Tuleeko kenellekään yllätyksenä?
Kilpailu oli tänä vuonna erityisen tiukka, mutta voittoon kiri siitä huolimatta Kaarina Kailan suunnittelema Hopearenkaan taika. Raili Mikkasen kannattaisi lotota, sillä voitto tuli kolmannen kerran! Sami Saramäen laatima kansi Hannu Hirvosen Tuonenkehrääjin hävisi vain yhdellä äänellä. Ääniä annettiin edellisvuosiin verrattuna huolestuttavan vähän, tilanne korjautuu varmasti ja toivottavasti Helsingin messuilla.
Tuloksia top 3:
Kauneimmat:
1. Raili Mikkanen: Hopearenkaan taika (Tammi) 31 ääntä
”Kaunis ja herkkä”
”Jo kansi antoi taianomaisen tunnelman”
2. Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät (Tammi) 30
”Tunnelmallinen, näyttää hienolta”
”Salaperäinen tunnelma, plussaa on kissa”
3. Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä (BTJ_Avain) 28
”Selkeän kaunis ja informatiivinen”
”Iski heti silmään”
Kehnoimmat:
1. Marika Laijärvi: Vaihtoaskelia (WSOY) 34 ääntä
”Sekava, eikä nimestä saa selvää”
”Ei herätä mielenkiintoa, sattui silmiin”
2. Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri (WSOY) 33
”Makeat värit ja epäselvä teksti”
”Liian imelä”
3. Tuija Lehtinen: Dibitassut ja kadonnut prinsessa (Paasilinna) 30
”En tykkää uusista lastenohjelmista, joissa ei näy kynän jälki”
”Liian digiä”
Jos joku haluaa tietää kirjansa kohtalosta, meiliä tulemaan: terhi.rannela(miumau)gmail.com. Top kympit lähetetään kustantajien nähtäväksi.
Kehnoja ääniä ei ole mukava laskea, eivätkä kaikki äänestäjät edes anna niitä. Emme pidä kisaa kenenkään kiusaksi, vaan haluamme viestiä kustantajille, millaiset kannet tänä vuonna vetosivat ihmisiin, millaiset eivät. Ymmärtääkseni kirjailijat ovat saaneet vaikuttaa kansiinsa enemmän näiden kansikeskustelujen ansiosta.
Voisin myös laskea, millainen tulos olisi, jos tiputtaisin aikuiset pois ja katsoisin vain alle 18-vuotiaiden äänet.
Lisäys:
Viime vuonna houkuttelevinta kantta äänesti 502 messuvierasta, kehnoimmat kannet saivat 463 ääntä.
Tänä vuonna kauneimmat kannet saivat 390 ääntä ja kehnoimmat 370.
42 kommenttia
Comments feed for this article
21 lokakuun, 2010 klo 11:06 am
anuh
Onnittelut parhaille kansille 🙂 Railin kirjojen kannet on kyllä kuin kauniita vanhan ajan postikortteja. Tuonenkehrääjillä on mun mielestä hienon kannen lisäksi myös kiinnostava, salaperäinen nimi.
PS: Parane pian, Terhi! Täälläkin tuhistellaan pienessä flunssassa..
21 lokakuun, 2010 klo 11:23 am
Anneli
Kustantajien herättelyssä on pointtia. Turun kirjamessujen kansinäyttelyssä silmiini pisti useampikin kansi, jotka olivat nopeasti ja halvalla tehdyn näköiset. (Hassua kyllä, tuo huonoimmaksi äänestetty kansi ei ole sellainen.)
Kansi on tärkeä!
Nuorelle lukijalle ei pidä tarjota huonosti ideoitua ja huolimattomasti toteutettua kansikuvaa. Epäonnistunut kansi voi vetäistä maton alta koko kirjalta ja torpedoida kirjailijan työn. Kuka haluaa tarttua kirjaan, jossa on kökkö kansi?
21 lokakuun, 2010 klo 11:27 am
Terhi
FC Tytsyt sai muuten 9. eniten ääniä, + 14 ääntä.
21 lokakuun, 2010 klo 11:29 am
anuh
Myös mun mielestä esillä oli huonompia kansia, mutta ehkä ne olivat jo sillä lailla huonoja, että niihin ei edes kiinnittänyt huomiota? Itsekin kun kommentoin ääneen Turussa jotain kantta, ja joku siihen sanoi että ”Minusta tuo on kyllä huonoin” ja osoitti toista kirjaa, niin siinä vaiheessa vasta hoksasin koko kirjan olevan hyllyllä. Kansikuva oli niin mitäänsanomaton, että kirja oli käytännössä näkymätön.
Sehän on kirjalle kaikkein ikävintä, jos sitä ei huomata lainkaan 😕
21 lokakuun, 2010 klo 11:38 am
Terhi
Joka ainoa kirja sai sekä plus- että miinusääniä. Äänestäminen on tunteikasta. Pojat inhosivat Piruettiystävyyttä (joka oli 7. kaunein kansi), tytöt Gladiaattorikoutsia, eläinhullut rakastavat koirakansia, urheilijat äänestävät urheilukansia…
21 lokakuun, 2010 klo 11:50 am
kirsti
Kiitos Terhi näppärästä ääntenlaskemisesta!
Hienoa, että tulokset lähetetään kustantamoille, toivottavasti myös tutkivat niitä.
Sanoit, että tänä vuonna annettiin vähemmän ääniä kuin aiemmin. Paljonko äänestäjiä oli?
21 lokakuun, 2010 klo 11:53 am
Terhi
390 kauneinta ääntä, 370 kehnointa.
21 lokakuun, 2010 klo 12:28 pm
kirsti
No onhan siinä jo melkoinen määrä!
21 lokakuun, 2010 klo 1:02 pm
Terhi
Kauneimmat:
1. Raili Mikkanen: Hopearenkaan taika (Tammi) 31 ääntä
2. Hannu Hirvonen: Tuonenkehrääjät (Tammi) 30
3. Maijaliisa Dieckmann: Väläys pimeässä (BTJ-Avain) 28
4. Hannu Hirvonen: Harvapäinen hirvi (Tammi) 24
5. Sari Peltoniemi: Kissataksi (Tammi) 21
6. Kirsti Ellilä: Reetta ja linnan vangit (Karisto) 20
7. Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys (Karisto) 19
8. Tapani Bagge: Maalla (Tammi) / Tuija Lehtinen: Dibitassut (Paasilinna) 16
9. Anneli Kanto: FC Tytsyt (Karisto) 14
10. Jalo: Jesse joulukoira (WSOY) / Tittamari Marttinen: Noora ja täyden kuun kestit (Tammi) 13
Plussaääniä annettiin yhteensä 390.
Kehnoimmat:
1. Marika Laijärvi: Vaihtoaskelia (WSOY) 34
2. Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri (WSOY) 33
3. Tuija Lehtinen: Dibitassut (Paasilinna) 30
4. Annina Holmberg: Lavalla palaa (WSOY) 28
5. Taina Haahti: Gladiaattorikoutsi (WSOY) 29
6. M.E. Kuusi: Haudasta nousee hemmo (WSOY) 23
7. Tuija Lehtinen: Rebekka – Tähtityttö (Otava) / Maria Vuorio: Eräänä valtavana maanantaina / Laila Kohonen: Hakkapeliitan poika (Nordbooks) 18
8. Rakastaa, ei rakasta – pohjoismaisia nuorten novelleja (Tammi) 17
9. Jalot: Jesse joulukoira (WSOY) 16
10. Helena Meripaasi: Salaperäiset tassunjäljet (Otava) 14
Miinusääniä annettiin yhteensä 370.
21 lokakuun, 2010 klo 1:15 pm
kirsti ellilä
Kiinnostava ja ajatuksia herättävä lista. Kiitokset äänestyksen järjestäjille.
21 lokakuun, 2010 klo 1:21 pm
kirsti
Kuten listasta huomaa, joskus kansi sekä ihastuttaa että vihastuttaa: Dibitassut ja Jesse joulukoira ovat molemmilla listoilla.
Henkilökohtaisesti kummastelen Mila Teräksen Telma-kirjan puuttumista kauneimpien listalta, kansi on niin aurinkoisen iloinen ja siinä on hieno vauhdin tuntu.
Kolme kauneinta kantta ovat klassisen tyylikkäitä ja ”aikuistaiteellisia”, kun taas 4. ja 5. (Harvapäinen hirvi ja Kissataksi) lienevät enemmän lapsiin vetoavia. Terhi, kun laskit äänestyslippuja, jäikö sinulle mitään tuntumaa siitä, miten aikuis- ja lapsiäänestäjät jakaantuivat? Fifty-fifty?
21 lokakuun, 2010 klo 1:48 pm
Terhi
Anteeksi! Nyt puuttuu nimi listalta! Mila Teräksen Telma ja tarinoiden talo (Otava) jakaa 6. sijan Kirsti Ellilän kanssa 20 äänellä.
21 lokakuun, 2010 klo 1:51 pm
Terhi
Terhi, kun laskit äänestyslippuja, jäikö sinulle mitään tuntumaa siitä, miten aikuis- ja lapsiäänestäjät jakaantuivat? Fifty-fifty? -> ei, silmäilin automaationa ainoastaan kirjojen nimet.
21 lokakuun, 2010 klo 2:32 pm
Salla
Nämä kansiäänestykset ja niiden tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta kannattaa myös olla tarkkana sen suhteen, mitä johtopäätöksiä niistä vetää (vai vetääkö).
Olen samaa mieltä kuin Anneli siinä, että kansiin on syytä panostaa ja että näyttelyssä näkyi nopeasti ja huonosti tehtyjä kansia. Vaihtoaskelien kansi ei minunkaan mielestäni tosin missään tapauksessa ole sellainen.
Kannattaa kuitenkin tosiaan muistaa, että kansia varmaan äänestettiin monesti ihan vain kansina, ei siis suhteessa kansien sisältämään kirjaan. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että kansi ja sisältö osuvat yhteen ja ovat samalla aaltopituudella. Vaikka kansi olisi kuinka hieno itsessään, jos se ei mätsää kirjan sisällön kanssa, se on minusta huono.
Äänestyksissä pärjäävät yleensä hyvin klassisen kauniit, jopa herkät kannet. Ns. suuren yleisön kansimaku on melko konservatiivinen. Kansigraafikot ovat kuitenkin taiteilijoita siinä missä me kirjailijatkin ja siksi toivon, että he saavat tehdä myös kokeilevampia, erikoisempia ja jopa ”häiritseviä” kansia. Että kustantamoista ei tule painetta siihen suuntaan, että graafikoiden pitäisi tehdä vain mahdollisimman monia miellyttäviä kansia.
Terhi toi hyvin esiin sen, miten erilaiset, tavallaan ihan kansitaiteen ulkopuoliset seikat vaikuttavat siihen, mistä pidetään. Tykätään, koska kannessa on koira. Ei tykätä, koska kannessa on ballerina. Näillä asioillahan ei ole oikeasti mitään tekemistä sen kanssa, onko kansi hyvä vai ei.
Ugh, olen puhunut. Ainakin hetkeksi.
21 lokakuun, 2010 klo 2:40 pm
anuh
”Vaikka kansi olisi kuinka hieno itsessään, jos se ei mätsää kirjan sisällön kanssa, se on minusta huono.”
Totta tämäkin, mutta vaikka olisi miten hyvä kirja ja siinä täysin mitäänsanomaton/jumalattoman ruma kansi, niin silloin vasta hyvä kirja onkin vaarassa mennä ns. hukkaan.
Makuasioista huolimatta -on- varmasti jonkinlaisia yleispäteviä suuntaviivoja sille, mikä on ”tosi hyvä” ja mikä ”tosi huono” kansikuva, noin ihan visuaalisessa mielessä. ”Häiritsevä” tai muuten hyvin erikoinen kansikuva varmaan jakaa jyrkemmin mielipiteitä kuin ”ihan kiva” kansikuva, mutta se todennäköisesti myös herättää monen kiinnostuksen, ja silloinhan se ajaa asiaansa ainakin siltä osin 🙂
21 lokakuun, 2010 klo 2:49 pm
Salla
”Totta tämäkin, mutta vaikka olisi miten hyvä kirja ja siinä täysin mitäänsanomaton/jumalattoman ruma kansi, niin silloin vasta hyvä kirja onkin vaarassa mennä ns. hukkaan.”
No ehdottomasti! Harmittaa ihan toden teolla, kun näkee hyvissä kirjoissa susirumia kansia.
21 lokakuun, 2010 klo 3:22 pm
Raili Mikkanen
Jossain vaiheessa pitäisi jollain konstilla saada mielipiteitä myös takakansiteksteistä. Vastaajien pitäisi vain silloin olla kirjan lukeneita. Jos ajattelen itseäni, tartun kirjaan joko kirjailijan nimen tai kannen kuvan perusteella. Sen jäkeen luen tietysti takakansitekstin, joka ainakin tuntemattoman nimen kohdalla ratkaisee, tartunko koukkuun vai en.
21 lokakuun, 2010 klo 3:23 pm
anuh
Niin ja ettei nyt menisi vahingossa graafikkojen haukkumiseksi, niin metsään saatetaan mennä monessa kohtaa. Huonon kannen tekijä voi olla erittäin ammattitaitoinen kuvantekijä, mutta olettaisin että nämäkin asiat varmasti vaatii erikoistumista ja perehtymistä. Jos kustantamon oma porukka on jo yt-neuvoteltu pihalle ja tulee hätä etsiä ”joku vaan”, jonka käytännön työkokemus saattaakin olla ihan eri osa-alueelta ja joka ei edes kustantamon kiireen takia ehdi tutustua lainkaan kirjan sisältöön, ei lopputulos välttämättä ilahduta mahdollista lukijaa.
21 lokakuun, 2010 klo 3:55 pm
Raili Mikkanen
Minulle kävi ammoin niin, että graafikolle oli unohtunut putki päälle ja uusi otettiin hikikiireessä. Tuskin ehti lukea käsistä, eikä kannella sitten sisällön kanssa ollutkaan paljon tekemistä. Huonoin omistani, mutta ei nyt ihan voinut tekijääkään syyttää. Hyvä, että kirja sentään sai kannet 🙂
21 lokakuun, 2010 klo 7:55 pm
kirsti
Salla sanoi: ”Kannattaa kuitenkin tosiaan muistaa, että kansia varmaan äänestettiin monesti ihan vain kansina, ei siis suhteessa kansien sisältämään kirjaan.”
Totta, äänestäjät tuskin olivat lukeneet kirjoja, joten eivät voineet verrata kantta ja sisältöä. Mutta harvoin ostajakaan voi ostopäätöstä tehdessään. Sikäli kannen on tärkeä erottua edukseen ja herättää huomiota.
”Häiritsevät” kannet ovat usein juuri niitä parhaimpia, tarinasta on pakko ottaa selko. Esimerkiksi tuo Vaihtoaskelia on minusta sangen kiehtova: paitsi että kompositio ja värit ovat onnistuneet lisäksi tiukka rajaus ja puoliksi syödyt rinkelit pakottavat mielen täydentämään kuvaa, kansi vihjailee hienosti ja antaa siemeniä tarinalle. Kauneuskäsityksiä taitaa olla yhtä suuri kirjo kuin katsojia.
21 lokakuun, 2010 klo 8:52 pm
Terhi
No itse asiassa FC Tytsyjen äänestäjistä monet kehuivat ensisijaisesti hyvää kirjaa ja sitten vasta kantta! (-> go Anneli!)
23 lokakuun, 2010 klo 9:00 am
Marika
Terveisiä Saksasta, tulin vasta reissusta!
Eipä kai voi todeta kuin että julkisuutta se on negatiivinenkin julkisuus… 😉
Vaihtoaskelien kannesta tykkään itse tositosi paljon ja siinä on mielestäni oivallettu hyvin tarinan henki. Sama pätee muuten Aleksandra Suureen – sama graafikko ja sama tyyli. Kansikuva ei selitä tekstiä tai väännä rautalangasta kirjan sisältöä, vaan on pikemminkin kuva-arvoituksen tapainen. Tämäntyyppiset kansikuvat avautuvat vasta kun kirjan on lukenut, kun se koiran kuva viehättää sellaisenaan. Sallan linjoilla tässä siis. 🙂
23 lokakuun, 2010 klo 2:37 pm
Sari
Kun kuvataidesuosikkeja äänestetään, selkeästi esittävä taide voittaa aina. Saa se voittaakin, ei siinä mitään. Mutta se on tylsää, jos tällä perusteella aletaan vältellä ja varoa muunlaista taidetta.
Ihan sama homma kuin tekstinkin kohdalla on se, että suosikkeja nousee. Eiköhän myös muille on oma paikkansa, oma katsojansa ja lukijansa, joka tykkää juuri siitä vähän erikoisesta jutusta.
Kovin innokas kohderyhmäajattelu menee sitä paitsi usein metsään. Ei ihmisistä ikinä voi tietää, mistä ne innostuvat, ei varsinkaan nuorista ihmisistä.
Se on sitten toinen asia, jos kuva tai teksti eivät jostain syystä oikein toimi, yhdessä tai erikseen. Sitten ei enää ole kyse makuasioista.
Yhtä kaikki kansiäänestys on aina mielenkiintoinen (myös messuyleisön mielestä!), eikä ihan haudanvakava, spekaakkeli. Mutta kuten Salla sanoi, täytyy olla varovainen johtopäätösten vetämisessä.
23 lokakuun, 2010 klo 6:36 pm
Sari
En tiedä, mikä on spekaakkeli. Toivottavasti muut tietävät.
23 lokakuun, 2010 klo 2:38 pm
kirsti
Ehkä onnistunein kansi SEKÄ viehättää sellaisenaan ETTÄ tukee kirjan sisältöä.
Minustakin on kaikkein tärkeintä, että kansi ja tarina soivat yhteen, mutta yritin sanoa, että myynnin kannalta sillä ei liene suurta merkitystä, koska ostaja ei tiedä vielä sisältöä – eli kustantamoille on luultavasti tärkeämpää se, että kansi miellyttää mahdollisimman monen ostajan silmää. Siksi usein pelataan varman päälle eikä suunnitella ”häiritsevää” kantta.
Kuulin esikoisestani erään kirjakauppiaan sanat: ”Tätä ei kukaan osta, koska kansi on ihmisten mielestä niin ruma.” Kuvassa on lommoposkinen, vähän rujon näköinen poika, piirretty. Lasten en ole kuullut kantta haukkuvan, mutta mummi tai kummi ei halua ostaa lahjaksi ”rumaa” kirjaa.
23 lokakuun, 2010 klo 4:12 pm
Terhi
Niin ja muistetaan vielä, että äänestyspäätös tehdään tosi nopeasti. Ei kansien äärellä pähkäillä tuntikausia, vaan valinta on muutamassa minuutissa äänestyslaatikossa. Niin tai näin, kiinnostavaa ja keskustelua herättävää.
23 lokakuun, 2010 klo 5:13 pm
Anneli
Samalla tavalla muuten ostopäätös kirjakaupassa tehdään nopeasti, ensivaikutelman perusteella. Mikä kirjankansi sattuu osumaan silmään niin kiinnostavana, että kirjan ottaa käteen ja vilkaisee takakansitekstin.
23 lokakuun, 2010 klo 6:03 pm
kirsti
Lastenkirjahyllyssä oli kirjankansikisaan liittyvä kommentti:
”Tällaisen KUVAäänestyksen tuloksissa olisi kyllä ollut paikallaan listata näkyville KUVAN tekijä & kirjan nimi. Tekstin tekijän olisi voinut mainita suluissa
– hänestä kun nyt tällä kertaa ei siis ollut kyse. Tällaisenaan kirjailija saa ”sankarin” tai ”epäonnistujan” leiman, vaikka onkin ihan ulkopuolinen tässä kuvajutussa.”
Olen osin samaa mieltä. Kunnia heille, joille se kuuluu. Siitäkin voi keskustella, pitäisikö kannentekijän nimi lukea etukannessa.
Tuota ”sankarin” tai ”epäonnistujan” leimaa kirjailija tuskin saa tämän kansikisan perusteella, kaipa suurin osa lukijoista tietää, että kannen yleensä suunnittelee joku muu kuin kirjailija.
(Olen muuten valinnut Piruettiystävyyden kansikuvan ja rajauksen itse – sävyt, tekstien fontit ja asemoinnit on suunniteltu kustantamossa. Joskus näinkin, harvemmin.)
23 lokakuun, 2010 klo 6:18 pm
Terhi
Olen vastannut. ko. viestiin, mutta sitä ei ole vielä ehditty julkaista Lastenkirjahyllyssä.
Totta. Mutta graafikoiden nimiä on vaikea löytää, kuten rouva Huukin kirjoitti. Minulla ei ollut näitä kirjoja käsillä, ainoastaan äänestyslipukkeet. Liepeistä nimet olisi voinut näppärästi tsekata.
Halusin tulokset verkkoon nopeasti, sillä vastauksia oli muutenkin odoteltu pari viikkoa. Graafikoiden nimien kalastamisessa menisi useampi työpäivä, mutta myönnän auliisti toki, että kunnia kuuluu heille.
23 lokakuun, 2010 klo 7:24 pm
kirsti
Sari tuolla aiemmassa kommentissa ihmettelee, mikä on spekaakkeli. Tulee mieleen jonkinlainen erityispieni hevosrotu.
23 lokakuun, 2010 klo 8:29 pm
Anneli
Nyt olet Kirsti väärillä jäljillä. Jokainen tietää että psekulaattori on se gynekologin kidutusvehje.
23 lokakuun, 2010 klo 8:30 pm
Anneli
Siis naiset tietävät. Miehet jäävät siitäkin unohtumattomasta kokemuksesta vajaiksi.
24 lokakuun, 2010 klo 10:38 am
Sari
Niinhän se olikin! Hassua, kun en muistanut, vaikka olen kirjoittanut paljon spekulakiivista fiktiota. Olenkin hyvin suosittu gynekologien keskuudessa.
24 lokakuun, 2010 klo 7:57 pm
S
Kaunein kansi voi olla eri kuin muuten paras kansi. Paras kansi on miusta sellainen, joka herättää kiinnostuksen, sopii yhteen kirjan sisällön kanssa, ja on tietenkin myös silmää miellyttävä – tavalla tai toisella. Kansi voi miellyttää silmää kovastikin, vaikkei varsinaisesti olisi kaunein – ja kaunein kansi ei välttämättä ole muuten paras (ja nyt en mitenkään viittaa tässä äänestyksissä mukana olleisiin kirjoihin ja kansikuviin!).
Tyhmä kysymys ehkä, mutta tuli tässä miun mieleen: minkä verran kirjailijat saavat itse vaikuttaa kirjansa kanteen? Vaihtelee vissiin jonkin verrankin? Saako toivoa tiettyä graafikkoa tai muuten esittää toiveita?
25 lokakuun, 2010 klo 8:17 am
Terhi
S: Ei lainkaan tyhmä kysymys (onko sellaisia?) Luulen, että tämä vaihtelee. Esim. Kirsti K. oli nyt vahvasti mukana kantensa tekemisessä, valitsi kuvan jne. Itselläni on niin huono visuaalinen silmä, että jätän homman mieluummin asiantuntevan graafikon haltuun.
25 lokakuun, 2010 klo 9:04 am
Anneli
Olen saanut jonkin verran vaikuttaa. On kysytty ideoita kanteen ja näytetty luonnoksia. Yleensä olen ollut niihin tyytyväinen. Minäkään en ole visuaalinen ihminen ja graafikon ideat ovat parempia kuin omani. Tunnen siis tulleeni riittävästi kuulluksi.
25 lokakuun, 2010 klo 9:31 am
kirsti
Jos kirjassa on muuta kuvitusta, esimerkiksi lastenromaaneissa usein on, silloin kuvittaja suunnittelee kannen ja kirjailija käsittääkseni harvemmin on mukana kuin ehkä kommentoimassa luonnoksia.
Kirjailijan mielipiteen kysyminen kannen suunnittelussa vaihtelee teos- ja kustantamokohtaisesti, olettaisin.
25 lokakuun, 2010 klo 9:32 am
Sari
Ikinä ei kantta ole lätkäisty niin, että minulta ei olisi kysytty mitään. Joskus neuvotellaan enemmänkin.
Erityisen kivaa on neuvotella kuvittajan kanssa. Tekstiin ei tule aina laitettua kovin tarkkoja kuvauksia, ja sitten kuvittaja voi haluta lisätietoa. Hän voi sitten laittaa kuviin niitä asioita, jotka minä olen jättänyt mainitsematta. Se on kätevää.
25 lokakuun, 2010 klo 10:41 am
kirsti
Sari on ollut hyvissä käsissä! Tiedän kirjailijoita, jotka ovat nähneet kannen ensimmäisen kerran vasta avatessaan tekijänkappalelaatikon.
25 lokakuun, 2010 klo 12:20 pm
Salla
Tapio ja Moona -sarjan kannet olemme suunnitelleet ja ideoineet Jussi S. Karjalaisen kanssa hyvinkin tiiviissä yhteistyössä. Sarjan ulkoasun perusajatus (osasta seuraavaan liukuva värimaailma ja se, että kirjan nimi on kannen graafinen elementti) on lähtöisin minulta, toteutuksen yksityiskohdat ja sommittelu Jussilta. Sarjan neljännen osan Meno-paluun kansihan sai viime vuoden äänestyksessä eniten miinusääniä, mutta vastaanotto oli kaiken kaikkiaan aika ristiriitainen: osa äänestäjistä tykkäsi tosi paljon, osa inhosi. Nuoret pitivät selvästi enemmän kuin vanhemmat.
25 lokakuun, 2010 klo 4:37 pm
S
Kiinnostavaa! Vaikuttamismahdollisuudet vaihtelevat siis niin kuin mie arvelinkin. Hurjalta kuulostaa tuo tilanne, jossa kansi paljastuu tekijänkappaleiden myötä. Sen sijaan mukavaa on, että näin moni on saanut olla mukana kansiprojektissa 🙂
26 lokakuun, 2010 klo 8:43 pm
Raili Mikkanen
Minä olen toivonut ja kysynytkin esim. Kaarina Kailaa ja ollut aina valitsemassa kuvittajaa ja/tai kannen tekijää. Viimevuotisessa Majakat ohoi! -kirjassa en hyväksynyt ekaa taittajan ehdotusta ja kustannustoimittaja teki töitä lopullisen kannen kanssa melkoisesti. Kirjailijalla on oltava oikeus halutessaan vaikuttaa kanteen, sillä meidän ainakin pitäisi tuntea sisältö melko tarkkaan!
Liika puuttuminen kuvittajan työhön on sitten taas toinen juttu, sillä molemmat ovat oman alueensa ammattilaisia. Nämä ovat kyllä aika jänniä juttuja eikä varmaan kukaan tiedä, mikä lopulta kolahtaa vastaanottajiin. Sama juttu kuin kirjan kanssa, varsinaista nuorallatanssia!