*
Anteeksi, en pysty tähän. En halua. Jakaa. Kuvia. Voin kertoa vähän. Ujuttauduin viime viikolla luontokuvaajaystäväni matkaan karhumaille itärajalle. Vietimme yön vähäisessä kojussa keskellä korpea. Vaikea pukea sanoiksi sitä hetkeä, kun
yökyläilee kontioiden kotona, pääsee vieraaksi niiden olohuoneeseen, keittiöön, makkariin ja kylppäriin
lumoutuu pentujen leikistä, painista ja puihin kipuamisharjoituksista
ihmettelee hellää imetyshetkeä
katsoo silmästä silmään uroskarhua, kahden metrin etäisyydeltä
kuulee kuninkaan maiskutuksen ja hengityksen
tuntee tantereen töminän
pelastaa keksipaketin kuvausaukolta, ettei uteliaan pennun tassu ylety siihen
havahtuu kesken evästauon, kun pikkuriiviö repäisee kuvausaukkoa peittävän kankaan alas ja päättää seuraavaksi tunkea kojun alle
miettii missä emo on mutta ei uskalla kurkistaa ulos
aamupissaa kojun takana ja samaan aikaan erauspentu lähestyy kello kahdessa
ottaa 978 toinen toistaan upeampaa kuvaa mutta ei halua näyttää niitä.
Kummallista. Tavallisesti tykkään jakaa kokemuksia valokuvien kautta, ne kertovat usein sanoja tarkemmin ja jättävät sopivasti arvoitusta. Yö karhujen kanssa oli elämäni ensimmäinen tilanne, josta otin kuvia, mutta en pysty jakamaan niitä. En tiedä miksi. Pelkäänkö elämyksen latistuvan, taian katoavan?
Aion valita viitisenkymmentä kuvaa, teettää niistä paperikuvia ja tehdä karhualbumin omaksi aarteeksi. Sitä voin sitten vilauttaa kiinnostuneille. Paperilla kuva on tosi, ainakin sähköistä intiimimpi. Mistä tulikin mieleeni, että ostin keväällä kinofilmirullan, täytyypä ottaa se jääkaapista ja kaivaa esiin vanha kunnon Canon T70.
Kirsti
5 kommenttia
Comments feed for this article
12 heinäkuun, 2017 klo 9:37 pm
Leena
Oi Kirsti, ihanaa että sait kokea karhut! Paperikuva on oikein karhukuva.
13 heinäkuun, 2017 klo 8:18 am
annelitre
Orava- ja tipikuvat ovat hienoja. Karhukertomuksen kuvat voi kuvitella mielessään. Minua viehättää erityisesti otos, jossa kirjailija on pissillä ja muuan karhu tarkkailee toimitusta.
13 heinäkuun, 2017 klo 10:33 am
Raili
Voi, haaveeni jo kauan on ollut päästä karhujen seuraan. Onnellinen sinä! Jään haaveilemaan.
18 heinäkuun, 2017 klo 1:46 pm
milateras
Ooh mitä kuvia! Kiitos.
Pääskynen vaikuttaa idylliseltä kesäpaikalta. Ja oletpa onnentyttö, kun pääsit tuollaiselle karhumatkalle.
Pieniä ja isoja kesäihmeitä kaikille edelleen!
19 heinäkuun, 2017 klo 4:33 pm
heikkiniska
Hienoja, lyyrisiä kuvia monta. Pohojalaisesta juhannuskokko on eksoottinen. Minä olen tavannut karhuja vain gay-baarissa, ehkäpä joskus metsässäkin.