Tyttösankareista epäsankareita?

Viime viikonlopun Finncon Tampereella oli hieno tapahtuma – ja ilmainen! Paneeleja, upeita luentoja, kirjatiskejä ja paljon kävijöitä. Olipa hyvä, että tuli käydyksi. Sitä paitsi aina on ilahduttavaa nähdä tuttuja, kuten ruskettunutta Kirsti Koota, jonka kanssa ehdimme vaihtaa kuulumisiakin, kirjoittajaparia Anne Leinonen – Eija Lappalainen vauvoineen, kirjavinkkari Markku-setää ynnä muita. Johanna Sinisalon luennolle taustatyön tärkeydestä taputin äänettömästi: juuri niin, niin totta. Jumaluus kuin myös uskottavuus on yksityiskohdissa. Sopimus lukijan kanssa särkyy, kun tekstiin ilmestyy epäloogisuus tai väärä yksityiskohta.

Osallistuin J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kanssa Anne Leinosen vetämään paneeliin fantasiakirjallisuuden romantiikasta ja naishahmoista. Opin mm. termin ”steampunk”, joka tarkoittaa vaihtoehtohistoriaa, jatkumoa viktoriaaniselle höyrykoneiden ajalle. Jäin pohtimaan tyttösankareita, koska tytöistä nyt oli puhe. Esitettiin nimittäin yleisökysymys suunnilleen näin:
– Tarinat ovat usein nuorten tyttöjen kehitystarinoita. Alussa päähenkilö saattaa olla ajattelematon, itsekäs tai vastuuntunnoton, mutta tarinan kuluessa hän kehittyy. Kehittyykö hän täydelliseksi? Tuleeko päähenkilöstä virheettömän hyvä?

Täydellisyys on ikävää ja epädynaamista tai ainakin se on suunnattoman ärsyttävää. Magdalena kertoi, ettei hänen päähenkilönsä ole kehittymässä suinkaan hyväksi ihmiseksi. Minä puolestani arvelin, että kehittyessään henkilö kehittää samalla itselleen uusia heikkouksia tai sokeita pisteitä. Vaikkapa vastuuntuntoisuuteen kehittyessään ihmisestä voi tulla omahyväinen tai vallanhaluinen. J.S. taas lausui ääneen tärkeän pointin: täydellisen hyvä henkilö on tylsä, mutta ärsyttävä henkilö voi olla niin ärsyttävä, että lukija heittää kirjan käsistään.

Magdalena Hain pieni paljastus tulevasta trilogiastaan jäi askarruttamaan minua. Onko kielteiseen suuntaan tapahtuva kehityskulku seuraava trendi? Ainakin se on jotain, mitä on vähemmän kirjoitettu. Ajatus oli valtavan kiehtova: huonoksi ihmiseksi kehittyvä päähenkilö! Heti halutti kirjoittaa sellainen. Mutta miten pitää lukija tarinan matkassa, jos päähenkilö muuttuu epämiellyttäväksi? Mitä tapahtuu samaistumiselle? Onnistuuko nuortenkirjallisuudessa? Käyvätkö kriitikot kimppuun nuorten sielujen turmelemisesta, jos nuortenkirjan päähenkilö kehittyy, ei hyväksi vaan pahaksi ihmiseksi?

Ajatukseni ovat tässä yhtä raakoja kuin sateisen heinäkuun hedelmät, mutta ehkä joku kommentoi kypsemmin.

Intiaanikesää toivoen ja toivotellen Anneli

Siri Kolun Me Rosvolat palkittu Hollannissa

Siri Kolun Me Rosvolat eli hollanniksi Ik en de Rovers (kääntänyt Annemarie Raas) on saanut Zilveren Griffel -palkinnon ikäkategoriassa 6-9 vuotta. Se on paras palkinto, jonka käännetty lastenkirja voi saada Hollanissa. Muut palkitut teokset ovat hollantilaisia ja ne ovat ehdolla siten myös Gouden Griffel -palkinnon saajiksi. Palkintoa on jaettu vuodesta 1971 saakka.

Tässä linkki palkintotiedotteeseen (hollanniksi): http://web.cpnb.nl/cpnb/actueelbericht.vm?ab=321

Tässä tietoa palkinnosta ja palkinnonsaajat vuosittain (hollanniksi): http://nl.wikipedia.org/wiki/Zilveren_Griffel

(’Griffel’ on muuten suomeksi ’rihveli’ eli kivikynä, jolla aikoinaan kirjoitettiin tai piirrettiin kivitauluun.)

Grafomania onnittelee Siriä ja Rosvoloita lämpimästi! Muistakaa myös, että kolmas Rosvolat, Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku, on juuri ilmestynyt.

Kesän kirjat

Ennen kesää haaveilen aina, mitä kaikkea luenkaan, ”kun kerrankin on aikaa”. Aika loppuu aina kesken. Aina. Koskaan en saa luettua kaikkea haaveilemaani, mutta toisaalta haavekirjojen sekaan kiilaa aina yllätysnimiä, joita en ole tullut etukäteen ajatelleeksi.

Alkukesällä luin Herman Kochin Illallisen, joka oli lukulistallani sekä työ- että nautintomielessä. En uskalla sanoa kirjasta juuri mitään, sillä se perustuu niin vahvasti yllätyksiin ja koukuttaviin juonenkäänteisiin. Sanonkin siis vain sen, että ihailin kirjailijan kykyä rakentaa jännite. Jokaisen luvun lopussa teki mieli lukea heti perään seuraava luku.

Sain lukea myös erään syksyllä ilmestyvän nuortenromaanin käsikirjoituksen, ja olin todella vaikuttunut. Lukijoita odottaa kirjan parissa hieno matka. (Ei, kyseessä ei ollut oma kirjani.)

Kesän lukulistallani on odottamassa oikein perinteistä lomakirjallisuutta: romanttista viihdettä ja jännitystä. Ensimmäistä edustaa Sinä päivänä -teoksellaan maailmanmaineeseen nousseen David Nichollsin nyt suomennettu esikoisromaani Kaikki peliin. Oletan saavani Nichollsin kirjalta nasevaa ja hauskaa dialogia, suloisenkipeitä tunteita ja käänteitä, joissa aivan kaikille ei käy hyvin. Ei siis mitään kaikkein sokerisinta rakkaushöttöä, vaan pikemminkin paikoin kirpeää sitruunajäätelöä.

Jännityksestä vastaa Nesbø. Harry Hole -sarjasta minulta on lukematta vielä ensimmäinen osa eli Lepakkomies. Tartun kirjaan innokkaana mutta haikeana. Sen jälkeen minulla ei ole lukematta yhtään suomennettua Nesbøä! Onneksi kirjailija on luvannut, että vielä ainakin 10. Harry Hole -kirja on tulossa. Olen myös huomannut, että pari sarjan osaa on sellaisia, että olen unohtanut niistä jo suurimman osan. Voin siis lukea ne uudestaan.

Aivan kuten voin lukea uudestaan tämän kesän suurimman kirjaprojektini eli Maria Gripen neliosaisen Varjo-sarjan. Rakastin sarjaa lapsena ja jännitin hieman, miltä kirjat tuntuisivat nyt vuosien jälkeen. Olisiko taika kadonnut? Huoleni oli turha. Olen nyt ehtinyt lukea jo kaksi ensimmäistä osaa ja lumous on yhä tallella. Varjo-sarja ei tunnu lainkaan vanhentuneelta, vaan on vieläkin psykologisesti tarkkanäköinen ja jännittävä. Siinä on kaikkea, mitä kesän eskapismikirjalta voi toivoa: salaisia sisaruksia, valeidentiteettejä, linnoja, salakäytäviä, synkkiä kohtaloita, elämää suurempaa ystävyyttä ja salaisuuksia. Kertomus jatkuu -blogin Reeta Karoliina on kirjoittanut sarjasta seikkaperäisesti: http://kertomusjatkuu.com/blog/3241310/varjot/. Suosittelen lämpimästi, jos sarja on jollekulle vielä tuntematon tuttavuus. Myös saman kirjailijan Pörriäinen lentää hämärissä on mainio, kiehtovasti erilainen dekkari.

Yksi anekdootti vielä Varjo-sarjaan liittyen: Kun kävin etsimässä sitä Tampereen pääkirjastosta, se oli varastossa. Pyysin virkailijaa hakemaan kirjat, joiden nimet olin kirjoittanut lapulle. Hän katsoi minua yllättyneenä ja kertoi noutaneensa juuri samana päivänä samat kirjat varastosta eräälle toiselle asiakkaalle! Eikä hän ollut kuulemma koskaan aiemmin hakenut varastosta Varjo-sarjaa. Joku muukin oli siis saanut innostuksen täsmälleen samaan aikaan. Kuka tunnustaa?

Entä onko teillä kesän lukukirjat jo listattuina?