You are currently browsing the monthly archive for maaliskuu 2012.

Otavan Kirjasäätiö on myöntänyt Kaarina Helakisa -palkinnon kirjailija, grafomaanikko Siri Kolulle. Kolu tunnetaan paitsi Grafomaniasta myös hulvattomista Me Rosvolat -romaaneista, joista ensimmäinen palkittiin Finlandia Juniorilla vuonna 2010.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Kaarina Helakisa -palkinto on jaettu vuodesta 1999, ja se on 15 000 euroa. Palkintoperusteissa sanotaan, että ”Kolun mielikuvitusmaailman seikkailullisuus, vauhti ja vapaus vetoaa lukijaan erilaisuudellaan, mutta on silti monin sitein kiinni suomalaisessa nykytodellisuudessa ja lasten elämässä”.

Onnea, onnea!

Mainokset

En malta olla postaamatta syyskuussa ilmestyvän Toisaalla-kirjan kantta, joka jatkaa samaa vedenalaista teemaa kuin Jäljellä-kirjan kansi. Tunnelma kansissa on varsin erilainen: toisessa synkkä ja toisessa valoisa. Millaisia ajatuksia teille herää kansiparista?

Olin viime viikolla viikon verran kiertämässä Pyhäjokilaakson paikkoja. Viikon ohjelmaan kuului kaksi kirjoittajapiiritapaamista ja 14 kouluesiintymistä Oulaisissa, Merijärvellä ja Pyhäjoella. En ole koskaan aiemmin tehnyt noin pitkää, yhtäjaksoista kirjailijakiertuetta, joten etukäteen vähän jännitin, miten mahdan jaksaa. Ja missä vaiheessa omat jutut alkavat puuduttaa?

Ehkä eniten kiertueella yllätti se, miten hyvin jaksoin maanantaina ensimmäisestä esityksestä perjantain viimeiseen saakka. Jokainen esiintymistilanne oli kuitenkin uusi kohtaaminen, uudet ihmiset, uusi mahdollisuus jakaa kuulijoiden kanssa oma innostuksensa. Eivätkä ne omat jututkaan alkaneet pahasti tympiä, sillä mikäs minulla oli lempiaiheestani puhuessani.

Viikon aikana ehdin tavata lapsia ja nuoria 11-vuotiaista 18-vuotiaisiin saakka ja siihen päälle joukon mukavia ja kiinnostavia kirjastolaisia ja opettajia. Ehdin nähdä erilaisia luokkia ja muita koulujen tiloja, kirjastoja, erilaisia kahvihuoneita ja yhden kartanohotellin ja yhden lomamökin. Tällaiselle Etelä-Suomen suurten kaupunkien kasvatille tekee myös hyvää nähdä oikeasti pieniä paikkoja ja tajuta konkreettisesti, kuinka niissäkin asuu ihmisiä.

Esitysteni aikana näin innostuneita, tylsistyneitä, nukkuvia, hämmentyneitä, hihittäviä, ärtyneitä, ihailevia, epäluuloisia, luottavaisia ja arvostavia ilmeitä. Sain vastata erittäin olennaisiin ja vähemmän olennaisiin kysymyksiin (”Miten rakennat kirjasi?”, ”Ilves vai Tappara?”) ja kirjoittaa pari nimikirjoitusta vaaleanpunaisella tussilla. Sain huomata, että yhteen ryhmään uponnut juttu ei uponnutkaan toiseen. Jaoin kymmenittäin Jäljellä-kirjasta tehtyjä kirjanmerkkejä.

Oli mahtavaa, että kiertue osui juuri tähän aikaan, kun Jäljellä-kirjan ensimmäinen kappale oli ehtinyt saapua minulle pikakirjeenä, uunituoreena. Pääsin siis puhumaan siitäkin ja näkemään, miten yleisön kiinnostus heräsi.

Koko reissuni ajan minusta pidettiin oikein hyvää huolta, kyydittiin paikasta toiseen, huolehdittiin ruokinnasta ja saunomismahdollisuuksista. Yöpymispaikoissani minua (ja monesti vain minua) varten keitettiin puurot ja kananmunat, laitettiin leivät ja leikkeleet kauniisti esille. Koin joka paikassa olevani tervetullut arvovieras. Se tuntui hyvältä.

Kiertueviikkoni jälkeisenä maanantaina eli eilen vedin vielä kolme kirjailijaesiintymistä Pirkkalan 9.-luokkalaisille. Pirkkalan keikat menivät kyllä oikeastaan enemmän huvin kuin työn puolelle, sillä Pirkkalan kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari Reetta Saine haastatteli minua perinteisen kirjailijan monologin sijaan. Ainakin meillä Reetan kanssa oli erittäin hauskaa, ja uskoakseni myös yleisö sai tällaisesta esiintymistavasta enemmän irti. Tunnelma oli rennompi ja interaktiivisempi. Ainut huono puoli oli se, että 45 minuuttia vierähti aivan liian nopeasti.

Kun on puhunut 19 kertaa lyhyen ajan sisällä omasta työstään, kirjoistaan ja siitä, miten minusta tuli kirjailija, alkaa itsekin hahmottaa, mikä näissä noin 20 kirjoittajavuodessa ja 10 kirjailijavuodessa on ollut tärkeää. Halu kirjoittaa ja halu siihen, että muut lukevat, mitä olen kirjoittanut. Noihin kahteen, toisiinsa kietoutuvaan haluun kiteytyy kai aika paljon kirjailijana olemisesta.

Tässä kommentoitavaksi kirjavinkkauksen kantaäiti Marja-Leena Mäkelän Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukselle lähettämä kirje:
Esittelitte jokin aika sitten esikoiskirjailijana kirjailija Roope Lipastin, joka on julkaissut ainakin 9 lasten- ja nuortenkirjaa pääasiassa WSOY:n kustantamana ja on jopa Suomen Kirjailijaliiton jäsen.

Miten te määrittelette esikoiskirjan?

Olisinko minäkin esikoiskirjailija, jos tuleva romaanini ylittäisi kustannuskynnyksen, vaikka minulta on julkaistu pakinakokoelma, runokokoelma ja useita tietokirjoja?


Olisiko kirjailija Tuula Kallioniemi esikoiskirjailija aikuisille kirjoittamansa kirjan kanssa, vaikka häneltä on ilmestynyt jo yli 80 lasten ja nuorten kirjaa?

Teillekö kirjallisuutta on vain aikuislle suunnattu kirjallisuus ja runous. Minusta tämä on uskomattoman halveksiva ja mitätöivä asenne suomalaista, todella ansiokasta ja taidokasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta kohtaan.

Odotan ahnaasti teidän paljastavan perustelunne sille, että lapsille ja nuorille monia teoksia kirjoittaneet kirjailijat ovat esikoiskirjailijoita, ehkä siis jopa kirjailijoita, vasta aikuisille kirjoitettuaan.

Mitäköhän nämä lapsille ja nuorille kirjoja tuhertavat tyypit nytten mahtavat olla?

ihmettelee
Marja-Leena Mäkelä
suomalaisen kirjavinkkauksen kantaäitee
Seinäjoki

Vuoden 2012 Alma-kirjallisuuspalkinnon saa hollantilainen kirjailija Guus Kuijer (s.1942). Palkinto jaetaan  Astrid Lindgrenin muistoksi, ja se on maailman suurin lasten- ja nuorten kirjallisuuden palkinto, viisi miljoonaa Ruotsin kruunua.

Palkintoraadin mukaan Kuijer kuvaa ennakkoluulottomasti ja terävästi yhteiskuntaa ja elämän suuria kysymyksiä. Kuijerin tyyli on yksinkertainen ja selkeä, siihen mahtuu niin filosofinen syvällisyys kuin höyhenenkevyt runollisuuskin. Kuijerin teoksia on käännetty yli kymmenelle kielelle, mutta ei valitettavasti vielä suomeksi.

Suomesta Alma-palkinnolle olivat tänä vuonna ehdolla Tuula Kallioniemi, Mauri Kunnas, Stella Parland, Timo Parvela, Alexander Reichstein ja Irmelin Sandman-Lilius. Ehdokkaita oli 66 maasta yhteensä 184.

Terveiset nuorisokirjailioiden lauantaisesta satuseminaarista.

Tietokirjailija ja opettaja Timo Jantunen kertoi, että lapsen tietämisen tapa on kuvallinen, ei käsitteellinen. Samalla tavoin aikuistenkin kokemustapa on vuosisatoja sitten ollut kuvallinen. Tämä kuvallisuus on saduissa.
Kasvatuksen pitää antaa lapselle juuret ja siivet, Jantunen sanoi ja epäili, että siipien kasvattamisessa nykykoululla on paljon parantamista.
Satupaneelin veti Siri Kolu ja siihen osallistuivat Päivi Alasalmi, Myry Voipio ja Anneli Kanto (minä). Kävi ilmi, että Päivin ja minun satukokoelmat olivat alunperin syntyneet omille lapsille kerrotuista saduista, kun taas Myryn lähestymistapa oli liki tieteellinen.
Paneelissa puhuttiin mm. , mitkä aiheet olisivat tabuja saduissa ja mistä aiheista taas pitäisi kirjoittaa nykyaikaisia satuja. Riippuvuuksista, arvelin minä ja Päivi halusi äitipuolille kunnianpalautusta.
Kirjavinkkari Markku-setä valisti, että jos tiliä haluaisi tehdä, prinsessakirjat ja dinosauruskirjat olisivat varma hitti. Siitä juonnuttiin miettimään prinsessaisuuden syvintä olemusta – ja ovatko prinsessaunelmat itse asiassa ansa. Istu paikallasi lasivuorella, odota ja ole kaunis, antaa prinssin puuhata ja tavoitella elämässään jotain.
Väkeä oli parikymmentä, tunnelma oli lämmin ja innostava, ja mieleen jäi sadunomaista inspiraatiota.
Sirin viimeinen kysymys koski jokaisen lempisatua. Kävimme todella mielenkiintoisen paljastuskierroksen, jossa eniten kannattajia oli Pienellä merenneidolla ja Rumalla ankanpoikasella.
Mikä oli lapsena sinun mielisatusi? Onko sinulla mielisatua nyt?

Äiti sietää kaiken. Kuten sen, että aikuinen lapsi tulee ja tyhjentää kirjahyllyn.

Mitä minä kuvittelin? Että 22-vuotias poika on unohtanut lapsuuden tärkeät lukukokemuksensa? Kirjat, joita yhdessä ja erikseen luettiin uudelleen ja uudelleen. Tarinat, jotka itkettivät ja naurattivat.

Eilen se tapahtui. Poika on asunut nyt vuoden omillaan, mutta vasta viime viikolla hän sai kämppäänsä kirjahyllyn ja marssi oitis kantakotiinsa ja keräsi kassit täyteen kirjoja. Ensin mykistyin kauhusta, sitten tarrasin alkukantaisesti kiinni Veljeni, Leijonamieleen ja väitin sitä omakseni. Poika avasi ensilehden ja luki: ”Oskarille 6.3.1996, jännittäviä seikkailuja Joonatanin ja Korpun matkassa! T: Äiti ja isä.” Saman suuntaisia tekstejä löytyi muistakin kirjoista: Roald Dahlin tuotanto, Susikoira Roit, Houkutus-sarja, Pikku prinssi, Narnian tarinat, Harry Potterit, Taru sormusten herrasta, Silmarillion jne. Kun poika tarttui Muumi-kirjoihin, sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin. Ja lopulta olin valmista ambulanssikamaa, kun poika kylmän viileästi sujautti kassiin myös Muumi-kuvakirjat Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä.

 

Kuka lohduttaisi äitiä?

En ollut osannut varautua tähän. Olen käyttänyt pojan kirjoja kuin omiani ja raahannut niitä mukanani kouluvierailuilla. Kirjat ovat olleet minulle yhtä rakkaita kuin lapselle.

Toisaalta olen iloinen. Tämähän todistaa, että tarinat ovat tatuoituneet pysyvästi pojan mieleen, ovat tehneet vaikutuksen.

Äidin ei auta kuin tyytyä osaansa ja lähteä kiertämään kirppareita ja antikvariaatteja. Tai jos teiltä löytyy ylimääräsiä kappaleita yllä mainittuja opuksia, ostan mieluusti!

Vuoden 2012 Lasten LukuVarkaus -palkinnolle on ehdolla seitsemän kirjaa:
**
Tuulia Aho: Urpukas (WSOY)
Antti Halme: Metalliveljet ja megabeibit (Otava)
Tomi Kontio: Iskusanat (Tammi)
Päivi Lukkarila: Kolmen ajan maa (Karisto)
Hannu Mäkelä: Herra Huu pitää ravintolaa (Tammi)
Kari Vaijärvi: Käärmekiven arvoitus (Kustannus-Mäkelä)
Netta Walldén: Ruben ja rouva Mallamudin tapaus (WSOY)
**
Ehdokaskirjat on valinnut aikuisraati, mutta lapset valitsevat voittajan. Tänä vuonna raadissa istuvat Repokankaan koulun oppilaat Tiia Pietikäinen (3 lk), Ronja Tolvanen (4 lk) ja Joonas Voutilainen (5 lk) sekä Svenska skolan kuudesluokkalaiset Antti-Jussi Ikonen, Sauli Löllö ja Pihla Shemeikka.
**
Valtakunnallinen Lasten LukuVarkaus -palkinto jaetaan vuosittain edellisvuoden parhaalle suomalaiselle ja suomenkieliselle alle 12-vuotiaille suunnatulle lastenkirjalle. Palkinnon ovat perustaneet vuonna 2001 Varkauden kaupunki ja Stora Enso Oyj.
**
Voittaja julkistetaan 13.  kesäkuuta Vekara-Varkaus -festivaaliviikolla. Palkinnon suuruus on 3500 euroa.
**
Grafomania onnittelee lämpimästi kaikkia ehdokkaita!

Uusimmat kommentit

kirsti k artikkeliin Sielunmaisemia
annelitre artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
milateras artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
Raili artikkeliin Välähdyksiä Turusta ja palkint…
kirsti k artikkeliin Syysmetsässä

Arkistot