Monilla kirjoittajilla on laukussaan muistikirja, ehkäpä sinullakin. Erilaisia havaintoja tulee kerättyä junista, busseista, matkoilta, ties mistä. Kehotankin koululaisia olemaan varuillaan julkisissa kulkuvälineissä, sillä siellä saattaa istua salakavala kirjailija, joka kerää aineistoa kirjaansa.
Vietin kesäistä sunnuntai-iltapäivää ystävieni seurassa lempiterassillamme. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä niin kuin yleensäkin.
Viereisessä pöydässämme istui parikymppinen nuori mies, joka selvästi kuunteli keskusteluamme ja teki ahkerasti muistiinpanoja pieneen kirjaansa.
En ollut koskaan ajatellut asiaa tarkkailtavan näkökulmasta, mutta se tuntui hyvin oudolta. Ei kovin imartelevalta, vaan lähinnä tungettelevalta. Mikä oikeus tyypillä oli kuunnella meidän juttujamme? Mitä yksityiskohtia hän oikein poimi muistiin? Hankkisi oman elämän, josta tehdä muistiinpanoja! Toivottavasti meistä saa aikaan edes räväkän runon tai poleemista proosaa – tai ehkäpä romanttista viihdettä?
Yhden pienen vinkin tahtoisin kirjoittajalle antaa: Jos teet muistiinpanoja julkisella paikalla, tee niitä vähäeleisesti.
Jään uteliaasti odottamaan hepun mahdollista julkaisua.
9 kommenttia
Comments feed for this article
10 elokuun, 2009 klo 2:38 pm
Sari
Siis mehän saamme tarkkailla muita ja tehdä muistiinpanoja niin paljon kuin kerkiämme. Se on ammattietuisuus, saavutettu etu, ihan normaalia ja joskus jopa välttämätöntä. Mutta jos huomaisin jokun tekevän muistiinpanoja minun touhuistani ja puheistani, pitäisin sitä hyvin epäilyttävänä ja häiritsevänä. Varastaako se nyt ideoita tuossa? Pitääkö tässä yrittää sanoa jotakin älykästä ja siteerattavaksi kelpaavaa? Yrittäisinkö tavoitella jotakin poikkeuksellista tyylilajia, puhua vaikka Kalevala-mitassa?
10 elokuun, 2009 klo 3:25 pm
Terhi
Olen samaa mieltä. =) Kyllä minä saan, mutta eivät ne muut! Ennenkuulumatonta! Käytöstapoja julkisilla paikoilla, saanko pyytää!
10 elokuun, 2009 klo 4:12 pm
refanut
Onkohan ihan varmaa, että he kirjoittavat juuri teidän kuolemattomia ajatuksianne? Kirjoittelen omiani mielellään kahvilassa tai kapakassa. Ystäväni kirjasi oman päivänsä tapahtumia. Siis eivät kaikki kirjoittajat ole kirjailijoita. Kunhan vain saavat taustakseen sopivan sorinan ajatuksilleen – ei silloin ole tarvetta toisilta ottaa.
Ei ilkeästi, mutta tulkinta ei aina osu kohdalleen muiden tekemisistä. Kirjailijahan sitten kehii eteenpäin tarinan.
10 elokuun, 2009 klo 4:31 pm
refanut
Jatkoa. Vaikka mielestäni olen ihan huumorintajuinen, niin näytän olevan tosikko ensireaktioiltani. Pitäisi näppisviive kehitellä.
10 elokuun, 2009 klo 7:14 pm
Terhi
Totta kai olen täysin vakuuttunut siitä, että olen ystävineni niin kiinnostava, että ko. kirjoittaja ehdottomasti kirjoitti ylös juuri meidän kuolematonta keskusteluamme. 🙂 Ainakin toivottavasti. Tai sitten hän kuvasi tunnollisesti baarin tiiliseinää…
11 elokuun, 2009 klo 7:44 am
kirsti k
Kirjoitan joskus runoja tai päiväkirjaa kahvilassa, bussissa, junassa. Käytän silloin hyväkseni paikan tunnelmaa enkä aktiivisesti kuuntele, mitä ympärillä puhutaan (teen toki sitäkin, toisinaan).
Refanutin tapaan tosikkomieleeni ei ensimmäisenä tullut, että tyyppi olisi kirjannut muistikirjaansa ihanaisten naisten keskustelua. Eivät kai kaikki pode samanlaista tarkkailumaniaa kuin me kirjailijat. Tiedä sitten.
Olisitte kysäisseet, mitä raapustaa hän! Nyt jää vaivaamaan. Saisiko tästä hyvän aiheen seuraavaan kirjaan…
11 elokuun, 2009 klo 9:25 am
brojericho
Ajatukseni oli tulla ulos kaapista. Olen aikoinaan ollut aktiivinen blogikirjoittaja, mutta tunnusten kadottua aloitin nyt alusta ja hieman eri tavalla. Olisin ehdottanut blogiringin tekemistä kun kerran kirjoittamisesta puhumme kaikki, mutta huomasinkin yhtäkkiä, että sivuillanne ei ole suoraan linkin linkkiä tai olen tullut sokeaksi. Jonkinlaista linkkirinkiä kirjoittajien / ammattikirjoittajien / kirjailijoiden välille ajattelin. Tietenkin monella saattaa olla myös ylpeys esteenä.
Ideanne on enivei hyvä, sillä Teillä on monta kirjoittajaa samassa blogissa, Internetissä toimiva kirjoittajaryhmä tönkösti sanottuna?
11 elokuun, 2009 klo 10:03 am
Anne
Minäkin kirjoitan muistikirjaani paljon, yleensä to do -listoja ja epämääräisiä kässäreihin liittyviä ajatuksia, ja niitä saatan tehdä ihan missä tahansa. Mutta on se synti, jos nuiorukainen ei kirjannut ylös kirjailijoiden ajatuksia!
11 elokuun, 2009 klo 12:26 pm
Leena
Kirjoitin kerran ravintolavaunussa päiväkirjaa, jolloin naamani tunnistanut humalikkoäijä alkoi kysellä kirjoitanko hänestä. No, siirsin kohtauksen hieman väritettynä kirjaani. Hähähä!
Ihmisten tarkkailu ja heiltä varastaminen on osa tätä duunia, ja mielestäni aika hauska sellainen.