You are currently browsing the monthly archive for lokakuu 2009.

Mikä yhdistää minua ja Anneli Kantoa?

Monikin asia, mutta päällimmäisenä nyt se, ettemme pidä marraskuusta.

Koko ajatuskin – phyi!

Tänä vuonnapa keksimmekin konstin, jonka avulla emme edes huomaa ankean kuukauden olemassaoloa:

Aiomme nanowrimoilla eli osallistua kansalliseen romaaninkirjoituskuukauteen!

Anneli kirjoittaa kolmannen osan ihanalle Futistyttö-sarjalleen (jonka kursailematon fani olen), minä taas kirjoitan romaania, joka kulkee työnimellä MKK eli tuttavallisesti murheenkryynikäsis. Tiedän jo nyt, että on päiviä, jolloin kadun hullua päähänpistoamme, mutta samalla odotan jo nyt sunnuntaita kutkutuksella…

Yksin en tähän pystyisi. Luotan Annelin tukeen ja kannustukseen.

Kirjoittelemme romaanien etenemisestä tänne Grafomaniaan vuoroviikoin. Minä rustailen mietteitäni myös omilla sivuillani.

No niin! Kirjojen kansista äänestettiin Helsingin messuillakin. Ykköset ovat tismalleen samat kuin Turussa, mutta kolmikoissa on vaihtelua. Turussa ja Helsingissä oli esillä myös eri kirjoja. Plussaääniä annettiin nyt yhteensä 774 ja miinuksia 673.

Kauneimmat kannet:

1.  Raili Mikkanen, Tiina Holmberg: Majakat, ohoi!  (153 ääntä)

2.  Anu Holopainen: Yölaakso (96)

3.  Markku Kaskela: Olen Matias, lammaskoira (56)

Kehnoimmat kannet:

1. Salla Simukka: Meno-paluu (87 ääntä)

2. Antti Halme: Metalliveljet (73)

3. Karo Hämäläinen & Salla Simukka: Luokkakuva (66)

 

Ääntenlaskijamme eriytti tällä kertaa nuorten ja aikuisten antamat äänet. Jos kilpailussa otettaisiin huomioon ainoastaan nuorten antamat äänet, kauneimmat kannet olisivatkin seuraavat!

1. Anu Holopainen: Yölaakso (58 ääntä)

2. Salla Simukka: Meno-paluu (32)

3. Hämäläinen & Simukka: Luokkakuva (25)

 

Perusteluja kauneimmalle ja kehnoimmalle:

Majakat, ohoi!

”Siinä on yksinkertainen, mutta mukaansatempaava kansi”

”Hieno sommitelma hylkeenkuonon ja lokin sekä majakan kanssa”

”Hyvin piirretty, kiinnostava kansi”

”Ihana kansi, selkeä”

Meno-paluu

”Siinä on pelkkää tekstiä”

”Tekstistä ei saa selvää, ja kirjan kansi on liian yksinkertainen”

”Hieman tylsä, mitäänsanomaton”

”Silmiin sattuu kun katsoo”

Plussana:

”Kivan räikeä, ei tylsä”

”Värikäs, hyvä printti”

Kun kirjailijasta tulee kirjailija, hän usein olettaa että kirjailijan työhön liittyy seuraava etu: saa olla paljon hiljaa itsekseen, koska kirjoittamisen ideanahan on kirjoittaa eikä puhua. Ainakaan ei tarvitse esiintyä.

Tämä oletus revitään haikeaksi silpuksi nopeasti. Ennen kuin kirjailija huomaakaan, löytää hän itsensä messuilta, markkinointikiertueilta ja ties mistä puhujapöntöistä. Jos hän on nuortenkirjailija, niin hän tulee todennäköisesti tekemään kouluvierailuja eli “kirjaesittelyitä”, kuten koululaiset tapaavat sanoa. Niistä on kirjoitettu Grafomaniassa monta kertaa ja aina positiiviseen sävyyn. Jos kerran pitää puhua, niin mieluiten koululaisille.

Palasin juuri kokonaiselta koulukiertueelta, jossa käytiin kaikissa Haapaveden alakouluissa ja yläkoulussa. Kiertueeseen osallistui kuusi Suomen Nuorisokirjailijat ry:n edustajaa. Tällaisella rundilla esiinnytään pareittain. Jokaisen parin tuottama kemiallinen reaktio on erilainen, mikä tuo esiintymiseen ihan omanlaisensa vireen. Haluankin nyt esitellä kiertuekumppanini nimenomaan esiintyjinä.

Elisabet Aho on rauhallinen ja lämmin puhuja. Hän ei tönäise esiintyjätoveria alas kateederilta, vaan täyttää paikkansa asiallisesti ja pätevästi. Kirsti Kuronen esiintyy avoinna ja luottavaisena. Jos yleisö ei näytä lämpenevän (yläkouluissa sellaista joskus sattuu), niin Kirsti ei anna sen sotkea kuviotaan, vaan painaa eteenpäin kuin myönteinen siili varvikossa. Jukka Laajarinteellä on aina taskun pohjalla yllätyksiä tai merkillisiä ajatuksia, joilla kuulijoitten mielenkiinto herää kuin itsestään ja seuraa nöyrästi Jukan talutusnuorassa niin pitkään, kuin hän sattuu haluamaan. Päivi Lukkarila puhuu teräviä ja hauskoja. Hän elehtii epäsuomalaisen vilkkaasti – jos pyydätte Päivin kirjailijavieraaksi, saatte samalla myös kuvaelmia monista jännittävistä aiheista. Tuula Sandström on kirjaesittelijänä konkari, muttei suinkaan rutiinien vanki. Kokemus näkyy esim. siinä, että Tuula osaa arvioida yleisön laadun ja vireystilan salamannopeasti ja kykenee sitten toimimaan sen mukaan.

Voisin listata vielä paljon lisää oivallisia esiintyjiä sen perusteella, mitä olen viime vuosina päässyt näkemään ja kuulemaan. Nuortenkirjailjat näyttävät harvoin olevan itsekseen mutisevia mörököllejä. (Toisaalta olen sitä mieltä, että kirjailijalla, kuten tetysti kaikilla muillakin, on myös oikeus olla itsekseen mutiseva mörökölli toisinaan tai vaikka aina. Perustehtävähän on kuitenkin kirjoittaminen eikä stand up -komiikka.)

Vielä yksi asia on pakko mainita. Usemmiten kouluvierailut järjestää kirjasto. Se on kirjailijan kannalta hyvin tärkeä asia, sillä kirjastoväki hallitsee sekä henkiset että käytännölliset asiat. Kirjastontädit saavat kirjailijan tuntemaan itsensä tärkeäksi ja ihmeelliseksi. Lisäksi he huolehtivat itseään säästämättä siitä, että kirjailja siirtyy etapista toiseen, tulee ruokituksi ja majoittuu miellyttävästi. Terveisiä siis – tällä kertaa – Sari Seitajärvelle Haapaveden kirjastoon!

majakat

Raili Mikkasen ja Tiina Holmbergin teos Majakat, ohoi! on voittanut ylivoimaisesti Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Kaunein kirjankansi -äänestyksen Turun kirjamessuilla. Mikkasen voittoputki jatkuu, sillä viime vuonna hänen teoksensa Pähkinäpuinen lipas voitti saman äänestyksen.

Turun kirjamessuilla äänestettiin tällä kertaa sekä houkuttelevinta että kehnointa kirjan kantta. Houkuttelevinta kantta äänesti 502 messuvierasta, kehnoimmat kannet saivat 463 ääntä.

Täytyy kyllä sanoa, ettei miinusäänien laskeminen ollut yhtään mukavaa! 😦 Äänestyksen tarkoitus on viestiä kustantajille, millaiset kannet ihmisiä puhuttelevat.

Houkuttelevimmat kannet:
1. Raili Mikkanen: Majakat, ohoi! (Schildts) 109 ääntä
2. Seita Parkkola: Usva (WSOY) 59 ääntä
3. Maria Vuorio: Kiitollinen sammakko (Tammi) 35 ääntä

Kehnoimmat kannet:
1. Salla Simukka: Meno-paluu (WSOY) 94 ääntä
2. Päivi Lukkarila: Talliterapiaa (Karisto) 58 ääntä
3. Antti Halme: Metalliveljet (Otava) 55 ääntä

menopaluu

Perusteluja kategorioiden ykkösille:

Majakat, ohoi!:
”Satumainen ja jännittävän herkkä!”
”Selkeä ja kuvaa oletettua aihetta.”
”Esteettisesti miellyttävä.”
”Siinä on jotain mystistä.”
”Kansi on upeasti piirretty ja täynnä tunnelmaa.”

Meno-paluu:
”Ei kuvia, yksitoikkoinen värimaailma.”
”Ärsyttävä värisekamelska.”
”Otsikko on tylsä!”
”Mitäänsanomaton.”
”Ei kerro mitään kirjan sisällöstä.”

Jos joku haluaa lisätietoja kirjansa kohtalosta tai perusteluista, paiskaa meilillä: terhi.rannela(at)gmail.com

kukkis

Grafomanian Sari Peltoniemi on saanut korkeatasoiselle lasten tai nuorten sarjakirjalle joka toinen vuosi myönnettävän Anni Polva -palkinnon teoksestaan Soita minulle, Kukka Kaalinen.

Koreittain, lapioittain ja sylittäin onnea!

Uusimmat kommentit

milateras artikkeliin Kirjan kuiskaus kantaa ka…
kirsti k artikkeliin Kirjan kuiskaus kantaa ka…
milateras artikkeliin The Crossover kosketti
Johanna Hoo artikkeliin Laivakello kilahti Johannalle!
kirsti k artikkeliin Lempeä rauha

Arkistot