Viime viikonlopun Finncon Tampereella oli hieno tapahtuma – ja ilmainen! Paneeleja, upeita luentoja, kirjatiskejä ja paljon kävijöitä. Olipa hyvä, että tuli käydyksi. Sitä paitsi aina on ilahduttavaa nähdä tuttuja, kuten ruskettunutta Kirsti Koota, jonka kanssa ehdimme vaihtaa kuulumisiakin, kirjoittajaparia Anne Leinonen – Eija Lappalainen vauvoineen, kirjavinkkari Markku-setää ynnä muita. Johanna Sinisalon luennolle taustatyön tärkeydestä taputin äänettömästi: juuri niin, niin totta. Jumaluus kuin myös uskottavuus on yksityiskohdissa. Sopimus lukijan kanssa särkyy, kun tekstiin ilmestyy epäloogisuus tai väärä yksityiskohta.

Osallistuin J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kanssa Anne Leinosen vetämään paneeliin fantasiakirjallisuuden romantiikasta ja naishahmoista. Opin mm. termin ”steampunk”, joka tarkoittaa vaihtoehtohistoriaa, jatkumoa viktoriaaniselle höyrykoneiden ajalle. Jäin pohtimaan tyttösankareita, koska tytöistä nyt oli puhe. Esitettiin nimittäin yleisökysymys suunnilleen näin:
– Tarinat ovat usein nuorten tyttöjen kehitystarinoita. Alussa päähenkilö saattaa olla ajattelematon, itsekäs tai vastuuntunnoton, mutta tarinan kuluessa hän kehittyy. Kehittyykö hän täydelliseksi? Tuleeko päähenkilöstä virheettömän hyvä?

Täydellisyys on ikävää ja epädynaamista tai ainakin se on suunnattoman ärsyttävää. Magdalena kertoi, ettei hänen päähenkilönsä ole kehittymässä suinkaan hyväksi ihmiseksi. Minä puolestani arvelin, että kehittyessään henkilö kehittää samalla itselleen uusia heikkouksia tai sokeita pisteitä. Vaikkapa vastuuntuntoisuuteen kehittyessään ihmisestä voi tulla omahyväinen tai vallanhaluinen. J.S. taas lausui ääneen tärkeän pointin: täydellisen hyvä henkilö on tylsä, mutta ärsyttävä henkilö voi olla niin ärsyttävä, että lukija heittää kirjan käsistään.

Magdalena Hain pieni paljastus tulevasta trilogiastaan jäi askarruttamaan minua. Onko kielteiseen suuntaan tapahtuva kehityskulku seuraava trendi? Ainakin se on jotain, mitä on vähemmän kirjoitettu. Ajatus oli valtavan kiehtova: huonoksi ihmiseksi kehittyvä päähenkilö! Heti halutti kirjoittaa sellainen. Mutta miten pitää lukija tarinan matkassa, jos päähenkilö muuttuu epämiellyttäväksi? Mitä tapahtuu samaistumiselle? Onnistuuko nuortenkirjallisuudessa? Käyvätkö kriitikot kimppuun nuorten sielujen turmelemisesta, jos nuortenkirjan päähenkilö kehittyy, ei hyväksi vaan pahaksi ihmiseksi?

Ajatukseni ovat tässä yhtä raakoja kuin sateisen heinäkuun hedelmät, mutta ehkä joku kommentoi kypsemmin.

Intiaanikesää toivoen ja toivotellen Anneli

About these ads