koripallosta kirja kertoo perheestä, veljeydestä, esiteinin epävarmuudesta, koulusta, ensi-ihastuksesta, pelaamisen intohimosta, isosta huolesta  ja suruista suurimmasta. Murheen juovasta huolimatta kirja on kevytlukuinen ja vauhdikas. Kertojana on toinen kaksosista, poikaan ei voi olla ihastumatta – sympaattinen herkkis, joka välillä uhoaa ja välillä ujoilee. Kerronta on rytmikästä, reipasta ja itseironista. En muista lukeneeni mitään samalla tavalla mukaansatempaavaa sitten Neropatin päiväkirjan.

The Crossover on saanut kahmaloittain tunnustusta ja lukijat villiintymään. Kirja olisi hitti Suomessakin, pojille napakymppi. Mikähän kustantamo ehtii napata helmen? Toisella kotimaisella kirja näyttää jo löytyvän.

 

Kesälukemista riippumattoon vinkkaa

Kirsti

Grafomania onnittelee kesäisin halauksin kirjailija Johanna Hulkkoa, jolle on myönnetty Laivakello-palkinto.

 

 

Palkintolautakunnan perusteita:

”Laivakello-palkinnon saajan tuotanto pohjaa Geoetsivät-sarjaan, jossa kirjailija on onnistunut tavoittamaan monia lapsia kiinnostavia elementtejä yhdellä kertaa. Geoetsivät-sarja ei olekaan pelkkä fiktiota, vaan se sisältää myös tietoa ja sijoittuu lapsille tuttuihin ympäristöihin. Jännitys, yhdessäolo, erilaiset perheet, ulkoilu sekä tyttöjen ja poikien jutut luovat yhdessä lämminhenkisen ja tiukasti otteessaan pitävän kirjasarjan. – – Yksi kirjallisuuden lukemisen perimmäisistä tarkoituksista on oppia elämästä, saada rakennusaineita elämään. Laivakello-palkinnon saajan Geoetsivät-sarja ohjaa lapsia lempeästi ymmärtämään aikuisuutta, ystävyyttä ja elämää yleensä.”

Laivakello-palkinnon jakavat vuorovuosin Kotkan Pekkas-akatemia ja Rauman Väinö Riikkilä -seura. Palkinto voidaan myöntää joko yksittäisestä teoksesta tai ansiokkaasta urasta. Palkintoa on jaettu kotimaiselle nuortenkirjallisuudelle vuodesta 1996 alkaen.

Johanna, jos luet tämän, käypä kertomassa meille, oletko jo päättänyt, mihin ripustat komean messinkisen laivakellon?

 

Kirsti

Olen pienestä saakka toivonut osaavani lentää. Lapsena yritin askarrella itselleni siipiä lakanoista ja harjanvarsista. Toisinaan korkeilla paikoilla iskee hullu ajatus, että osaan lentää ilman siipiäkin: jos levitän kädet ja ponnistan, lähden liitoon.

Ristisorsa.

Lapintiira.

Merihanhet.

Kalalokki.

Merikotka.

Kyhmyjoutsenet.

Ristisorsat, taas.

Meriharakka.

Isokoskelot.

Luultavasti sitkeä lentohaaveeni on syy siihen, että viehätyn linnuista loputtomiin, en väsy niiden seuraamiseen ja ihmettelemiseen.

Kaikki kirjani ovat täynnä siivekkäitä. Jo ekoissa Vileissä niitä vilisee: Vili mittaa lintujen pakoetäisyyksiä, kiikaroi saaristossa ja tekee Aadaan lähtemättömän vaikutuksen viemällä tytön katsomaan jättimäisiä merikotkia Pyhäjärven jäälle. Linnut kiinnostavat myös Kuitusen kaksosia: poikien rannassa pesii laulujoutsenpari, Konsta ja Karoliina (terveisiä Tuulalle). Puhumattakaan runokirjoista, joiden sivuilla sulat suhisevat. En viljele lintuja tarkoituksella, ne liitävät kirjoituksiini varkain, lupaa kysymättä.

Onko teillä muilla jotain, mikä kulkee mukana teoksesta toiseen?

Kirsti

Lennot kuvattu Vänössä 2.-6.5.2017.

Uusimmat kommentit

kirsti k artikkeliin Sielunmaisemia
annelitre artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
milateras artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
Raili artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
kirsti k artikkeliin Syysmetsässä

Arkistot