Helsingin Sanomien lasten- ja nuortenkirjalistalta puuttui tänä vuonna useita kirjoja, mm. J.S.Meresmaan ja Magdalena Hain esikoisteokset sekä Hanna van der Steenin fantasiaromaani.
Kirjaiijat päättivät lähestyä Hesarin kulttuuritoimitusta oheisella avoimella kirjeellä, johon he keräsivät myös kollegoiden allekirjoituksia, mukana kolme grafomaanikkoa. Odottelemme vastausta!
Hyvä Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus,
Olemme huolissamme lasten ja nuorten kirjallisuuden näkyvyydestä ja arvostuksesta lehdessänne. Julkaisitte maanantaina 20.2.2012 “Kevään lasten- ja nuortenkirjat” -listan. Toisin kuin otsikointi antaa ymmärtää, listalta puuttui useita kirjoja ja kirjailijoita, joiden nimet oli kuitenkin kustantamoista ilmoitettu. Nettilehden lista ei myöskään ollut kattava. Suomen suurilevikkisimpänä lehtenä Helsingin Sanomilla on erityinen asema ja vastuu uutisointinsa oikeellisuudessa. Nykyinen käytäntö on harhaanjohtava lukijoita kohtaan ja suorastaan haitallinen kirjailijoille, joista monille Helsingin Sanomien kevään kirjalista on ainoa tapa ilmoittaa suurelle yleisölle, että kirja on ilmestynyt. Näin erityisesti esikoiskirjailijoille, jotka ovat vasta aloittamassa uraansa, sekä pienempien kustantamoiden kirjailijoille, joilla ei ole resursseja kirjansa mainostamiseen laajemmin. Haluaisimmekin tietää, millä perustein ja millä etiikalla Helsingin Sanomat päättää, kuka on listalla mainitsemisen arvoinen.
Kummastusta on herättänyt myös kirjallisuuden eri lajien arvottaminen, joka näkyy lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden saaman huomion vähäisyydessä. Lanu-kirjallisuus unohtuu herkästi muun kirjallisuuden rinnalta. Myös lanu-kirjallisuuden palkintoehdokkuuksista uutisoidaan valikoivasti: esimerkiksi kansainvälistä ja huomattavaa Alma-palkintoa, jonka saajaksi on tänä vuonna ehdolla kuusi suomalaista kirjailijaa, ei ole käsittääksemme uutisoitu Helsingin Sanomissa mitenkään.
Lasten- ja nuortenkirjallisuus on yhtä tärkeää kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus. Ammattitaitoiset aikuiset kirjailijat kirjoittavat kummankin kategorian kirjat. Ilman nuorena hankittuja myönteisiä lukuelämyksiä kotimaisen kirjallisuuden parissa on kotimaiseen kirjaan tarttuminen aikuisena kynnyksen takana.
Lienee aiheellista kysyä, miksi Helsingin Sanomat ylipäätään kokee tarpeelliseksi listata erikseen aikuisten kirjat ja lapsille ja nuorille suunnatut kirjat. Julkaistavien kirjojen luokittelu nykyisessä muodossa aiheuttaa tietoa etsivälle lukijalle päänvaivaa. Erityisen hankala nykyinen käytäntö on esikoiskirjojen sekä fantasia- ja scifi-kirjojen kohdalla. Kaikki vuoden esikoiskirjat eivät esiinny esikoiskirjojen listassa ja fantasia- ja scifi-kirjoja löytyy niin aikuisten, lasten ja nuorten kuin fantasiakirjojenkin listoista. Kaikkia lasten ja nuorten kirjoja, jotka ovat fantasiaa, ei luokitella fantasian alle.
Kaunokirjallisuuslistat voitaisiin hyvin jakaa pelkästään kahteen otsakkeeseen: kotimainen kaunokirjallisuus ja käännetty kaunokirjallisuus. Eri kirjallisuuden lajeja varten voitaisiin rakentaa merkintäsysteemi, jossa jokaisella genrellä olisi oma logonsa: esikoinen, yleinen kaunokirjallisuus, scifi ja fantasia, lapset, nuoret. Näin yksittäisillä kirjoilla voisi olla useita määreitä sen sijaan, että ne sijoitettaisiin erillisille listoille. Otsikoinnissa olisi reilua mainita, onko kyse toimituksen valikoidusta poiminnasta vai kattavasta listasta. Nämä muutokset vähentäisivät eri kirjallisuuden lajien tarpeetonta arvottamista ja takaisi lukijoillenne mahdollisimman tasa-arvoisen ja selkeän kuvan vuoden kirjallisuustarjonnasta.
Magdalena Hai
J.S. Meresmaa
Hanna van der Steen
Kirsti Ellilä
Hannu Hirvonen
Marjut Hjelt
Anu Holopainen
Tuula Kallioniemi
Anneli Kanto
Markku Karpio
Kirsti Kuronen
Anne Leinonen
Päivi Lukkarila
Kirsi Pehkonen
Sari Peltoniemi (lisätty 28.2. klo 9.53)
29 kommenttia
Comments feed for this article
28 helmikuun, 2012 klo 1:06 pm
J.S.Meresmaa
Lämmin kiitos minun puolestani kaikille, jotka nopealla aikataululla pääsivät mukaan!
28 helmikuun, 2012 klo 1:09 pm
kirsti k
Nonni, johan tapahtuu, puuttuneita kirjoja on lisätty kevään listaan:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Kev%C3%A4%C3%A4n+lasten-+ja+nuortenkirjat/a1305556021654
28 helmikuun, 2012 klo 1:48 pm
S
Hyvä!
Kukas kissan hännän nostaa ellei…
28 helmikuun, 2012 klo 3:53 pm
Marja
Täyttä asiaa, rohkeiden kirjoittajien kirje.
28 helmikuun, 2012 klo 4:12 pm
Magdalena Hai
Iso kiitos myös minulta! Lanu-kirjailijoiden solidaarisuus lämmittää sydäntä. 🙂
28 helmikuun, 2012 klo 7:52 pm
Kirsi Pee
Merkillistä. Siis se että kirje heti aiheutti oikeasti toimenpiteitä vastaanottajan päässä. Mutta upeaa!
Ehkä pitäisi muulloinkin rohkeammin lähteä puolustamaan itselle tärkeitä asioita. Ehkä sitä on jo turhan kyyninen sen suhteen, että mikään huuto korvesta ketään herättäisi..?
Kaiken kaikkiaan, upeasti toimittu immeiset! 😀
29 helmikuun, 2012 klo 12:44 pm
Jaakko Lyytinen
Tässä vastaus, jonka lähetin eilen J. S. Meresmaalle, Hanna van der Steenille ja Magdalena Haille:
Kiitos avoimesta kirjeestänne.
Kevään lasten- ja nuortenkirjoja esitelleessä Helsingin Sanomien listauksessa ei väitetty, että kyse olisi kattavasta listasta. Listamme otsikko oli ”Kevään lasten- ja nuortenkirjoissa virkataan, veneillään ja jahdataan museorosvoja”, ei ”Kevään lasten- ja nuortenkirjat”, kuten kirjeessänne virheellisesti väititte. Myöskään verkon osalta emme ole luvanneet kattavaa listausta.
Tiedostamme vastuumme uutisoinnissa ja pyrimme palvelemaan lukijoitamme mahdollisimman hyvin. Helsingin Sanomien tehtävänä ei kuitenkaan ole julkaista kattavia luetteloita kirjoista tai muistakaan teoksista. Meille tärkeintä on lukijoidemme palveleminen, ei kirjailijoiden tai kustantajien tiedotus- tai markkinointikanavana toimiminen. Teemme kirjalistojen suhteen valintoja, aivan kuten arvioiden, uutisten, haastatteluiden ja kaiken muun sisällön osalta.
Samat valinnat koskevat kirjojen (ja kaiken muun taiteen ja kulttuurin) sisällön jaottelemisessa tavalla, joka mielestämme palvelee lukijaa parhaiten.
Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu.
Mitä tulee Alma-palkintoon, sen saajaksi on ehdolla 184 tekijää tai tahoa 66 maasta. Suomesta on joka vuosi ollut useita ehdokkaita. Voittaja on ollut tapana uutisoida HS:ssa.
Ystävällisin terveisin,
Jaakko Lyytinen
kulttuuritoimituksen esimies
Helsingin Sanomat
29 helmikuun, 2012 klo 2:02 pm
Magdalena Hai
Tervehdys,
muutamia huomioita liittyen kirjeeseenne. Listan nimi on sekä netissä että paperiversiossa Kevään lasten- ja nuortenkirjat, ja sellaisenaan listan nimi antaa ymmärtää, että kyseessä on kattava otos. Sen sijaan listaan liittyvä artikkeli oli nimeltään mainitsemanne Kevään lasten- ja nuortenkirjoissa virkataan, veneillään ja jahdataan museorosvoja.
Ymmärrämme toki, että Helsingin Sanomat tekee juttunsa lukijoilleen, eikä kustantajia tai kirjailijoita varten, mutta voiko tätä käyttää perusteluna muutaman kirjan jättämiselle pois yli sata kirjaa kattavalta listalta? Meistä ei.
Myöskään se, että Helsingin Sanomia lukevat aikuiset, ei voi olla perusteluna lasten ja nuorten kirjallisuuden vähäisemmälle painoarvolle. Suurin osa lukijoistanne on äitejä ja isiä, jotka ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta paitsi itselleen myös lapsilleen. Lapset eivät lue kirja-arvosteluja, vaan heidän vanhempansa. Aikuiset myös pääsääntöisesti ostavat lasten ja nuorten kirjat.
Erityisesti suomalaisen nuortenkirjallisuuden suurimpia ongelmia on näkyvyyden vähäisyys. Helsingin Sanomilla olisi mahdollisuus olla avainasemassa tilanteen parantamiseksi. Muutoinhan Helsingin Sanomat on ollut hyvin aktiivinen nuorten lukijoiden suuntaan. Tästä esimerkkeinä ovat olleet mm. nuorten mielipidepalsta ja koululaiset vierailevina toimittajina.
Kirjettämme ei pidä ottaa niin, että olisimme sanelemassa, mitä Helsingin Sanomien pitäisi tehdä. Haluamme ainoastaan herättää keskustelua, joka on tärkeä niin meille kirjailijoille kuin lukijoillekin, teidän ja meidän.
Ennen kaikkea toivoisimme, että pohtisitte listojen tekemistä jatkossa uudella tavalla. Esittämämme parannusehdotus oli mielestämme hyvinkin kehityskelpoinen ja ennen kaikkea palvelisi paremmin lukijoitanne.
Nettiyhteisöissä asia on puhuttanut kovasti ja ihmiset ovat kiinnostuneita. Kiitämme käydystä keskustelusta ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan sen satoa.
Magdalena Hai
J.S. Meresmaa
Hanna van der Steen
Kirsti Ellilä
Hannu Hirvonen
Anu Holopainen
Tuula Kallioniemi
Anneli Kanto
Markku Karpio
Kirsti Kuronen
Anne Leinonen
Päivi Lukkarila
Kirsi Pehkonen
Sari Peltoniemi
29 helmikuun, 2012 klo 2:53 pm
Jaakko Lyytinen
Kiitos viestistänne ja kehitysehdotuksistanne.
Lasten- ja nuortenkirjoja käsittelevien arvioiden ja muiden artikkelien määrä on myös suhteessa kaikkien julkaistujen kirjojen määrään.
Jos perehdytte Suomessa vuosittain julkaistavaan tieto- ja kaunokirjallisuuden määrään, ymmärtänette, että voimme käsitellä kaikkiaan vain rajallista määrää kaikista kirjoista.
Onneksi nykyään lukevaa yleisöä palvelee myös tukku laadukkaita kirjallisuusblogeja ja sosiaalisen median suositteluverkostoja, joiden ansiosta lukijat eivät ole vain Helsingin Sanomien tiedonvälityksen varassa tässäkään asiassa.
Yst. Jaakko L.
Jaakko Lyytinen
kulttuuritoimituksen esimies
Helsingin Sanomat
jaakko.lyytinen@hs.fi
29 helmikuun, 2012 klo 3:34 pm
kirsti k
Minua jäi kaivertamaan Alma-palkintoehdokkaiden kohtalo.
Kysymys on maailman suurimmasta lastenkirjapalkinnosta (5 milj. Ruotsin kruunua), jonka saajaksi Suomesta ovat tänä vuonna ehdolla Tuula Kallioniemi, Mauri Kunnas, Stella Parland, Timo Parvela, Alexander Reichstein ja Irmelin Sandman-Lilius.
Helsingin Sanomat ei ole käsittääkseni uutisoinut palkintoehdokkaita, mitä Jaakko Lyytinen perustelee näin: ”Mitä tulee Alma-palkintoon, sen saajaksi on ehdolla 184 tekijää tai tahoa 66 maasta. Suomesta on joka vuosi ollut useita ehdokkaita. Voittaja on ollut tapana uutisoida HS:ssa.”
Hmm, Helsingin Sanomissa oli kyllä uutinen Johanna Sinisalon ja Sofi Oksasen ehdokkuudesta Impac Dublin Literary Award -palkinnolle:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Sofi+Oksanen+ja+Johanna+Sinisalo+kilpailevat+arvostetusta+kirjallisuuspalkinnosta/a1305548941065
Tuossa palkinnossa ehdokkaita on 147 ympäri maailman.
Miksi kummassa Alma-palkinnolla on vähemmän arvoa, vaikka sen palkintosummakin sattuu olemaan suurempi kuin IDLA-palkinnon 100 000 euroa?
En toivoisi, että vastaus olisi se, mitä pelkään.
29 helmikuun, 2012 klo 4:12 pm
Avoin kirje Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukselle… sekä Jaakko Lyytisen vastaus » Magdalena Hai
[…] lasten ja nuorten kirjallisuuden arvostuksesta ja näkyvyydestä mediassa voi jatkaa esim. Grafomaniassa. Kryptozoologiset tutkimukset palaa tavanomaiseen hourumoodiin. […]
29 helmikuun, 2012 klo 4:26 pm
kirsti
Lyytinen: ”Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu.”
Ajattelevatko toimittajat, että lapset lukemaan opittuaan ryhtyvät tutkimaan sanomalehtien kulttuurisivuja ja ympyröimään sieltä kiinnostavia teoksia merkkaustussilla. Sitten he murtavat säästöpossunsa ja lähtevät kirjakauppaan kirjaostoksille?
Hei haloo kulttuuritoimitus. Lastenkirjoja ja nuortenkirjoja ostavat samat ihmiset jotka ostavat muutkin kirjat. Siis aikuiset. Äidit, isoäidit, tädit, kummit jne.Ne samat tyypit jotka kansoittavat teattereiden katsomot, konserttisalit jne.
Lyytinen sanoo, että Helsingin sanomat haluavat palvella lukijoitaan. Olisikin hienoa, jos lukijat ottaisivat yhteyttä lehden toimittajiin ja kertoisivat millaista palvelua he haluaisivat. Itse tiedän monia, jotka ovat lopettaneet Hesarin tilaamisen nimenomaan siksi, etteivät koe sen enää palvelevan itseään. En itsekään juuri koskaan löydä Hesarin kulttuurisivuilta esittelyjä kirjoista, jotka minua kiinnostaisivat, kyllä ne yleensä pitää etsiä jotain muuta kautta.
29 helmikuun, 2012 klo 5:53 pm
J.S. Meresmaa
En voi olla hieman huvittumatta rivien välistä luettavissa olevasta viestistä. Toisaalta Helsingin Sanomat haluavat palvella jäljelläolevia lukijoitaan mahdollisimman hyvin, mutta seuraavaan hengenvetoon huokaistaan monipuolisempaa uutisointia kaipaaville, että hankkikaa tietonne blogeista ja muualta sosiaalisesta mediasta.
Tarkoittaako tämä sitä, että HS ei aio edes yrittää vaan luopuu suosiolla asemastaan kulttuuria runsaimmalla paletilla tarjoavana aamusanomalehtenä ja ulkoistaa ne aihepiirit, joiden ei usko kiinnostavan lukijoitaan, blogeille ja sosiaaliseen mediaan?
Voin olla väärässä, mutta kuulostaa lopun alun reseptiltä.
29 helmikuun, 2012 klo 6:09 pm
Maikku
Mahtaako tulla uutista LukuVarkaus finalisteista, jotka julkistettiin tänään? Viime vuonna uutisoitiin kyllä. Grafomania nostanee esiin ainakin :o)
29 helmikuun, 2012 klo 6:30 pm
Teemu Helle
Jos Helsingin Sanomat haluaa palvella lukijoitaan, voisi se ensimmäiseksi poistaa ne iänikuiset automainokset ja autoliitteet sivuiltaan, ja ottaa vaikkapa siitä lisätilaa kulttuuriuutisille ja -artikkeleille.
Mutta epäilenpä, että tässä asiassa Helsingin Sanomat haluaa palvella rahalähteitään eli mainostajia, lukijoiden sijaan. Ensi vuodenvaihteen sivukokouudistuksen myötä on syntymässä mielenkiintoinen lehti auto- ja elokuvateatterimainoksineen ynnä muine turhanpäiväisine ilmoituksineen. Tabloid-kokoon siirtyminen kun kuulemma antaa hyvät jos ei paremmat puitteet mm. valokuville. Kenties Toyotakin innostuu tästä, ja saamme nähtäväksemme entistä enemmän suuria automainoksia. Tulevaisuuden Hesari lienee sivumäärältään ehkä 200-sivuinen, aamuisin kotitalouksiin jaettava uutispumaska, josta silloinkin voimme tuhdista sivumäärästä huolimatta todeta, että kulttuuriuutisia ja kirjalistoja on jouduttu typistämään tai jättämään kokonaan pois, jotta automainoksilla olisi tilaa hengittää.
29 helmikuun, 2012 klo 6:58 pm
kirsti k
Maikku, tietenkin tulevat LukuVarkaus-ehdokkaat!
Mutta ajateltiin antaa tämän keskustelun vähän aikaa polveilla, kun yhteys on auki Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen.
Älä huoli Maikku, Grafomaniaan voit luottaa, täällä uutisoidaan aina kaikki lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkintoehdokkuudet! Pian hurrataan…
29 helmikuun, 2012 klo 10:36 pm
Anneli
Niinpä niin, Teemu. Joskus muinoin lehdet myivät sisältönsä lukijoille, nykyään ne myyvät lukijansa ilmoittajille.
29 helmikuun, 2012 klo 10:59 pm
Sisko
Hyvä hyvä! Onkohan muuten kukaan viime vuosina tehnyt tutkimusta lanu-kirjojen saamasta tilasta lehdissä? Pitäisikö mittanauhalla todistaa faktat, miten vähän palstatilaa näille kirjoille annetaan? Tietysti tilasta kilpailee moni kulttuurin tuottaja, mutta pikkuisen ihmetytti mm. Manuela Boscon esikoiskirjan saama senttejä säästelemätön julkisuus Hesarissa (nätti nainen kieltämättä). Kurjaa että tilaa tulee vain kerjäämällä, mutta vielä pahempi pysyä hiljaa.
1 maaliskuun, 2012 klo 8:30 am
kirsti k
Joskus tuntuu siltä, että lehdet tarjoavat lukijoilleen sitä, mitä toimituksissa oletetaan lukijoiden haluavan – ei sitä, mitä lukijat oikeasti tahtoisivat lukea.
Sisko, Manuela Boscosta oli myös Aamulehdessä sivun juttu. Hyvä juttu, ei siinä mitään. Mutta olisikohan lehti tarttunut aiheeseen, jos Bosco ei olisi ollut jo entuudestaan tunnettu urheilijana? Ehkä kirjailijoiksi aikovien pitäisi ennen esikoistaan pyrkiä julkisuuteen jollakin toisella alalla.
Vähän sivuun: En ymmärrä, miksi sanomalehdissä pitää uutisoida BB-talojen ym. tv-ohjelmien käänteet. Oletan, että ohjelmista kiinnostuneet katsovat ne televisiosta! Haluaisin lukea aamun lehdestä aivan muita juttuja kuin raportteja siitä, kuka putosi mistäkin tai paneskeli ketäkin tositeeveessä.
1 maaliskuun, 2012 klo 8:42 am
Hanna van der Steen
Tämä on todellakin kiintoisa aihe. Ymmärrän Hesarin kannan siinä mielessä, että lehdet ovat nykyään kovan kustannuspaineen alla ja palstatilaa todella annetaan siksi pääosin nk myyvimmille aiheille. Mutta meidän kansalaisten kannalta on ikävää, jos lehdet, kuten koko yhteiskunta yleensä, muokkaavat suomalaisten maailmankuvaa pääosin kaupallisin perustein.
Tämä artikkeli http://fifi.voima.fi/artikkeli/2012/helmikuu/nakokulma-taide-pelastaa-kilpailulta, (jonka Jasper Manning linkkasi blogiini), tiivistää jo otsikossaan jotain tärkeää. Kilpailuyhteiskunnassamme olisi tärkeää antaa tilaa taiteelle, joksi lasken myös lasten ja nuorten kirjaliisuuden. Nimittäin jos lasten ja nuorten maailmankuvaa muokkaa kirjallisuuden sijasta yhä enemmän vain esim. tietokonepelien maailma, olemme menossa yhteiskuntana väärään suuntaan. Siksi olisi erityisen tärkeää, että lehdistökin tukisi lanu-kirjallisuutta ja siihen liittyvää uutisointia.
Kiitos Jaakko Lyytiselle vastauksesta ja kiitos Hesarille, kun korjasitte nimemme listaan. Kaikki yritämme varmasti tehdä työmme niin hyvin kuin mahdollista, eikä tässä ole kenekään tarkoitus asettua toisen yläpuolelle.
Ehdotinkin jo sähköpostissa Hesarille uudenlaista tapaa päivittää näitä tietoja jatkossa. Eli nyt kun ihmiset lukevat yhä enemmän lehteä netissä, voisi sinne kenties linkittää vaikka Kirjaseuranta.fi sivustolta kustantajien ja nuorisokirjailijoiden keskitettyyn paikkaan päivittämää uutisointia. Silloin lehden lukijoilta ei odotettaisi blogien seuraamista, vaan tiedot tuotaisiin heille kuin tarjottimella, kun tähän vaan rakennettaisiin yksinkertainen ja toimiva ”rakennelma” lehden ja jonkun avainhenkilöiden päivittämän sivuston tai blogin kautta?
1 maaliskuun, 2012 klo 8:44 am
kirsti k
Kirsti Ellilän blogissa hyvää keskustelua lehtien kirjalistojen luokittelusta ym.:
http://kirstiellila.blogspot.com/2012/02/helsingin-sanomat-vastaa-kirjailijoille.html#comment-form
1 maaliskuun, 2012 klo 10:21 am
Päivi Heikkilä-Halttunen
Kommentoin lyhyesti paria keskustelun säiettä:
Alma-palkinnon uutisointi on ollut niin vaikeaa jo yksistään siitä syystä,että siitä ei ole Suomessa laadittu mitään yhtenäistä tiedotetta. Sen tekeminen olisi käsittääkseni palkintolautakunnassa istuvien suomalaisjäsenten tai Suomalaisen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen FILI:n asia.
Ylipäätään tiedottaminen erilaisista palkinnoista, ehdokkuuksista ja muista uutisista on vaikeutunut viime vuosina, vaikka tiedottamisen foorumeita onkin entistä enemmän. Pienillä järjestöillä, yhdistyksillä tai muilla instansseilla ei ole tiedotusvastaavaa, joka hoitaisi suhteita medioihin tai muihin alan toimijoihin. Kun vähän aikaa sitten jaettiin Anni Polva -sarjakirjapalkintoa, yritin saada Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n ja Turun kaupunginkirjaston kautta tiedotetta palkinnon jaosta virallisine perusteluineen, laihoin tuloksin. Infoa palkitusta sain sitten lopulta Yleisradion nettiuutisen kautta. Vastaavaa sinnikästä jäljitystyötä on aiheuttanut Pertsa ja Kilu -seuran jakaman Laivakello-palkinnon perustelujen saaminen.
Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä oli 1990-luvulla kahteen otteeseen epävirallinen ns. palstasenttitutkimus eri sanomalehtien ja sähköisten medioiden lasten- ja nuortenkirjallisuus- ja kulttuuriaineistosta, joka väheni tuolloin dramaattisesti. Jotain vastaavaa kartoitusta voisi olla hyvä tehdä nyt, kun tätä kirjallisuuden aluetta ollaan taas ajamassa alas.
1 maaliskuun, 2012 klo 11:09 am
Magdalena Hai
Tuo Hannan Hesarille tekemä ehdotus on hyvä ja jos se onnistuu, mahtavaa!
Sellaisen näkökulman haluaisin kuitenkin tuoda esiin, että meillä paljon nettiä käyttävillä on se harha, että kaikki muutkin käyttävät sitä yhtä paljon ja yhtä taitavasti. Uutisten lukeminen netissä on yleistynyt, kyllä, mutta lähtökohtaisesti useimmat ihmiset pörräävät vain muutamalla tutulla saitilla (pyhä kolminaisuus Sähköposti – Fb – Iltis taisi olla vasta jossain tutkimuksessa?) ja pienen ajan kerrallaan. On yhä paljon ihmisiä, jotka eivät käytä nettiä ollenkaan. Siksi sanomalehtien tulee kantaa vastuunsa uutisoinnista eikä ulkoistaa sitä blogeille.
Tätä voi pohtia myös eriarvoistumisen näkökulmasta: Tiedon pitää olla mahdollisimman helposti saatavilla. Jos sitä löytyy vain mutkan takaa netin perukoilta, se on tietyn teknohenkisen porukan käsissä, ja ne, jotka tietoa eniten tarvitsevat, jäävät siitä helpoiten paitsi.
Kuinka monen lapsen vanhemmat jaksavat etsiä netistä aktiivisesti tietoa uudesta suomalaisesta lanu-kirjallisuudesta? Veikkaan, että porukka koostuu lähinnä kirja-alan ihmisistä: kirjailijoista, kirjakauppiaista, kirjastojen henkilökunnasta.
1 maaliskuun, 2012 klo 12:45 pm
kirsti k
Päivi H-H, kiitos valaisusta Alma-palkinnon suhteen.
Jos ongelma tosiaan on tiedotteen puuttuminen, niin eihän lehti voi uutista tyhjästä nyhjäistä.
Haloo palkintolautakunnan suomalaisjäsenet tai FILI, nyt tiedote äkkiä jakoon!
Magdalena Hai, samaa mieltä, netittömien ihmisten pitäisiä voida luottaa siihen, että sanomalehti kertoo tärkeät uutiset suht’ tasapuolisesti kaikilta osa-alueilta. Mitä jos esimerkiksi jääkiekon liigatulokset päätettäisiinkin jatkossa julkaista vain netissä – aika mylläkkä siitä nousisi. Olen kuullut joidenkin lehtien suunnittelevan kirja-arvosteluiden siirtämistä pääsääntöisesti nettiin.
1 maaliskuun, 2012 klo 12:46 pm
Hanna van der Steen
”KMT:ssä on selvitetty myös uusien lukukanavien osuutta lehtien lukemisesta. Suomalaisista 96 prosenttia on lukenut viikon aikana painettua lehteä, noin 60 prosenttia lehden aineistoa tietokoneella, joka kymmenes matkapuhelimella ja vajaa kaksi prosenttia lukulaitteella, sanoo TNS Gallupin yksikön johtaja Jukka Helske.”
Lainaus on täältä http://www.sanomalehdet.fi/?1620_m=5053&s=1125
Eli netti tosiaan on vielä pieni verrattuna painettuihin lehtiin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista saada tietoa myös nettilehtien lukijoiden ikäjakaumasta.
LIsäyksenä omaan ehdotukseeni: nettiin keskitetysti kerättyä materiaalia voitaisiin käyttää lähteenä myös paperilehteen ja siellä voisi olla viittauksia nettisivuille asiasta enemmän kiinnostuineille. Täten myös nämä eri tahojen puuttuvat tiedotushenkilöt eivät olisi ongelma, jos kilpailujen järjestäjät saisivat tiedon tuohon keskitettyyn sivustoon, josta lehdistö voisi vapaasti hakea tietoja…?
4 maaliskuun, 2012 klo 1:23 pm
Valkoinen kirahvi
On surullista, jos kulttuuritoimituksen vastaus on torjunta, kuten tässä näyttää nyt olevan. Olisiko nyt vain hyvä ottaa palaute vastaan ja aidosti pohtia, onko kritiikille syynsä.
Kirjoitin oman vastineeni blogiini. Mielestäni lasten- ja nuortenkirjalijat tekevät tärkeää kulttuurityötä maassamme ja kirjoittavat maailmanlaajuisesti vertailukelpoista, korkeatasoista kirjallisuutta, joka on paikkansa eetterissä ansainnut.
Tekstini löytyy: http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.com/2012/03/sanan-sailaa-sunnuntaissa-lasten.html
4 maaliskuun, 2012 klo 3:59 pm
sirikolu
Hei, myöhästyin parilla tunnilla, olisin käynyt linkittämässä hienon Opuscolo-blogin eli edellisen kirjoittajan blogimerkinnän.
Kurkatkaa ja käykää lukemassa: yksi hienon postauksen kärki on esitellä Lasten linnoitusta eli keväällä käynnistynyttä haastetta pitää ääntä lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta.
Linnoituksen hengessä siis liput liehuen ja torvet soiden – jokainen hyvä keskustelu vähentää hiljaisuutta.
14 maaliskuun, 2012 klo 1:34 am
Mirja
On oikein hyvä, että HS:n ja muidenkin lehtien toimitukseen lähetetään palautetta. Useita kertoja niin meneteltyäni totean kuitenkin, että on turha odottaa toimittaijlta muuta kuin väkinäisiä selityksiä silloinkaan, kun lehdessä on ollut suoranainen virhe.
Tässäkin tapauksessa selitykset ovat ristiriitaisia, ja esim. ”markkinointikanavana” olemisen torjuminen on naurettavaa, sillä tokihan he toimivat niiden kirjojen markkinointikanavana, joita päättävät esitellä. Myös erittäin suositut kädentaitokirjat ovat vuosikausia puuttuneet kokonaan uutuusesittelyistä. ”Johonkin se raja on vedettävä”, vastattiin HS:sta tähän kysymykseen. Toimittaja ottaa aina viimeisen sanan, se on nähty.
14 maaliskuun, 2012 klo 9:29 am
kirsti k
Aivan totta Mirja, kysymys on toimittajien valinnoista. Joskus vain toivoisi valintojen olevan tasa- ja monipuolisempia. Parempi olisi että vähän joka suunnalta kuin että kaikki yhdestä ja samasta. Olkoon kyse mistä elämän alueesta tahansa.
Ja Valkoiselle kirahville kiitos mainiosta blogikirjoituksesta!