Lomaileeko kirjailija?

Joidenkin mielestä kirjailijan työ – tai missä tahassa luovassa ammatissa toimiminen – on elämäntapa. Kirjailijuus lävistää elämän muinakin aikoina kuin virkamiesaikaan kello 8-16. Tämän ajattelutavan mukaan kirjailija ei voi naksauttaa aivojaan off-asentoon kokonaan lomallakaan: kauhoessaan porkkanalaatikkoa lautaselleen kirjailijaparka tuskailee romaanin rakenteensa kanssa, lahjoja avatessaan miettii, pitäisikö tarinan loppu muuttaa kokonaan.

Onko kuitenkaan näin? Voiko kirjoittaja olla kokonaan lomalla?

Pystytkö olemaan ajattelematta työasioita vaikkapa tämän joululoman aikana?

Minun piti olla, ja siihen olisi ollut loistava mahdollisuuskin. Mutta enpä mahtanut mitään sille, että paras vire iski päälle juuri silloin, kun olin levännyt. Kun olin antanut itselleni luvan olla kirjoittamatta, työ alkoi salakavalasti houkutella.

Tästä huolimatta – rentouttavaa loman jatkoa!

Minä & läppäri vietämme laatuaikaa pohjoisen kylpylähotellissa. Kuntoilu, kasvohoidot ja kirjoittaminen ovat oikein toimiva yhdistelmä. 😉

Satumaista joulua!

Onnellista, rauhallista joulua ja paljon kovia paketteja Grafomanian lukijoille ja kirjoittajille! 🙂

Vuoden 2008 lukukokemukset

Jo aiemmin kirjoitin tänä vuonna lukemistani hyvistä lasten- ja nuortenkirjoista. Vuosi ei ole vielä aivan lopussa, mutta tässä kuitenkin listani vuoden 2008 mieleenpainuneimmista lukukokemuksistani.

Steven Bach: Leni Riefenstahl. (Suom. Jaana Iso-Markku). Otava 2008.

Perusteellinen, kiinnostava ja todella perehtynyt elämäkerta elokuvantekijästä, joka teki vaikuttavimmat elokuvansa natsien propagandakäyttöön.

Neal Gabler: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni. (Suom. Tero Valkonen). WSOY 2008.

Toinen erittäin perusteellinen elämäkerta. Kun pienenä halusin animaattoriksi, Walt Disney oli suuri idolini.  Elämäkerta näyttää suurmiehen monet keskenään ristiriitaiset puolet.

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin. Otava 2008.

Vaivihkaa suureksi rakentuva kertomus, jonka luettuani olin ensin lievästi pettynyt. Pettymykseni analysointi kuitenkin paljasti minulle lisää romaanin hienoudesta.

Emma Juslin: Frida ja Frida. (Suom. Jaana Nikula). Teos 2008.

Sympaattinen romaani kahdesta sisaruksesta, joiden on molempien löydettävä rohkeus omalla tavallaan.

Riku Korhonen: Lääkäriromaani. Sammakko 2008.

Korhonen on kyennyt rakentamaan keskenään hyvin erilaisista elementeistä kokonaisuuden, joka on sen verran kiehtova, että tekisi mieli lukea kirja uudestaan nyt, kun ensilukemisesta on kulunut puoli vuotta.

Manu Larcenet: Pieniä voittoja 3 – Millä on väliä. (Suom. Heikki Kaukoranta). WSOy 2008.

Hieno sarjakuva isän ja pojan välisestä vaikeasta suhteesta, kuolemasta ja syyllisyydestä. 

Katri Lipson: Kosmonautti. Tammi 2008.

Tätä romaania lukiessani ajattelin monesti, ettei siinä ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Sofi Oksanen: Puhdistus. WSOY 2008.

Hätkähdyttävä teos, joka lohduttomuudessaankin on jollain lailla puhdistava.

Juha Seppälä: Paholaisen haarukka. WSOY 2008.

Romaani ei ehkä ole Seppälän paras, mutta ajoittain kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaa sekä ihailusta kirjailijan taitoa kohtaan että ajankuvan synkkyyden tähden. Joulun aikana tarkoitukseni olisi lukea myös Routavuosi.

Listani sisältää näköjään vain tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Se johtuu pitkälti siitä, etten ole ehtinyt lukea vanhempaa kirjallisuutta. Ostin kuitenkin vihdoin omakseni Art Spiegelmanin Maus-sarjakuvan, ja se on tullut luettua taas ties monennenko kerran. Aina se on yhtä vaikuttava.

Taas onnitellaan!

Suomen Nuorisokirjailijoiden palkinnot jaettiin eilen.

Topelius-palkinnon vastaanotti Annika Luther nuortenkirjallaan Brev till världens ände / Kirje maan ääriin, Arvid Lydecken -palkinto puolestaan myönnettiin Markku Kaskelalle kirjasta Puistolan vihreät kunnaat.

Grafomania onnittelee! 🙂

Lomaluettavaa?

Rakkaimmista joulukertomuksista on luontevaa loikata joululomakirjoihin.

Varmasti yksi jos toinen meistä odottaa lomaa kuin kuuta nousevaa. Aikaa, kynttilän valoa, villasukkien lämpöä, kirjoja, jotka odottavat lukemista. Ja lunta, toivottavasti lunta.

Mitä aiot lukea joululomalla?

Minä olen kasannut valmiiksi muutamia kirjoja:

Anneli Kanto: Veriruusut

Ansu Kivekäs: Päin porkkalaa

Katri Lipson: Kosmonautti

Petri Tamminen: Mitä onni on

Esko-Pekka Tiitinen: Viiva

Kukapa lomansa haluaisi suunnitella ihan täsmällisesti? Tilaa on varattava myös yllätyksille, löydöille ja ehkäpä erehdyksillekin.

Rakkain joulukertomus?

Mikä kertomus virittää teidät parhaiten joulun tunnelmaan? Omia suosikkejani ovat ainakin Viktor Rydbergin runo Tonttu, myös lauluna, sekä Astrid Lindgrenin kuvakirja Marikki, katso, lunta sataa! Jouluevankeliumiin minulla on myös kirkkoon kuulumattomaksi varsin lämmin suhde. Yhdeksännellä luokalla esitimme sen joulujuhlassa, ja minä olin kertoja. Pitkään osasin jouluevankeliumin sanasta sanaan ulkoa.