Minua pyydettiin kirjoittamaan nuortennovelli yhteispohjoismaiseen antologiaan. Aiheena on rakkaus, ja novelleja hiotaan seminaarissa Färsaarilla, kerrottiin kustantamosta. Vastasinko kyllä? Kiljuinko ehkä puhelimeen? Juoksinko heti kertomaan kaikille?
Seuraavaksi hankin Sankarimatkailijan oppaan Färsaarille (Like, 2006). Tulisinhan viettämään siellä melkein kolme päivää – ja arvatenkin ankarissa kokousolosuhteissa. Färsaari-opas on kiinnostavaa luettavaa, vaikkei edes olisi matkaan lähdössä.
Opin esimerkiksi sen, että färsaarelaiset metsästävät tarmokkaasti kaikkea, mitä vain saavat hollille. Minua ei erityisesti ilahduttanut vaikkapa tieto siitä, miten innokkaasti färiläiset teurastavat pallopäävalaita. Ovathan he tietysti joutuneet selviämään karummissa oloissa kuin suomalainen vegetaari, eikä vihanneksia ole aina edes ollut saatavilla. Silti alkoi vähän ahdistaa. Ilmoitin matkakumppaneilleni Tertulle, Sannalle ja Karille, että valasta en sitten syö. Sain heti tukea Karilta: “En minäkään! En ainakaan kokonaan.”
Vágarin lentokentälle laskeuduimme lumimyräkän ravistelemina. Onneksi olin sittenkin ottanut ylleni toppatakin, vaikka tiesin, että Färsaarten talvi on leuto (Golf-virran ansiosta). Vierailuviikonloppunamme se olikin hetkittäin leuto, mutta toisina hetkinä kaikkea muuta. Paikallisesta aurauskalustosta sain vaatimattoman vaikutelman.
Pidimme seminaaria Norðurlandahúsiðissa eli Pohjolatalossa, joka oli oikein ylevä, mutta myös mukava kokoustamisrakennus. Talo oli upeasti suunniteltu valoisaksi, avaraksi ja yllättäväksikin; hienoin yksityiskohta oli färsaarelainen ruohokatto. (Miten ruohokattoja mahdetaan huoltaa, mietimme, mutta emme tulleet kysyneeksi.)
Päivät kuluivat rattoisassa neuvonpidossa pohjoismaiden sisarten ja veljien kanssa. Meille tarjottiin myös muutama luento ja henkilökohtaistakin ohjausta. Iltaisin meitä sitten kestittiin: ensin Tórshavnin pormestari ja sitten paikallinen kirjapaino. Valasta ei tarjottu, enkä muutenkaan voi valittaa tarjoilusta taikka ohjelmasta. Skandinaaviystävät ovat muuten varsin innokkaita puhujia ja laulajia, kun meihin suomalaisiin vertaa. Oli ikimuistoisen hienoa kuulla runoja, lauluja ja joikuja kollegoitten esittäminä.
Kokouskieleksi muodostui sekaskandinavia englannilla höystettynä. Täytyy myöntää, että varsinkin tanska on hetkittäin melko työlästä ymmärtää, joten jotkut lausumat jäivät hämäriksi. Silloin tällöin täytyi pyytää tarkennusta englanniksi, mutta kieli ei missään tapauksessa ollut mikään ongelma. Kommunikointi sujui hyvässä hengessä, ja sikäli voinkin lämpimästi suositella kaikille yhteispohjoismaisia seminaareja.
Novellimateriaalimme oli iloisen kirjavaa. Joku kirjoittajista ei ollut ikinä kirjoittanut novellia; joku ei ollut ikinä kirjoittanut nuorille. Toisaalta joukossa oli pitkän linjan osaajia, kuten oma Kari Levolamme tai vaikkapa saamelainen Kirsti Paltto. Jotkut olivat kirjoittaneet viiltäviä tragedioita ja jotkut taas halunneet kirjoittaa kevyesti ja iloisesti. Monet novelleista kytkeytyivät kiehtovasti kirjoittajan omaan kulttuuriin ja kotimaahan.
Uskallan väittää, että tällainen pohjoismainen yhteistyö (mukana myös Färsaaret, Grönlanti ja Saamenmaa) edistää kansojen välistä ymmärtämystä varsin konkreettisesti. Ensin eri maiden kirjailijat ja kustantajat etsivät yhteisen väylän ja näkemyksen, sitten paketti saatetaan lukijoitten ulottuville kaikissa Pohjoismaissa. Sitten sopii suomalaisnuorenkin tutustua vaikka siihen, miten Nuukissa pannaan jalalla koreasti (breakdancea) tai miten islantilainen stalkeri toimii – ja tietenkin myös siihen, miten samankaltaisiksi jälleen osoittaudumme eksoottisista erityispiirteistämme huolimatta.
—————–
Färsaarten tapaamisesta on jo reilusti aikaa. Nyt pitelen käsissäni tapaamisen hedelmää, kirjaa nimeltä Rakastaa, ei rakasta. Tiedän, että kaverit ympäri Pohjolaa pitelevät omia kappaleitaan ja tärisevät tykönään niin kuin minäkin. Mitä kirjastamme mahdetaan ajatella?
*Otsikko on säälittävä mukaelma Terhi Rannelan matkailuaiheisen nuortenkirjasarjan nimistä.
15 kommenttia
Comments feed for this article
16 syyskuun, 2010 klo 3:11 pm
kirsti k
Oi, kiitos tästä elävästä kuvauksesta, tunnen lumen poskillani!
Takuulla ikimuistoista. Olet onnentyttö.
Jokohan hedelmä on ehtinyt kauppoihin?
16 syyskuun, 2010 klo 3:56 pm
anuh
Kuulostaa aivan mahtavalta seikkailulta 😀 Färsaaret toki jo itsessään ovat varmasti upea kokemus, mutta siihen vielä päälle nuortenkirjailun tiimellystä kansainvälisten kollegoiden kanssa, oih. Viherrän hennosti kateudesta ja onnittelen yhteistyönne hedelmästä! 🙂
16 syyskuun, 2010 klo 4:03 pm
Terhi
Lähtisin milloin tahansa! Kiitos elävästä raportista, Sari! Lisää ulkomaankeikkoja meille nuortenkirjailijoille, kiitos! Mie olen toistaiseksi ehtinyt vasta Tallinnan yliopistoon ja pian Norja-kiertueelle, mutta pakkaisin laukkuni heti, kun joku keksisi kutsua. 🙂 Likipitäen minne vain…
Rakastaa, ei rakasta -kirjaa luettiin yhdistyksen Tallinnan matkalla, joten sen pitäisi olla kaupoissa?
16 syyskuun, 2010 klo 4:11 pm
Sari
Totta puhuen näimme Färsaaria aika vähän, lähinnä vain Tórshavnin, mutta se on kyllä hyvin viehättävä (ja tosi pieni) kaupunki. Kun en ole mikään sankarimatkailija, niin tykkään juuri tuollaisista kaupungeista, joihin ei pääse katoamaan.
Hedelmä saattaa olla jo kaupoissa, joskin virallinen julkaisupäivä on ensi viikolla.
16 syyskuun, 2010 klo 4:47 pm
Terhi
PS. Färsaaret-kuva ois kiva!
16 syyskuun, 2010 klo 5:20 pm
Anneli
Olen aina himoinnut päästä Fär-saarille. No, nyt Fär-Sarin neuvosta hommaan ainakin tuon oppaan! Ja novellikokoelmankin toki. Kuulosti aivan erinomaiselta yhteistyöhankkeelta. Olen myös aina himoinnut päästä Lofooteille, terkkuja vaan Terhille. Minulla on outo viehtymys saariin.
ps. Terkut myös Kirstille, sain tänään kolmannen kappaleen Piruettiystävyyttä. Kiltti kustantaja asialla. No, kyllä sekin kappale kotinsa löytää.
16 syyskuun, 2010 klo 5:25 pm
kirsti k
Anneli, sain tänään vasta toisen kappaleen Tytsyjä! Kolmatta odotellessa… Kyllä meitin kelpaa.
16 syyskuun, 2010 klo 5:27 pm
Terhi
Kateus! Mix mulla on vaan yx futislikka ja yx ballerina?!
16 syyskuun, 2010 klo 5:38 pm
kirsti k
Mitäs, mitäs! Täällähän ollaan nykyään jatkuvasti toisille kateellisia: ulkomaanmatkoista, kustantajien lähettämistä kirjoista, pääsystä Hesarin listalle… Hihii, alkaa grafomaanikoiden luonto paljastua.
16 syyskuun, 2010 klo 5:49 pm
Terhi
Se todellinen luonto! Toisella on aina jotain enemmän ja parempaa. 🙂
20 syyskuun, 2010 klo 7:52 am
Tuula
Kateutukaa siskot! Varsinkin Kirsti ja Anneli. Mulla on nippu kalentereita ja Anno Domineja. Ne putkahti pyytämättä viime viikolla kuin Jäätteenmäen faksi. Avasin paketin ja ällistyin. Kuvitus Kaj Stenvallin…
Sen sijaan Konstien kirjakerhokappaleet olivat siellä, missä kalenterien olisi pitänyt olla. Toivuttuani hetken mielenhäiriöstä, että kalenterit ovat minulle PALKINTO jostain (juu, ei aavistustakaan mistä, mutta ajatus oli hetken mukava) aloin ottaa selvää. Ristiin olivat paketit menneet. Minun toivottiin olevan hakematta kalenteripakettia postista ja antavan sen palautua takaisin kustantajan lähettämöön tai jonnekin. No, olin toki hakenut paketin, mistä minä olisin voinut tietää, että se ei sisällä Konstaa. Armollisesti sallivat he minun pitää kalenterit. Mitäs siitä sanotte? Niitä on enemmän kuin kolme. Haha!
Hyvää työviikkoa kaikille. Yritän kouluttaa muistitikkuni tallentamaan tekstit.
t. kymmenpeukaloinen Tuula
20 syyskuun, 2010 klo 9:36 am
kirsti k
Ovatko tämän vuoden vai ensi vuoden? Jos ensi, olen isosti kade: joululahjat valmiina! Kiitos etukäteen.
20 syyskuun, 2010 klo 10:57 am
Anneli
Olet ensi vuonna epäilemättä hyvin aikataulutettu. Kalenteri joka kammarissa.
Enkä ole yhtään kade, ei sinne päinkään. Saan joka vuosi Pirkanmaan Jätelaitokselta kalenterin!
21 syyskuun, 2010 klo 1:09 pm
Terhi
Salakuuntelin perjantaina bussissa alakoulun opettajien keskustelua. Tuulan kirjoja kehuttiin kilvan, Konstaa varsinkin, mutta myös Nikolai Kärpästä. MELKEIN menin sanomaan: ”Mää muuten tunnen Tuulan!” 😉
Anneli: Pirkanmaan Jätelaitoksen kale rules! Roikkuu keittiössä.
21 syyskuun, 2010 klo 9:05 pm
anuh
Rakastaa, ei rakasta on näköjään nyt Lastenkirjahyllyssä 🙂
http://lastenkirjahylly.blogspot.com/2010/09/kirjavia-rosoisia-novelleja-nuorille.html