Oma kansanedustajasuosikkini ei ole Helsingin vaalipiirin alla. Kelle sitten helsinkiläisenä nuortenkirjailijana antaisin oman ääneni? Olen tänä vuonna panostanut hieman enemmän aikaa kuin aikaisemmin ehdokkaan valitsemiseen, kai siksi että yhteiskunnalliset asiat tuntuvat koskettavan myös omaa arkea ja tulevaisuutta entistä enemmän. 

Vaalien alla olen nauttinut lahjussumpeista, saanut käteeni esitteitä, ilmaisia tomaattikeittopusseja, lippusia ja lehtisiä. Olen kuunnellut vaaliehdokkaita puolella korvalla isojen tavaratalojen edessä, kun en ole löytänyt omaa ehdokastani vaalikoneesta. En ainakaan sellaista, jota oikeasti haluaisin äänestää. Kuka olisi sellainen joka ajaisi taiteilijoiden, kuten kirjailijoiden onnetonta asemaa paremmaksi niin että meillä olisi sosiaalioikeuksia ja työmme kartuttaisi eläkettä kuten mikä tahansa tavallinen päivätyö? Kuka olisi sellainen joka voisi vaikuttaa laittomiin pätkätöihin, nostaisi minimieläkkeitä ja olisi kiinnostunut ilmastonmuutosasioista saamalla sanajargonin sijasta aikaan jotakin konkreettista? 

Miksi välittäisin kuka eduskunnassa istuu, kun siellä jylläävät puolueet ja puolueiden edut? Rikkaat rikastuvat ja köyhät edelleen köyhtyvät Suomessa, jossa menee taloudellisesti hyvin. Voinko muuttaa ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen ”tulos tai ulos” -ilmapiiriin äänestämällä? 

Tehdään pieni vertailu kirjailijan ja poliitikon välillä. 

Kirjailijan ei välttämättä tarvitse luvata mitään kansalle, ei uutta romaania, ei jatkoa edelliselle kirjalle jos aihe ei enää hotsita. Kirjailija vastaa itse teksteistään. Kirjailijan ei tarvitse miellyttää ketään, kirjailija saa provosoida ja herättää ristiriitaisia tunteita ollakseen kiinnostava. Poliitikko lupailee ennen vaaleja paljon. Poliitikko on puolueensa alainen. Poliitikko mielistelee, kalastelee tukea ja kosiskelee medioita. Poliitikot väittelevät kapulakielellä puolueidensa mielipide-eroista, vaikkakin olisivat joistakin asioista samaa mieltä.  

Jos kirjailija olisi eläin, hän olisi pöllö: tarkkailija, viisas, harkitsee ennen kuin iskee. Poliitikko taas olisi kettu: omassa laumassaan viihtyvä, ei kansan varauksetta rakastama hännäkäs, josta ei ota selvää onko hän ajamassa yleistä hyvää vai omia tarkoitusperiään. Tällaista vastakkainasettelua kirjailijan ja poliitikon välille on varmaan turha tehdä. Poliitikolla on kuitenkin enemmän konkreettista vaikutusvaltaa kuin kirjailijalla. Siksi tämä pöllö miettii tarkoin, kenelle tänään vallan sulkakynänsä ojentaa.  

Advertisements