Bussi lähtee klo 13.30.

Kello on nyt 13.10.

20 minuuttia aikaa ehtiä pysäkille,

sinne on kilometri.

*

Mitä teen?

Ei, en vaihda kaupunkivaatteita.

Ei, en laita lompakkoa, avaimia ym. tähdellistä valmiiksi laukkuun.

Ei, en sipaise ripsiväriä.

Ei, en täytä vesipulloa mukaan otettavaksi.

*

15 minuuttia linja-auton lähtöön

ja alan touhuta kaikkea muuta:

sytytän kynttilän

keitän kupin teetä

teen juustovoileivän

selaan lehden kulttuurisivut

ja ratkon vähän ristikkoa

*

10 minuuttia aikaa bussin lähtöön:

minä avaan tietokoneen tarkistaakseni sähköpostin

siirrän lusikat ja veitset kuivaustelineestä laatikkoon

ja pyyhin kurat eteisen lattialta

*

7 minuuttia aikaa ehtiä pysäkille:

vastaan pokkana puhelimeen, turisen hetken,

otan vielä pyykit koneesta ja ripustan ne narulle

*

5 minuuttia aikaa:

alan etsiä bussikorttia

se ei ole taskussa, ei kaapin päällä

ei lipaston laatikossa, ei lompakossa

– korttia ei löydy, pakko lähteä

pakko maksaa rahalla

pakko juosta koko matka pysäkille

*

3 minuuttia aikaa:

ravaan kohti pysäkkiä kengännauhat auki,

naapurin Marke tulee vastaan, vaihdan pari sanaa

ryntään tien yli pysäkille

samaan aikaan linja-auto tulee

poukkaan sisään, läähätän, hikoilen

lysähdän penkille

*

ja huomenna sama juttu,

ei epäilystä – minä hallitsen ajankäytön

*

IMG_1614

*

Voisiko joku selittää, mistä tämä hulluus johtuu. En ole kiireinen ihminen, mutta jos aikaa on vähän, alan toohottaa kaikkea toisarvoista.

Kirsti

Advertisements