You are currently browsing kirsti k’s articles.

Tervetuloa maailmaan, uusi kirja!

Näytä minulle hassu ilme (Karisto) näyttää niin hassun ihanalta, että juutun kestohymyyn. Karoliina Pertamon kuvat hehkuvat täyteläisen herkullisina, tekisi mieli nuolaista jokaista sivua. Tämä kirja on karkki.

Tarinassa seikkaileva Jaakko-poika esittäytyi jo vuosi sitten Kerro minulle kaunis sana -kirjassa. Tällä kertaa Jaakon kotona murjotetaan, ja omatoiminen poika päättää lähteä etsimään hauskempia ilmeitä naapurustosta. Onneksi isältä löytyy pikakamera, jolla Jaakko saa ilmeet talteen.

Ilmeitä löytyy vaikkapa Amadeus-koiralta…

… lammikon sorsalta…

… ja mansikalta!

 

Mansikasta tulikin mieleeni mustikka. Ja se miten paljon ihmettä ja onnea tähän kirjaan kietoutuu.

Mustikka on lapsenlapsi, ensimmäinen laatuaan. Oikeastaan enää hän ei ole Mustikka, mutta sillä nimellä häntä kutsuttiin koko odotusaika, ja vielä silloinkin kun kirja meni painoon. Vasta pari viikkoa sitten Mustikka sai oikean nimen. Matilda. Kyllä, Roald Dahlin kirjan mukaan.

Matilda on nyt kahden kuukauden ikäinen, ja ilmeitä täynnä. Yhdessä pienessä hetkessä tytön katse vaihtelee hämmästyneestä epäileväksi, iloisesta uteliaaksi, innostuneesta pohdiskelevaksi, huolettomasta ankaraksi, kyseenalaistavasta ällistyneeksi, uneliaasta lumoutuneeksi. Mummun suosikki-ilme on filosofinen kulmienkurtistus, silloin Matilda näyttää suurelta ajattelijalta, ja äärimmäisen söpöltä.

Mummun tärkein tehtävä (ilmeiden tarkkailemisen lisäksi) on pitää Matilda sukissa.

Ehkä viidennet.

Huomenna on Matildan ensimmäinen nimipäivä. Hän saa lahjaksi paitsi sukat myös mummun ja Karoliinan kirjan Näytä minulle hassu ilme.

Onnenhalauksia!

Kirsti

 

Uunituoreesta Jano-lehdestä löytyy mietteitäni säeromaanin kirjoittamisesta. Säeromaani on runon ja proosan lapsi.

 

 

Kirsti

 

 

 

Vuoden 2019 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai tamperelaiskirjailija Marisha Rasi-Koskinen nuortenromaanillaan Auringon pimeä puoli (WSOY 2019).

 

Finlandia-palkinnon diktaattorina toimi muusikko, näyttelijä Olavi Uusivirta. Hän päätyi valitsemaan voimakkaimmin mieleen kummittelemaan jääneen kirjan. Uusivirta kertoi lukukokemuksen olleen kuin pitkä ja psykedeelinen uni. ”Kirjailija heittäytyy paikoin hullunrohkeankin kehyskertomuksen heikoille jäille notkeaan ja mutkattomaan kieleen sekä psykologisesti tarkkapiirteisiin henkilöhahmoihinsa luottaen.  Lopputuloksena on otteessaan pitävä ja aivoja stimuloiva dystooppinen fantasia, joka kuitenkin jättää viimeiseksi jälkikuvaksi verkkokalvoille toivon kipinän.”

Palkintojuhlassa Marisha Rasi-Koskinen piti oivallisen kiitospuheen, jossa hän myönsi olevansa huolissaan nuorten vähäisestä lukuharrastuksesta, mutta muistutti miten tärkeää on huolipuheen ohella muistaa, että ”emme kirjoita, eikä meidän pidä kirjoittaa vain siksi, että nuoret eivät lue, vaan siksi, että nuoret lukevat. (…) Kirjoitan nuorille jotka lukevat, jotka rakastavat lukemista, jotka eivät voi elää ilman kirjoja”. Rasi-Koskinen kirjoittaa nuorille samalla tavalla kuin aikuisille: taide edellä ja kirjan itsensä vuoksi. ”Rakkaudesta sanoihin, lauseisiin, tarinoihin, kokeileviin rakenteisiin, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Taideteos on olemassa siksi että se on, se on itse syy itseeensä.”

Kuva: WSOY/ Laura Malmivaara

Grafomania onnittelee sydämellisesti Marishaa!

Kirsti

 

Hep! Tänään on julkistettu lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokaskirjojen lista. Samalla kun ehdokaslistat antavat tunnustusta kirjojen tekijöille, ne toimivat vinkkeinä lukijoille ja kirjojen ostajille. Eikun valitsemaan upealta listalta, jolta löytyy luettavaa kaikenikäisille ja moneen makuun.

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa tapaa kissan, Teos 2019

”Lempeä ja viisas kirja hetkessä olemisesta, ystävyydestä, itsenäisyydestä ja turvasta. (…) Kokonaisuudessaan teos tarjoaa elämyksiä monenikäisille lukijoille.”

*

Maria Laakso: Taltuta klassikko! Kuvitus Johanna Rojola, Tammi 2019

”Riemastuttavan hauska ja asiantunteva opas, joka taatusti karistaa ennakkoluuloisimmankin lukijan ajatukset klassikkojen tylsyydestä. (…) Viihdyttävä teos tarjoaa uusia näkökulmia myös aikuislukijalle.”

*

Kaija Pannula Netta Lehtola: Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarinaa, WSOY 2019

”Kasvamista, surun käsittelyä ja ystävyyttä lempeästi käsittelevät tarinat nivoutuvat yhtenäiseksi kertomukseksi, joka tuo esiin elämän haurauden, mutta myös sen rikkauden ja ilon.”

*

Anniina Mikama:  Huijarin oppipoika, WSOY 2019

”Mukaansatempaava tarina, jossa eri aikakaudet sekoittuvat kiehtovasti keskenään. (…) Seikkailullisen juonen ohella teemoiksi nousevat muun muassa oman polun etsiminen, teknologian mahdollisuudet ja vaarat sekä ystävyyden voima.”

*

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tigertass, Förlaget, Nelson Tiikeritassu, suomentanut Jaana Nikula, Teos 2019

”Viisas ja vaikuttava lastenkirja, jossa on perinteisen seikkailu-ja saturomaanin tuntua. Teos käsittelee koskettavasti nyky-yhteiskunnan epäkohtia, mutta säilyttää silti toiveikkuutensa”

*

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli, WSOY 2019

”Kunnianhimoinen ja monitasoinen romaani tempaa lukijansa aikamatkalle ja haastaa miettimään, onko lineaarinen aikakäsitys ainoa tapa hahmottaa elämää (…) Teoksessa yhdistyy taitavasti monia eri genrejä: se on aikamatka, kasvutarina, dystopia, jonka takana heijastuu utopia; se on tarina vallasta ja totalitarismista sekä luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta.”

*

Kirjojen luonnehdinnat ovat otteita palkintolautakunnan perusteluista. Lautakuntaan kuuluivat äidinkielenopettaja Hilkka Lamberg (pj.), kuvataiteilija Anssi Kasitonni ja erikoiskirjastovirkailija Henriika Tulivirta. Palkinnon saajan valitsee muusikko, näyttelijä Olavi Uusivirta.

Lautakunnan puheenjohtaja Hilkka Lamberg puhui painavia ehdokkaiden julkistustilaisuudessa pitämässään puheessa: ”Kotimainen lasten- ja nuortenkirjallisuus voi hyvin. Ainakaan sen tasosta ei voi syyttää nuorten laskevaa lukemisintoa. Mistä sitten johtuu, että hyvät kirjat eivät aina tavoita kohderyhmäänsä? Luulen, että vasta sitten, kun lasten- ja nuortenkirjallisuus nostetaan mediassa tasavertaiseen asemaan muun kirjallisuuden kanssa, sillä on mahdollisuus nousta esille aikuisten keskusteluissa, aikakauslehtien palstoilla, ajankohtaisohjelmissa, blogeissa ja kirjastojen julkistetuissa varauslistoissa.”

Huomenna Tampereella otetaan yksi askel kohti tasavertaisuutta, kun (lasten- ja nuortenkirjallisuuden) Roosalupin vieraiksi saapuvat kirjailijat Magdalena Hai, Jari Mäkipää ja Alexandra Salmela. Tilaisuudessa keskustellaan ilman etuliitteitä kirjailijan työstä, vieraiden tuoreimmista teoksista, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan.

Lastenkirjat ovat kaikille, aikuistenkirjat vain aikuisille!

Kirsti

Grafomaanikoita tuoreine julkaisuineen voi taas bongailla messuhumussa Helsingissä.

 

Mila Teräs messuilee sunnuntaina 27.10.

klo 11.30-12 Toukola-lava: Hirvivaarin ihmeellinen löytö (Karisto)

klo 13-13.15 kirjailijahaastattelu, Kariston osasto 6c51

*

 

Kirsti Kurosen messupäivä on torstai 24.10.

klo 13.30-13.45 kirjailijahaastattelu, Kariston osasto 6c51

klo 17.30-18 Toukola-lava: Kerro minulle kaunis sana (Karisto)

*

 

 

 

 

 

 

 

*

Raili Mikkasen löytää messuilta perjantaina 25.10.

klo 10.30-11 Toukola-lava: Suomen lasten aarrelaivat (Minerva)

*

Tulkaa nykäisemään hihasta ja juttelemaan. Tapaamisiin, kiva nähdä teitä!

Sattuipa kohdalle pari vallan makoisaa kuvakirjaa.

 

Mila Teräksen tarinoima ja Terese Bastin taiteilema Hirvivaarin ihmeellinen löytö (Karisto 2019) on omistettu kaikille lempeille ja huolehtivaisille. Kirja kertoo hirvestä, joka löytää metsästä oudon möhkäleen, nostaa sen sarviinsa ja lähtee selvittämään möykyn alkuperää. Kukaan vastaantuleva ei tunnista möhkälettä, silti se on hirvelle tärkeä.

Hirvi lausuu möykylle paljon kauniita sanoja: Sinä olet ihana. Minä pidän sinusta. Sinä olet minulle tärkeä. Pian tapahtuu ihme. Möykky ei olekaan enää pelkkä myökky, vaan… Niin, tekisi mieleni littää tähän se kirjan suloisin ja koskettavin kuva, jossa möhkäleen salaisuus paljastuu. Mutta miksi pilata yllätys.

*

Toinen riemastuttava kuvakirjatuttavuuteeni on Johanna Hulkon kertoma ja Marjo Nygårdin kuvittama Hurja Maija (Karisto 2019), tarina tytöistä, joiden oletaaan pukeutuvan prinsessoiksi päiväkodin roolipäivään.

Mutta kuka hullu tahtoo leikkiä prinsessaa, jos voi olla merirosvo! Samuliina on nimittäin seitsemän meren paras miekanheiluttaja. Maijan supertaito on komentaminen.

Nygård herättää herkkuväreillään eloon tarinassa seikkailevat eksoottiset merenelävät ananaskalasta pullukkamerihevoseen, afrikanmurjottajasta tummamurisijaan. Eikä tässä ole kysymys kirjailijan pursuilevasta mielikuvituksesta, vaan kaikki tekstissä mainitut kalat ovat oikeasti olemassa. Kuten möhkäkala (Mola mola), joka elää trooppisilla vesillä, saattaa kasvaa kolmimetriseksi ja on maailman ahkerin mätimunien tuottaja.

Lämpimästi suositellen,

Kirsti

Eilisen julkkarijuhlan jäljiltä olen yhä kauniiden sanojen ympäröimä, nätisti pökerryksissä. Kuvakirjan nimi on Kerro minulle kaunis sana (Karisto) ja sen on kuvittanut Karoliina Pertamo. Tämä on ensimmäinen kuvakirjatekstini, Karoliinalle jo 36. kuvitus. Siispä konkarin ja keltanokan hedelmä. Miten mehukas siitä tulikaan!

Teos ja tekijät. (Kuva: Hannu Peltonen)

Tarinassa Jaakko kuulee kotona liikaa rumia sanoja, nappaa mukaansa mummulta saadun sinisen lippaan ja lähtee etsimään siihen kauniita sanoja.

Alkajaisiksi luimme koko kirjan ääneen ja näytimme kuvat.

 

Tarinan jalkapalloilijan kaunis sana on Arsenal, joka näyttää olevan myös eturivin Arsenal-fanin mieleen.

 

Julkkarivieraita kiinnosti kovasti kuvittajan työ. Karoliina kertoi koulutuksestaan ja työtavoistaan, kuvittamisen iloista ja haasteista. Miten hän hyppää tekstin tunnelmaan, mistä aloittaa, mitä tekee kun tulee jumi, millaisia kuvallisia silmäniskuja piilottaa sivuille. Tämän kirjan kuvitusta suunnitellessaan Karoliina leikkeli kotona kirjaimia lehdistä, ja siinä vieressä poika seurasi hetken touhua, kunnes tokaisi: ”Äiti, ootko sä ryhtynyt rikolliseksi?”

Keräsimme myös vierailta kauniita sanoja. Niistä syntyi melkein runo:

rakkaus rihmarulla

joutsen huomen

rälläkkä äiti lumitraktori

muurain nummuliitti

koivikko

rakkaus kukkaketo kristalli

osmo peruna

iloinen villatakki

leivonnainen elegia

ihana aurinkoinen pajulintu

Kiitos jokaiselle kauniin sanan lahjoittajalle!

Lähikaupan kassa antaa Jaakon lippaaseen sanan kevytviili. Minustakin kevytviili on kelpo sana. Tein alkuviikosta ensimmäistä kertaa itse viiliä.  Siitä tuli pehmeää ja maukasta. Kuudesta enää yksi jäljellä. Täytyypä panna uusi satsi tekeytymään.

Mikä sinusta on kaunis sana?

Kirsti

Tiedätte ongelman, joka ajaa järjestelmällisen ihmispolon hulluuden partaalle: Huushollin kirjahyllyt ja -karusellit tupaten täynnä. Kodittomia kirjoja lojuu pöydällä, lattialla, sängyssä, tuolien alla ja päällä, joulukorttikorissa, veskissä, ammeen reunalla, klapikopassa…

Olen mittaillut kotia viimeiset vuodet vain yhdellä silmällä: mihin mahtuisi uusi kirjahylly? Yhä useammin katseeni alkoi osua eteisen ja keittiön väliseen 70 senttiä leveään tyhjään ja turhaan seinätilaan.

Onni on puuseppäveli, jolta voi tilata mittatyön.

Päätin antaa runoille arvoisensa paikan. Edellisessä hyllyssä hoikat runoteokset oli ahdettu niin tiiviisti, että kun yritin ujuttaa hyllystä yhden kyyrösen, mukana tulivat vähintään kurtto, kytömäki, laine ja lappi. Koko tämän aamun olen kokenut ekstaattista tyydytystä siirrellessäni runoja väljempiin oloihin. Ja mikä parasta: hyllyssä on vielä tilaa uusille hankinnoille! (Vanhaan runohyllyyn muuttavat pian sarjakuvat, tai ehkä musakirjat.)

Aika kivaa myös se, että sain itse sanella mitat veljelle. Hyllyjen väli on tarkasti harkittu 26 senttiä, jopa Välipakan Tuijan Uutisia! mahtuu. Hyllyjen syvyys on vain 19 senttiä, siinä tuli pieni moka. Raisa Jäntin Läpilyöntikipu ja Grand plié olivat jääneet mittaamatta, nyt ne kurottavat pari senttiä ulos hyllystä. Kestän sen.

Suurinta nautintoa saan vanhan ja uuden runouden asettumisesta liki toisiaan.

… ValaVenhoViitaVirolainenVuorinen…

Niin, minnehän se seuraava hylly sopisi? Vessaan ei, siellä on jo kirjakaappi. Saatteko te muut mahtumaan kirjat kotiin ongelmitta? Onko hyviä ideoita? Karusellit ovat muuten käteviä mutta tarvitsevat lattiatilaa, josta on usein pulaa, koska kotona on kai hyvä harrastaa kirjojen lisäksi ainakin syömistä (pöytä), nukkumista (sänky), löhöämistä (sohva, lattiatyynyt) ja tanssimista.

Ehkä muutama lisähylly työhuoneen katonrajaan? Taidankin pyytää veljen ja mittarullan taas kylään.

Kirsti

 

 

 

Nyt on tarjolla moneen makuun tuoretta laatuluettavaa, kun Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintoehdokkaat on julkistettu.

Tämän vuoden nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnolle ovat ehdolla Tuula Kallioniemen Kaksoisolennot (Otava), Laura Lähteenmäen Yksi kevät (WSOY), Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras (WSOY) , Maria Turtschaninoffin Maresin voima, Punaisen luostarin kronikoita (suom. Marja Kyrö, Tammi, ruotsinkielinen alkuteos Brevet från Maresi, Förlaget) ja Noona Wasiljeffin Loukkupoika (Otava).

Lastenkirjallisuuden Arvid Lydecken -ehdokkaat ovat Ville Hytösen Ötökkämaan talvi (kuv. Virpi Penna, Tammi), Mari Kujanpään 102 askelta mummilaan (kuv. Paula Mela, Otava), Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut (kuv. Ninka Reittu, Otava), Petja Lähteen Surunsyömä (kuv. Matti Pikkujämsä, Karisto) ja Veera Salmen Puluboi, agentti NollaBullaNolla ja kamukiemurat (Otava, kuv. Emmi Jormalainen).

Palkintoraadin jäseninä toimivat tutkija, tietokirjailija Sara Kokkonen (puheenjohtaja), kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen ja luokanopettaja Matias Laivamaa.

Palkintojen saajat julkistetaan 14. tammikuuta 2019.

Onnea kaikille ehdokkaille ja kiitos hyvistä kirjoista!

Kirsti

 

 

 

 

Voi oikeus ja ihanuus! Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto on hetki sitten myönnetty kirjailija Siiri Enorannalle teoksesta Tuhatkuolevan kirous (WSOY 2018).

Palkinnosta päättänyt toimittaja Riku Rantala luonnehti teosta ”rohkeasti kerrotuksi, suuren, kansainvälisen tason tarinaksi, joka pitää otteessaan alusta asti”. Rantalan mielestä myös kaikkien aikuisten olisi syytä lukea Tuhatkuolevan kirous.

Finlandia on Suomen merkittävin kirjallisuuspalkinto, joka jaetaan vuosittain romaanille, tietokirjalle ja lasten- tai nuortenkirjalle. Jokaisen palkinnon arvo on 30 000 euroa.

Tinkimätön ja omaääninen Siiri Enoranta oli kolmatta kertaa Finlandia-ehdokkaana, ja totta tosiaan, kolmas kerta toden sanoi.

Grafomania lähettää tuhateläväiset onnenhalaukset Siirille!

Kuva: Ville Koivisto

 

Arkistot