You are currently browsing the monthly archive for huhtikuu 2009.

Tänä aamuna minut yllätti porilaisen Sarpin leipomon Reino täysjyväruisleipä. Pakkauksessa luki:
”Ryhtiä ruispalassa
Reinojen Suomi on kokemusten, läheisyyden ja ajatusten maailma, jossa annetaan sanomatonta arvoa ihmisenä olemiselle.
Runsaskuituinen/Fiberrik”
Vautsi. Siis ruissämpylää puremalla kaikki tämä.
Onko jokin arjen runo tai aforismi koskettanut sinua?

Mainokset

Lehdissä on uutisoitu viikonloppuna Juice Leskisen kirjallisesta jäämistöstä, joka on myytävänä.

Aamulehden nettisivuille oli listattu taiteilijan 2300 teosta sisältävä kotikirjasto. Oli mielenkiintoista lueskella, millaisia kirjoja Leskisellä oli ollut hyllyssään.

Mikä johtaakin kysymykseen: Mikä on sinun kirjahyllysi helmi ja miksi?

Jos joutuisit tulipalon takia valitsemaan viisi tärkeintä kirjaa, mitkä ne olisivat?

Katselen pääsiäissunnuntaina ikkunasta ulos. Aurinko paistaa, harakat puuhaavat jotain hyvin keväistä ja orapihlaja-aidoista kuuluu sirkutus. Varpuset ovat palanneet.
Luonto on inspiroiva, entä taide? Mikä taiteenlaji tuntuu teistä läheiseltä ja antaa virikkeitä kirjoittamiselle?
Minulle kuvataide on loputon löytöjen ja innostuksen viidakko, etenkin vanha öljyvärimaalaus. Hollantilaiset ovat oikein rakkaita: isä ja poika Bruegel, Rembrandt van Rijn, van Dyck, van Gogh. Pidän niistä ehkä sen vuoksi, että maalauksissa on tarinoita ja draamaa. Ulkomaanmatkoilla kahlaan taidemuseoita hurmiotilassa.
Sen sijaan musiikki ei ole minulle ollenkaan läheistä. Pidän oopperoista ja konserteista, mutta en ollenkaan pysty kuuntelemaan musiikkia työskennellessäni. Keskittyminen hajoaa heti, rupean kuuntelemaan enkä kirjoita. Jotkut kuulemma kuuntelevat musiikkia kirjoittaessaan. Hm? Miten se vaikuttaa, kertokaa!
Teatteri on tietenkin rakasta myös, mutta koska kirjoitan teatterillekin, en pidä sitä sisartaiteena.
Elokuvia katson, mutta harvoin innoitun niistä samalla tavalla kuin maalaustaiteesta.

”Kirjoittamiseen liittyy miltei poikkeuksetta runsaasti ambivalenssia. Haluan kirjoittaa, mutta kuitenkaan en kirjoita. Päätän kirjoittaa, mutta löydänkin itseni jostain aivan muusta puuhasta, paossa kirjoittamisesta”, kirjoittaa Claes Andersson hienossa Luova mieli -kirjassaan.

Eilen kirjoituskurssilla listasimme kaikkia niitä tekosyitä, jotka estävät meitä kirjoittamasta. Ja jep jep. Kyllä ammattilainen kirjoittaa joka tapauksessa, mutta uskonpa, että kirjoittamisen vältteleminen on meille kaikille tuttu ilmiö.

Tässä muutamia tekosyitä:

* Olen patalaiska.

* Poikaystäväni häiritsee minua, en pysty keskittymään.

* Pitää pestä pyykkiä.

* Haahuilen päämäärättömästi blogeissa.

* Haluan aakkostaa kirjahyllyn.

* Kirjoittaminen pelottaa. Fiktiivisessä maailmassa seikkaileminen on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta.

* On liian hyvä ilma. Menen mieluummin lenkille.

* Kurja sää. Masentaa.

* Ei huvita.

* Kirjoja ilmestyy joka tapauksessa liikaa. Maapallo pyörii, vaikken kirjoittaisi tänään(kään).

Jatka listaa!

Uusimmat kommentit

kirsti k artikkeliin ”Pönttö” kisaa Top…
Nimetön artikkeliin ”Pönttö” kisaa Top…
kirsti k artikkeliin ”Pönttö” kisaa Top…
Raili artikkeliin ”Pönttö” kisaa Top…
annelitre artikkeliin ”Pönttö” kisaa Top…

Arkistot