Olin eilen Jyväskylän kirjamessuilla. Kokemus oli edellisvuotta positiivisempi, sillä nyt kaikki esiintymislavat olivat riittävän kaukana toisistaan, eikä mitään päällepuhumista ollut. Oma aikani meni tuttuja nähdessä. Tampereen kliiniseen messutunnelmaan verrattuna Jyväskylässä oli väriä, koska pienet toimijat, eli yhdistykset ja pienkustantamot, olivat paikalla. Tampereellahan oli varjomessut keskustassa, kun itse messuilla oli lähinnä vain kirjakauppiaita ja kustantamoja.

Seisoin Jyväskylän Science Fiction Seuran 42:n pöydän luona, kun siihen tuli tuotteisiin tutustumaan toimittaja, jolle mainostettiin Usvaa, ja samalla minutkin esiteltiin lehden päätoimittajana. Toimittaja kaivoi kassistaan saman tien Valkeita lankoja ja pyysi nimikirjoitusta. Kiitos, taas todiste siitä, että kirja elää puolitoista vuottakin ilmestymisensä jälkeen! Hän kertoi löytäneensä kirjan antikvariaatista, kirjakaupoissa ei kuulemma enää ole vastaan tullut. Teos ei tietääkseni ole myyty loppuun, eikä toista painosta tulossa. Aiheesta on paljon eri blogeissa kirjoitettukin: kirjat eivät ole kirjakaupoissa esillä, tai jos ovat, niin siellä on vain se yksi kappale jonnekin hyllyn pohjalle survottuna. Kun se myydään hyllystä, on joko osatava kysyä ja tilata tai sitten katsottava verkkokauppojen antia. Valkeita lankoja näyttää edelleen löytyvän verkkokirjakaupoista.

Itse olen sellainen kirjanostaja, että harvoin tilaan yhtään mitään mistään, vaan tykkään hiplata, näpelöidä ja sitten punnitusti ostaa teoksen. Olen viimeisen vuoden aikana käynyt kerran kysymässä kirjakaupasta kirjaa, se oli teos, jonka olin jo poikkeuksellisesti etukäteen valkannut haluamakseni. Se, joka ei ole silmissä, on poissa mielestä hyvin nopeasti. Siksi olisi tiedettävä, mitä haluaa ja mitä etsii, koska kirjakaupoista ei silmäilemällä löydä kuin kaikkein uusinta, julkisinta ja ostetuinta.

Mainokset