You are currently browsing kirsti k’s articles.

Vuoden 2018 Topelius- ja Arvid Lydecken -palkinnot jaettiin eilen. Topeliuksen sai Elina Rouhiaisen nuortenromaani Muistojenlukija. Väki 1 (Tammi). Arvid Lydecken -lastenkirjapalkinto myönnettiin Leena Parkkisen kirjoittamalle Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos) -lastenromaanille.

 

 

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n vuosittain jakamien palkintojen arvo oli tänä vuonna 2018 euroa. Kopiosto tukee palkintoja.

Grafomania onnittelee palkittuja lämpimin halauksin!

Mainokset

Uusi vuosi käynnistynyt ja ihanat lahjakirjat pian luettu. Sain sekä toivelistalla olleita että yllätyksiä.

Säväyttävää proosaa: Asko Jaakonahon Valon juhla ja Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä.

 

*

Ajatonta, iätöntä runoutta: Satu Mannisen Pikseliaurinko, Virpi Alasen Ystävätär K, Juri Joensuun Valohuppu.

*

Uljaat kuvat, koskettava tarina: Kimmo Ohtosen Karhu – voimaeläin.

*

Nyt olisi mukava saada uusia lukuvinkkejä, joten kertokaapa, mitä kääröistänne paljastui.

Loppuun vielä lainaus Jääskeläiseltä: ”Tarinoiden kertominen oli viekas tapa saada puhua salaa, turvallisesti ja kenenkään huomaamatta ääneen niistäkin asioista, joiden oli pysyttävä ikuisesti salaisuuksina. Siksi tarinat olivat niin tärkeitä: ilman niitä olisi ollut pakko vaieta siitä, mistä ei voi puhua.” (Väärän kissan päivä, s. 134) Siinäpä se, kirjoittajan onni ja pelastus.

Kirsti

Olipa kerran lähimetsä. Siellä otukset asuivat ja virkistäytyivät. Poimittiin mustikoita ja puolukoita. Sienestettiin. Leikittiin piilosta. Ulkoilutettiin koiria. Maastopyöräiltiin. Kuljettiin polkuja, joista kapeat eläinten astumia, leveämmät ihmisten. Joskus mentiin umpimetsään, sammalta nilkkoihin saakka. Nukuttiin päiväunet kiven juurella. Eksyttiin. Ihmeteltiin polun yli piipertäviä pyyn untuvikkoja. Jäätiin kiinni hirven tuijotukseen. Uitettiin kaarnaa purossa. Löydettiin runon ituja, säveliä ja muita olennaisuuksia. Tavattiin ketut, jänikset, mäyrät, kärpät ja metsäkauriit. Hippiäiset, pikkutikat, korpit, puukiipijät, hömötiaiset. Noin alkajaisiksi.

Vielä viime viikolla tämän vanhan kiviaidan takana seisoi metsä, rehti kuusikko.

Metsän omisti Lempäälän kunta. Hei, kiitos yhteydenotostasi! Kuokkalassa tehdään tosiaan metsänhoitosuunnitelman mukaisia hakkuita. Ahaa, metsää hoidetaan.

Hoidettu metsä näyttää tältä.

Ennen hoitotoimenpiteitä tässä kulki metsäpolku.

Mutta turhaan hätäilemme. Hakkuiden jälkeen polut raivataan uudelleen auki ja ovat jälleen virkistyskäytössä. Anteeksi, nyt en ymmärrä. Metsähän tarjosi virkistystä, eikä metsää saa takaisin. Ei meidän aikanamme.

Hävitys yllätti kaikki lähiseudun asukkaat, myös keskellä metsää sijaitsevan talon väen. Hakkuista ei ole erikseen tiedotettu, joten ymmärrän, että alueen asukkaat ovat hämillään. Hyvä, että toit asian esille. Pyrimme kehittämään tätä jatkoa ajatellen, jottei hakkuiden käynnistäminen tulisi yllätyksenä. Kiitos, nyt lohduttaa.

Eilen ikkunasta katseltiin tiheää kuusikkoa ja pihassa vierailevia metsäneläimiä. Tänään samasta ikkunasta aukeaa näkymä naapuritaloon, tielle ja riivittyyn maisemaan.

Noh, pikku muutos maisemassa – mitä se ketään haittaa. Hoidettu metsä on kuitenkin mukava kulkea! Hämärästi muistan kuulleeni tutkimuksesta, jossa verrattiin lapsuuden maiseman tuhoutumista avioeroon tai jopa ystävän kuolemaan. Ehkä muistan väärin. Olen viherpiipertäjä ja puunhalaaja.

Minusta puut ovat kauniimpia pystyssä.

Olen yrittänyt laskea kymmeneen(tuhanteen) ja hengittää. Se on vaikeaa. Lempäälän kunnan metsänhoitosuunnitelma on hyväksytty keväällä 2016, sen on tehnyt UPM. Suunnitelmassa on huomioitu ympäristöarvot ja alueiden kaavoitus. Olen pyytänyt suunnitelman nähtäville, haluan tutustua siihen. Helpompi varautua, jos tietää vähän mitä metsiä ja missä hoidetaan lähivuosina. Kunnalla ei ole lakisääteistä velvoitetta tiedottaa hakkuista, mutta maalaisjärkeä ja inhimillisyyttä toivoisi löytyvän. Tällaisenaan menettely on ylimielisen röyhkeä metsässä asuvia ja siellä päivittäin liikkuvia kohtaan.

 

Sydäntä puristaa kulkea hävityksessä. Hakkuuaukealla eksyy aina. Poissa ovat polut, poskia kutittelevat kuusen oksat ja latvuksessa tiitittävät hippiäiset. Metsä on kuollut.

Sen pituinen se metsä.

 

Kirsti

Ps. Aiheesta lisää täällä.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finladia-palkintoehdokkaat julkistettiin hetki sitten. Tässä komea ja monipuolinen kirjakirjo:

Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba (Otava)

Kahden maan Ebba

Jukka Behm: Pehmolelutyttö (WSOY)

Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Virala genier/ Zoo! Viraalit nerot (Förlaget/ Otava)

Zoo! Viraalit nerot

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (Otava)

Koiramäen Suomen historia

Sanna Mander: Avain hukassa/ Nyckelknipan (S&S/ Schildts & Söderströms)

Avain hukassa

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas (Otava)

Sinä olet superrakas

Suomen Kirjasäätiön jakaman palkinnon arvo on 30 000 euroa. Ehdokkaat nimesi esiraati, johon kuuluivat kirjastovirkailija Keth Strömdahl  (pj), graafinen suunnittelija Ilona Ilottu ja kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.  Palkinnonsaaja selviää 29. marraskuuta, valinnan tekee laulaja Anna Puu.

Grafomania onnittelee lämpimästi kaikkia ehdokkaita! Ja samalla toivottaa siipiä ja näkyvyyttä niille kymmenille mainioille tänä vuonna julkaistuille lasten- ja nuortenkirjoille, jotka eivät tulleet valituksi ehdokaslistalle.

Kirsti

Kävi niin onnellisesti, että kirjani päähenkilö Luna Elina Tuominen tahtoi perustaa kuvilleen Instagram-tilin.

Luna kuvaa vettä ja lintuja, kaikissa olomuodoissa ja yksityiskohdissa, hassuilla rajauksilla. Kuvasin maailman meret, rajasin miten huvitti.

Luna on utelias. Laajennan kuvaa ja otan selvää, kaikesta, myös rajausten ulkopuolelle lentäneistä katseista.

Luna leikkii, pyörittää kavereita ja irrottaa otteen: singahtivat ulkokehälle ja jähmettyivät patsaiksi, valokuviksi joista rajasin turhat pois, turhat taivaat, ruohot ja raajat, vain silmät jäivät.

Luna suunnittelee tulevaa: jos ei merenneito niin valokuvaaja, valintoja ja rajauksia, niitä mitä toivoi.

Luna tapaa Samin: rajaamme kuvan jossa meistä näkyvät vain hiustupsut, taivaalla pilvet linnunmuotoisia, en pelkää mitään, tanssin, tanssin vaan.

Olen kiitollinen Lunalle, että hän vei minut Instagramiin. Maailma tulee liki. Maisemat ja mielet, elävät ja elottomat. Yhtäkkiä huomaan käveleväni kollegan kanssa Reykjavikin rantoja, pian taas Lapissa revontulten alla, lintuja rengastamassa, valkoisen koiran kanssa ensilumessa, tutkimassa kirjavinkkejä, korvessa karhumailla, Espanjassa surffaamassa, lunneja tapaamassa, sieniretkellä, sinisen kukan terälehdellä, uunipataa maistamassa, veden alla… Kuvien loputon virta on vuolas ja kaunis. Saa valita mitä katsoo, mitä seuraa.

Kuvien sanattomuus viehättää ja vapauttaa. Samalla kuvat kuljettavat sanojen luo. Kutittelevat ja herättelevät kieltä.

Ja mitä unia olen katsellut! Päivän visuaalinen ryöppy vaikuttaa tehokkaasti uniini, en ole milloinkaan nähnyt yhtä hurmiollisia unia. Syvältä kumpuavia, hyviä ja sykähdyttäviä.

 

 

*

Luna tuossa vieressä pyytää kertomaan suloisen kiitoksen kaikille hänen kuviaan katsoville. En tiedä vielä kuuluvatko merenneitous, tintit, tanssi ja valokuvat aikuiselämään. Rakas Luna, kyllä ne kuuluvat. Jos niin haluat.

Kirsti

Oho, ne alkavat jo huomenna, Helsingin kirjamessut.

Grafomaanikoista lavalla ovat tänä vuonna Mila Teräs ja Kirsti Kuronen.

MILA

Pe 27.10. klo 11-11.30 Tarina-lava

Kirjailija Mila Teräs ja kuvittaja Karoliina Pertamo: Kettu ja värit (Karisto).

Pe 27.10. klo 13.30-14 Mika Waltari -lava

Mila Teräs: Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä (Karisto). Haastattelijana Anna Kortelainen.

Su 29.10. klo 16-16.30 Takauma-lava

Taiteilijaromaanit – kuinka todellisesta ihmisestä kirjoitetaan? Ellen Thesleffistä romaanin kirjoittanut Kati Tervo, Helene Schjerfbeckistä kirjoittanut Mila Teräs ja Albert Edelfeltistä kirjoittanut Venla Hiidensalo keskustelevat. Järj. Suomen Kirjailijaliitto.

 

KIRSTI

La 28.10. klo 16-16.30 KirjaKallio-lava

Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto). Haastattelijoina Kallion lukiolaiset.

*

Tulkaahan kuulolle ja juttelemaan!

Grafomanian Mila tuoreen kuvakirjansa Kettu ja värit kanssa Kariston osastolla. Taustalla kirjan herkullisen kuvituksen taiteillut Karoliina Pertamo vihreässä kaulahuivissaan.

*

 

Raili kertoi Kallas-lavalla historiallisesta romaanistaan Hilja – Yksi maailman ensimmäisistä. Teos valottaa kiinnostavasti mm. naisen aseman kehitystä Suomessa. Haastattelijana Robustoksen Heikki Savola.

*

Meikätyttö ja Pönttö Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla. Ysiluokkalaisten Siirin ja Lotan huomiot kirjasta olivat oivaltavia. Kiitos hyvistä kysymyksistä ja koskettavasta keskustelutuokiosta! Kuva: Hannu Peltonen.

Ansu Kivekäs ja hurmaava Totoro-viuhka!

*

”Montako kirjaa olet kirjoittanut?” Lukukeskuksen järjestämässä ohjelmassa Tuula Kallioniemi vastaili tyttöjen kiperiin kysymyksiin. ”Noin sata, veikkaan”, Tuula arveli ja lupasi selvittää asian.

*

Leena Lehtolainen innostui muistelemaan, miltä tuntuu, kun kaulalla luikertelee boa. Käärme liittyy Leenan uusimpaan romaaniin Viattomuuden loppu.

*

Suomen Nuorisokirjailijoitten osastolla pääsi kurkistamaan kollegojen sielunmaisemiin. Meriä, järviä, metsiä, tuntureita… Luonto virittää.

*

Anne Leinonen, Juha-Pekka Koskinen, Venla Hiidensalo ja Rosa Liksom keskustelivat railakkaasti kustanusalan murroksesta 120-vuotiaan Suomen Kirjailijaliiton järjestämässä ohjelmassa. Tätä lisää, kiitos!

*

Lopuksi haluan nostaa maljan juuri korviini kantautuneelle iloiselle uutiselle: Suomen Kirjailijaliiton jakama Tirlittan-palkinto on myönnetty kirjailija Esko-Pekka Tiitisille! Tuhannesti onnea tinkimättömälle, ihanalle Esko-Pekalle, joka ymmärtää, että aikuisen täytyy nousta lapsen tasolle.

 

Raportoi

Kirsti

Kolmipäiväiset Turun kirjamessut alkavat perjantaina. Viimeistään nyt grafomaanikotkin astuvat ulos kesästä ja jalkautuvat tapaamaan lukijoita.

Täällä heidät tapaa:

RAILI MIKKANEN

La 7.10. Kallas klo 14.20-14.40

Raili Mikkanen: Hilja – Yksi maailman ensimmäisistä (Robustos). Romaani Hilja Pärssisestä, joka oli ensimmäisen eduskunnan ensimmäisiä naiskansanedustajia. Haastattelija: Jouni Lehtinen.

La 7.10. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osasto A/17  klo 15.45

Tutkivia ääniä 

Liisa Lauerma ja Raili Mikkanen.

*

MILA TERÄS
La 7.10. Auditorio klo 14.30-15.30
Eläimellistä menoa lastenkirjoissa kirjailijan ja kuvittajan yhteistyönä
Kirjailija-kuvittaja Lena Frölander-Ulf ja kuvakirjatyöparit Nelli Hietala & Sari Airola ja Mila Teräs & Karoliina Pertamo kertovat tekstin ja kuvien syntymisestä yhteistyönä. Entä miksi kaikkien tekijöiden uusimmista teoksista löytyy eläimiä? Millaisia asioita maailmastamme voi kertoa eläinten kautta? Juontajana Taija Tuominen.
La 7.10. Lasten alue klo 16.00-16.30
Kettu ja värit
Pieni Kettu päättää ryhtyä taivaanrannan maalariksi. Se tahtoo löytää työtään varten maailman kauneimman värin. Olisiko se ruohonvihreä, lumenvalkoinen vai merensininen? Mila Teräs ja Karoliina Pertamo kertovat kuvakirjasta ja väreistä.
Su 8.10. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osasto A/17 klo 13.00-13.40
Ihmeen tuntu – moniäänisyyskeskustelu
Maria Kuutti, Mila Teräs, Roope Lipasti ja Elina Pitkäkangas. Juontaja: Netta Walldeń.
Su 8.10. Agricola klo 14.20-15.00
Naiset historian rajoissa
Vaietut ja vaiennetut – rajoja ja rakkautta naisille ennen ja nyt. Katja Kallio: Yön kantaja ja Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (Kustannusosakeyhtiö Otava), Mila Teräs: Jäljet (Karisto Oy). Haastattelija: Anna Kortelainen.
Su 8.10. Tekstiretriitti klo 15.45-16.00
Mila Teräs: Jäljet (Karisto)
*
KIRSTI KURONEN
Pe 6.10. Fiore klo 11.20-12.00
Missä menet, realistinen nuortenkirja?
Kirjailijat Jukka-Pekka Palviainen, Kirsti Kuronen, Kalle Veirto ja Leena Valmu keskustelevat siitä, millä tavoin realistinen nuortenkirja puhuttelee lukijoitaan nykyään. Riittääkö todellisuus tarinan aineksiksi? Millaisin silmin kirjailijat itse katselevat reaalimaailmaa ympärillään? Haastattelijana Taija Tuominen.
Pe 6.10. Turun seudun äidinkielen opettajien osasto klo 12.45-13.00
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto). Koululaiset haastattelevat.
Pe 6.10. Tekstiretriitti klo 15.30-15.45
Kirsti Kuronen: Pönttö (Karisto)
La 7.10. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n osasto A/17 klo 10.25-10.45
Runoääniä
Kirsti Kuronen
*
Tulkaapa nykäisemään hihasta, jos osutte kulmille. Kohtaamisiin!

Vielä ehdit osallistua runoyhdistys Nihil Interitin järjestämään kirjoituskilpailuun. Kilpailuun voivat osallistua kaikki kahdeksasluokkalaiset, myös keväällä kahdeksannella olleet. Kilpailuaika päättyy 10. lokakuuta. Ideana on kirjoittaa runo Suomesta. Aiheeksi voi valita joko Suomi nyt tai Suomi tulevaisuudessa. Osallistua voi joko yksin, parin kanssa tai ryhmänä. Tarkemmat säännöt löydät täältä.

Kilpailu on osa RUNOUTTA!-hanketta ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Voittajat valitsee raati, johon kuuluvat äidinkielenopettaja Suvi Kaipainen sekä runoilijat Janette Hannukainen, Mirkka Mattheiszen ja Juha Rautio. Palkintoina jaetaan kolmelle parhaan runon kirjoittajalle kirjakaupan lahjakortteja.

Näin Janette Hannukainen kutsuu kilpailuun You Tubessa:

 

Suomen Nuorisokirjailijat teki jälleen jäsenmatkan, tänä syksynä valloituksen kohteeksi valikoitui Oslo. Heti ensimmäisenä iltana pääsimme sikäläisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden vieraaksi.

Kirjailijatalo sijaitsee Rådhusgatalla ja on Oslon vanhimpia rakennuksia, vuodelta 1620. Rakennus on aiemmin toiminut muun  muassa kaupungintalona, vankilana ja poliisiasemana. Nyt viehättävässä talossa majailevat Norjan kaikki valtakunnalliset kirjailijayhdistykset.

Pulinaa piisasi ja ajatukset lentelivät kollegoiden kesken. Norske Barne- og Ungdomsbokforfattere -yhdistyksessä on noin 350 jäsentä. Vireä yhdistys täyttää 70 vuotta tässä kuussa. Onnea!

Norjalaiskirjailijoiden tuotantoa oli mukavasti esillä illan aikana. Tässä Bjørn Ouslandin (yläkuvassa vasemmalla) kirjoittamia ja kuvittamia teoksia. Hän on perehtynyt paitsi tutkimusmatkailijoihin myös noitiin, jotka kokkaavat keittoa pikkulapsista. Eikä siinä vielä kaikki: Bjørn paljasti piirtäneensä 80-luvulla Myrkky-lehteen juomaveikoista kertovaa sarjakuvaa Kokonainen ja puolikas.

 

Lisää Suomi-kytköksiä: kääntäjä Tor Tveite luki meille näytteitä norjalaisesta kaunokirjallisuudesta, suomeksi! Ja miten hienosti luki, äänsi miltei kauniimmin kuin natiivi. Tor on opiskellut Helsingin yliopistossa ja kääntänyt norjaksi muun muassa Timo Parvelan ja Kari Hotakaisen kirjoja.

Sitten aikamatkalle 1900-luvun alkuun: Henrik Ibesenin museoon. Museon yläkerrasta löytyy entisöity 300 neliön lukaali, jossa Ibsen asui elämänsä viimeiset 11 vuotta vaimonsa kanssa. Kirjailijan työhuoneesta aukeaa suora näkymä kuninkaanlinnaan, ja olan takana väijyy arkkivihollinen August Strindberg. Kenenköhän kuvan sitä itse ripustaisi seinälle piiskaamaan vauhtia työhön?

Vigelandin patsaspuisto veti sanattomaksi. 320 hehtaarin alueella yli 200 veistosryhmää, yhteensä 758 alastonta hahmoa. Kaikenikäisiä, -kokoisia, -näköisiä, koko elomme kaari.

Välihuomio: muista teroittaa kynä!

Oslossa on monta upeaa satama-aluetta. Tässä ollaan Bygdøyn niemellä. Kun tarkasti tihrustat, maston vasemmalla puolella siintää Holmenkollen.

Tässä hieman edellistä vanhempi alus, Kon-Tiki, jolla Thor Heyerdahl purjehti miehistöineen Tyynellämerellä 1940-luvulla. Yllätys oli balsalautan suuri koko, kirjan perusteella olin kuvitellut sen pienemmäksi. Kon-Tiki-museon kellarissa on esillä myös lukuisia mielikuvitusta kutittavia patsaita, joita Heyerdahl löysi kaivauksissaan Pääsiäissaarten luolista.

Ja tässä alusten alus. 800-luvun alussa rakennettu viikinkilaiva Oseberg löydettiin Oslonvuonon rannalta 1904. Viikinkilaivamuseossa on esillä Osebergin lisäksi kaksi muutakin laivaa ja niistä löytyneitä esineitä.

Huh, mikä arkkitehtuurin helmi! Oslon oopperatalon kaltevilla kattotasanteilla voisi seikkailla kevyesti päivän. Lasiseinäinen rakennus jatkuu suoraan mereen, ilman kaiteita tai muita esteitä. Onkohan talvella liukasta? Täällä komistus kokokuvassa.

Huuto kiinnosti monia. Nasjonalgallerietissa on kokonainen huoneellinen Edvard Munchin töitä. Suosikkini on Madonna.

Eloisa Grünerløkkan alue veti puoleensa. Tämä värikäs katu on Brenneriveien. Tarjolla katutaidetta, rokkiklubeja, kirppareita, taidepajoja, hippitunnelmaa…

 

Kerrostalon korkuisen työn nimi on Crocodile, taiteilijan nimi Phelm.

 

Olipa virittävä matka. Kaunis kiitos antoisalle matkaseuralle, teille ihanat kollegat ja avecit. Ja bonuskiitos tietenkin matkanjohtaja Tuija Lehtiselle ja tyttärelleen Jadelle. Nyt ei voi kuin todeta:

 

Terveisin,

Kirsti

Uusimmat kommentit

milateras artikkeliin Paljon onnea Elina Rouhiaisell…
milateras artikkeliin Miten ei sanotaan?
Leena artikkeliin Miten ei sanotaan?
Magdalena Hai artikkeliin Miten ei sanotaan?
Raili Mikkanen artikkeliin Miten ei sanotaan?

Arkistot